Nukketalon rakennus, osa 3, Portaat 1/7

Nukketaloni on suunniteltu kolmikerroksiseksi. Ensimmäisen ja toisen kerroksen yhdistää portaikko ja toisen ja kolmannen kerroksen välille tein avoportaat. Kerron tässä julkaisussa avoportaiden teko-ohjeen ja myöhemmin palaan portaikon tekoon. Löysin tietopaketin portaista, jonka haluan jakaa kanssanne: Puutuoteteollisuuden julkaisema Porrastietoa suunnittelijoille, www.puutuoteteollisuus.fi.

Lähde: Burtleburtle.net

Lähde: Change of Scenery

Aluksi sinun tulee päättää portaiden paikka ja malli. Mahdollisuuksia on monia. Voit tehdä esimerkiksi suorat portaat, kääntyvät portaat lepotasanteella tai kierreportaat.

Lähde: Greenbuild.en.alibaba.com

Lähde: Joy Studio Design Gallery

Portaiden valintaan vaikuttaa muun muassa nukketalon koko. Mitä pienempi nukketalo, sitä enemmän portaat valtaavat alaa. Portaat voi sijoittaa keskelle taloa, jolloin portaat nousevat yleensä eteishallista. Portaat voi myös sijoittaa seinän viereen tai kierreportaiden ollessa kyseessä huoneen nurkkaan. Avoportaat ovat kevytrakenteiset. Ne sopivat hyvin kapeisiin tiloihin ja voivat olla melko jyrkätkin. Avoportaat voivat viedä kellariin, parvelle tai ullakolle.

Lähde: Näyteikkunassa.blogspot.fi, Nukkekotimaailmassa, Jori

 

Avoportaiden rakentaminen

Piirrä portaat oikeaan kokoonsa ja sopivaan kallistuskulmaan esimerkiksi millimetripaperille. Tätä varten sinun tarvitsee tietää huonekorkeus sekä portaiden korkeus että askelkorkeus. Nukketaloni portaiden reisilankkujen leveys on sytyketikun leveys 1,6 cm ja korkeus 24,5 cm. Askelkorkeus on 2 cm, askelmien leveys noin 5 cm ja syvyys 1,6 cm. Askelmia tarvitsin portaisiin yhteensä 11 kappaletta ja tukipalikoita 22 kappaletta.

Tee avoportaiden mitoitus oheista Suomela.fi -sivustolta poimittua laskukaavaa apuna käyttäen.

Lähde: Suomela.fi

Löysin yksinkertaisten avoportaiden ohjeen Rob Hawkins Hobby -blogista. Blogi on englanninkielinen, mutta siinä on selkeät kuvat. Tein portaat Bilteman sytyketikuista (joiden valmistus on tietääkseni lopetettu) ja tukipalikat tulitikuista, mutta portaat voi tehdä myös esimerkiksi spaatteleista (jäätelötikuista) tai pahvista (katso YouTubessa TheMrFinnethin video "How To Make Popsicle Stick Stairs" portaiden tekoon jäätelötikuista). 

Kun tiedät kuinka monta askelmaa portaisiisi tarvitset, merkitse niiden paikat reisilankkuihin. Sahaa lehtisahalla ensin reisilankkujen päät sopivaan kulmaan. Apuna voit käyttää esimerkiksi leikkausmattoa, jossa on apukulmia (ks. Rob Hawkinsin blogi). Muista, että reisilankut ovat toistensa peilikuvat. Tein askelmia enemmän kuin tarpeeksi, jotta olisi varaa valita parhaat mikäli sahaus epäonnistuisi. Teippasin sytyketikut teipillä yhteen ja sahasin palat irti lehtisahalla. Tulitikut katkoin saksilla.

Katko tulitikuista tukipalikat askelmille ja liimaa ne paikoilleen. Minä käytin liimaamiseen puuliimaa. Anna kuivua. Sahaa sopiva määrä askelmia, hio niiden pinnat tasaisiksi hiomapaperilla ja liimaa askelmat tukipuiden päälle toiseen reisilankkuun kiinni. Anna taas kuivua. Liimaa lopuksi toinenkin reisilankku kiinni askelmiin ja laita portaat liiman kuivumisen ajaksi puristukseen maalarinteipillä. Hio vielä mahdolliset epätasaisuudet pois ja maalaa portaat mieleiseksesi. Minä jätin portaat vielä tässä vaiheessa maalaamatta.

Tulossa on lisää ohjeita tapetointiin ja portaikon tekoon sekä, kunhan vauhtiin pääsen, lattian tekoon ja ikkunoiden sekä ovien valmistamiseen. Nukketaloni rakennusprojektia voi seurata myös Instagramissa: Nukkekodin Lumo.

Lieden äärellä

Tovihan siinä taas vierähti, mutta nyt on tulevan nukkekotini toinen huonekalu valmis. Tällä kertaa en löytänyt sopivaa ohjetta, vaan jouduin tekemään lähes kaiken erehdysten ja oivallusten kautta. Välillä alkoi tukka harmaantua, kun ei tullut valmista, vaan piti aloittaa alusta. Maalausvaiheessa mikään ei tuntunut oikealta enkä ihan vieläkään ole tyytyväinen lopputulokseen. Jossain kohtaa täytyy kuitenkin osata irroittautua ja päättää, että on aika siirtyä eteenpäin.

