maanantai 24. huhtikuuta 2017

Keväiset kukat kukkivat ruukuissa

Eräänä päivänä talvella keksin idean poimia luonnosta materiaaleja askarteluun. Inspiraatio kesti vain hetken, koska tuolloin luonto oli karu ja kuollut. Poimin joitakin kukkien siemenkotia ja kuivuneita kukkia pensaista ja kukkapenkistä. Aarteitani ihmetellessä huomasin, että yhden kukan siemenkodat ovat hauskan muotoiset. En ikävä kyllä tiedä mistä kukasta on kyse, koska jäljellä oli vain ruskea varsi ja kuivunut kukka. Kukan siemenet muistuttavat unikonsiemeniä, ne ovat pieniä, mustia ja pyöreitä. 

Puhdistin siemenkotia talteen, koska ajattelin tehdä niistä kellokukkia. Siemenet otin myös talteen, koska ne muistuttavat pippureita. Kylvin myös keräämiäni siemeniä multaan, koska olen utelias tietämään mitä niistä kasvaa. Nyt jännitän, miltä ne näyttävät, kun puhkeavat kukkaan.

Maalasin siemenkodat akryylimaaleilla ja temperamaaleilla. Temperamaalit tarvitsevat alleen pohjamaalia. Ne eivät tartu pysyvästi liukkaaseen pintaan. Gesso toimi hyvin. Kukkavarret tein paperinarusta ja lehdet maalarinteipistä sekä ohuesta rautalangasta. Maalasin ne samoilla maaleilla kuin kukat ja ruukutkin. Neuvon lehtien tekoon bongasin nukkekotikirjasta. Todella kätevä ja nopea tapa tehdä kasvien lehtiä! Laitoin hieman liimaa kukkien alle varteen, jotta kukat pysyvät paikallaan. Sidoin kukat ja lehdet yhteen rautalangalla ja upotin styroksiin tekemääni reikään.
 

Kukkaruukut leikkasin munakennoista ja maalasin samoilla väreillä kuin aiemmin kukat ja varret. Ruukkuun laitoin palan styroksia, mutterin painoksi ja päälle kahvinporoja mullaksi. Jouduin lopulta laittamaan kolme kerrosta poroja, koska en tajunnut maalata styroksia ruskeaksi ja valkoinen pilkotti ärsyttävästi ruukusta. Koska olen tottumaton maalari, jouduin tuhrujen takia maalaamaan kukat ja ruukut useampaan kertaan, mutta olen lopputulokseen tyytyväinen. Pidän muutaman kukan itselläni ja loput laitan myyntiin tulevilla Lahden Miniatyyrimarkkinoilla. 



Seuraavaksi kokeilen rakentaa pupukopin ja puulaatikoita. Keräsin tivolin lähiympäristöstä talteen hattaratikkuja, joita ajattelin hyödyntää rakentelussa. Löysin myös lisää ilotulitteiden keppejä, joita käytän tulevaan pupukoppiin. Ohjetta minulla ei ole, mutta katsotaan miten käy.

AURINKOISTA KEVÄTTÄ!

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pääsiäisiloa!

Viime hetkellä keksin, että pääsiäistä on juhlittava kortisteiden kera, vaikka se ei juhlana ole minulle erityinen. Eilen poimin pajunkissat ja tänään kasvatin rairuohon ja hankin suklaamunat. Tiputkin syntyivät juuri parahiksi ja ystävät lähettivät pääsiäiskortteja. Niin, se vaan saatiin pääsiäinen tähänkin taloon!


tiistai 11. huhtikuuta 2017

Vanhojen nukkekotien ihastelua Lontoossa

Pitkään odotettu Englannin reissu on nyt takana. Kävimme miesystäväni kanssa ensimmäisellä yhteisellä ulkomaanmatkalla Lontoossa, Birminghamissa ja Liverpoolissa. Tälle matkalle ei mahtunut nukkekoteja kovinkaan laajassa mittakaavassa ja nukkekodin esineitä myyvät kaupatkin jäivät läpikäymättä. Toiveissani luulin, että viisikerroksisessa lelukaupassa Hamleyssa tai valtavassa Harrodsin tavaratalossa olisi myyty myös nukkekotitarvikkeita, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Tarjolla oli vain Smålandia, joka ei oikein istu omaan nukkekotimaailmaan. Seuraava Englannin reissuni tuleekin sitten keskittymään nukkekoteihin!