Alunperin lähdin tekemään liettä Vivienne Boultonin Nukkekotikirjasta poimimani ohjeen pohjalta, mutta ohje osoittautui jo sangen alkuvaiheessa epäkäytännölliseksi. Ohje oli viktoriaaniseen lieteen, joka oli auttamattomasti liian suuri pikkuiseen keittiööni. Ensin lähdin pienentämään ohjeen mukaista liettä, mutta lopulta totesin, ettei kyseinen ohje taivu haluamakseni.

Niinpä katselin Pinterestistä minkälaisia liesiä sieltä löytyisi ja löysinkin muutaman kivan, mutta en niille teko-ohjetta. Niinpä tein kaiken lopulta itse. Koska liesi eli tekovaiheessa koko ajan ja muutti muotoaan niin usein, ei minulla ole malleja antaa tällä kertaa. Kerron kuitenkin miten lieden rakensin.

Lieden teko

Liesi on tehty elintarvikepakkausten pahvista ja maalattu akryylimaaleilla. Halusin aukeavan uuniluukun ja sitä varten leikkasin mattoveitsellä lieden etupaneeliin reiän. Uuniluukkuun halusin ikkunan. Lasi on pakkausmuovia ja saranat on tehty satiininauhasta. Uunin sisälle tein tulitikuista kannattimet uunipellille. Muut lieden luukut eivät aukea.

Vesisäiliöön halusin tehdä hanan. Se on tehty kakkukynttilän jalasta ja taivutettu muotoonsa. Kuumensin jalkaa hellalla ja taivutin sitä tiskipöydän metallia vasten. Vesisäiliön kannen kahva on taiteltu kartongista. Lieden levyt ovat prikkoja, kahvat ovat cocktailtikuista, nupit ja lämmönsäätimet ovat helmiä ja pyyheteline on pumpulipuikon pätkä. Seinän koristesydämet on tehty kuvioleikkurilla.

Haastavinta lieden teossa oli saada se kasaan. Tuntui, että koko ajan tulee eteen asioita, joita ei ole osannut aiemmin ottaa huomioon ja homma meni sitä myöten vaikeaksi. Toisaalta kokeilemalla, virheitä tekemällä ja niistä oppimalla kehittyy parhaiten. Toiseksi haastavinta oli maalaus, jossa kehityn myös koko ajan, mutta tuskallisen hitaasti. Kivointa oli, että sain lieden tehtyä ja se on (lähes) sellainen kuin halusinkin.

Seuraavaksi on vuorossa vielä tiskiallas ja pienoishuoneen kasaus. Sitten siirryn taas hetkeksi pikkuesineisiin huonekalujen sijaan. Ajattelin puuhastella astioiden parissa. Kuten kuvasta näkyy tämänhetkinen astiatilanne on määrältään heikko ja laadultaan sekalainen. Täytyyhän uuteen kotiin saada uusia astioitakin.

Tallilyhty tuo valoa talvi-iltaan

Lähdin etsimään internetistä kuvia tallilyhdystä ja löysinkin oikein hyviä. Pian jo tiesin millainen lyhdystäni tulee ja miten sen rakennan. Tai luulin tietäväni. Olin taas selaillut ahkerasti Väinölän vuosi -kirjaa, mutta Marian ohje ei taipunut haluamani lyhdyn tekoon. Eikä minulla ollut kaikkia ohjeessa edellytettäviä työkaluja. Ajattelin, että osaan ilmankin.

No, kuinkas kävikään. Tuntikausien tuskailun jälkeen sain kokoon jotain, joka muistuttaa lyhtyä, jopa sellaista mistä haaveilin. Siitä tuli kuitenkin vänkyrä ja suttuinen. Halusin siihen aukeavan luukun, en saanut, koska en osannut tehdä. Minun piti pitää taukoa lyhdyn väkertämisestä, etten iskisi sitä lyttyyn pöytään vasten, sen verran pahasti se hermojani koetteli.

Seuraavalla kerralla tiedän paremmin. Jo pelkkä pienoisporakone olisi säästänyt minulta paljon aikaa ja vaivaa. Ennen kaikkea, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Lyhdyn tekoa en suunnitellut tarpeeksi. En jaa varsinaista ohjetta, koska minulla ei ole antaa sellaista, jonka toimivuuteen luottaisin. Lyhty oli kokeilu ja sellaiseksi se saa jäädäkin. Seuraavan kerran, kun haluan itselleni lyhdyn, noudatan kiltitsti annettuja ohjeita enkä sovella. Ainakaan kovinkaan paljon...

Tallilyhty

Käytin lyhdyn pohjaksi ja katoksi samoja puulastoja kuin suksiinkin. Lyhdyn tukiraamit, jalat ja luukku on koottu yhteen liimatuista tulitikuista, joista on leikattu päät pois. Lyhdyn "lasit" ovat pakkausmuovia. Kynttilä on kakkukynttilä ja liekki on tehty silkkipaperista. Kantokahva on rautalankaa ja suojakupu sekä kynttilänjalka on leikattu tuikkukynttilän metallisuojasta. Osat on maalattu kuparinvärisiksi.

Lyhty on maalattu akryylimaaleilla ja sitä on tarkoituksellakin hieman sutattu, jotta se vaikuttaisi vanhalta ja käytetyltä. Eiköhän se Annan ja Henrikin laskiaista valaise riittävästi, jotta he eivät eksy kotimatkalla synkkään metsään.

Nyt onkin kelkka jo työn alla. Hetken mietin teenkö ainoastaan mäenlaskuun tarkoitetun kelkan, mutta päädyin tekemään vesikelkan, koska se on monikäyttöisempi myöhempiä projekteja ajatellen. Jos aikaa ja innostusta riittää, teen toisenkin kelkan, mutta Anna ja Henrik pärjäävät mainiosti yhdelläkin.