Kävimme kuitenkin Lontoossa sijaitsevassa Pollockin lelumuseossa, jossa oli esillä vanhoja nukkekoteja. Saimme maanantaiaamuna kierrellä museossa ihan kahdestaan. Museo näytti alkuun pieneltä, kun sitä netissä tutkimme. Se sijaitsee vanhassa kerrostalossa ja sisältää useita kerroksia ja lukuisia huoneita leluja, pelejä, kiiltokuvia ja kaikkea muuta ihanaa. Myös siis nukkekoteja ja minejä. Kaikki esineet oli laitettu lasivitriineihin ja -tauluihin, mikä hankaloitti kuvaamista. Lisänsä hankaluuteen toi kirkas auringonpaiste ikkunoista. Toivottavasti kuvista saa kuitenkin jotain selvää.














Suosittelen lämpimästi kaikille Lontoon matkailijoille Pollockin lelumuseota. Se oli mielenkiintoinen paikka ja miesystävänikin jaksoi siellä kiertää, vaikka oli saanut luvan mennä pubiinkin.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Massailu, osa 2. Viimeistely

Uunipellillinen pieniä lautasia, vateja ja tauluja on nyt hiottu, maalattu, monet useampaan kertaan ja suuri osa lakattukin. Useampi tuntihan siinä vierähti, kun kaikki piti hioa ja maalata yksitellen. Jaoin urakkaa useammalle päivälle. Ennen maalaamisen aloittamista keräsin kokoon kaikki maalit ja lakat, joita minulta löytyy: peitevärejä, temperamaaleja, akryylimaaleja ja -lakkoja sekä askarteluvernissaa ja Decoupage-lakkoja. Ihan kaikkia värejä en lopulta kokeillut.

Peiteväreillä on vaikea saada tasaista jälkeä ja pinta jääkin eläväksi. Väriä tarvitaan myös useampi kerros. Temperamaaleilla tulee tasaisempi pinta ja maali levittyy hyvin. Peittävyyttä voi itse säädellä, mutta maalia voi kuitenkin tarvita kaksi kerrosta. Toista kerrosta maalatessa aiempi maalikerros saattaa liueta. Akryylimaaleilla maalatessa riittää hyvin yksi kerros maalia ja lakka. Maalipinta on melko paksu verrattuna peiteväreihin ja temperamaaleihin. Akryylilakka on kätevä, koska pintaa ei tarvitse enää lakata uudestaan. Inka Gold oli hintansa väärti, helposti levittyvä, kirkas väri ja hyvä peittävyys. Aion käyttää sitä taulujen kehyksiin, kunhan niiden aika tulee.


Välineet ja kädet kannattaa pitää tahrattomina, jos haluaa puhtaita värejä. Värien vallinnassa kannattaa muistaa kylmät ja lämpimät sävyt ja uskaltaa kokeilla kaikenlaista. Maalasin värikkäitä lämpimän sävyisiä lautasia ja kirkkaamman värisiä vateja ja tauluja. Kokeilin myös metallinsävyisiä värejä, hopeaa, pronssia ja kultaa. Nyt pitäydyin vielä melko tiukasti yksivärisissä pinnoissa, mutta ehkä jo seuraavalla kerralla kokeilen myös kuvioita.


Seuraavaksi suunnitelmissa ovat kukat ja korit sekä pääsiäisen valmistelu. Ai niin, ja se talon rakentaminen...

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Massailu, osa 1. Muovailu

Tänään minuun iski pitkästä aikaa askartelukipiniä ja päätin kokeilla massailua jo aiemmin ostamallani Darwi-massalla. Olen muovaillut Darwi-massalla (tai vastaavalla) kerran aiemmin kauan sitten, kun asuin vielä äitini kanssa. Tuolloin muovailin joulutonttuja joululahjoiksi ja kuusenkoristeita. Tällä kertaa vuorossa olivat pienemmän mittakaavan esineet kuten lautaset ja kulhot sekä taulut. Ennen työn aloittamista otin esiin muotit, muovailuveitset ja muoteiksi kelpaavat esineet sekä kasan nappeja.

Muovailu on rentouttavaa ja vie helposti mielen pois arjen haasteista. Lähetin perfektionistin viettämään vapaapäivää ja annoin luovuudelleni vapauden toimia rajoituksetta. Ohjetta minulla ei ollut, vaan kokeilin kaikkea mitä päästäni keksin. Sen seurauksena syntyi uunipellillinen pikkuriikkisiä astioita. Tein esineitä tällä kertaa yli oman tarpeen, jotta voin laittaa tulevilla markinoilla osan myyntiin. Uurastuksesta jäi hyvä mieli ja odotan jo, että pääsen seuraavaan vaiheeseen eli esineiden hiomiseen, maalaamiseen ja lakkaamiseen. Haluan nähdä ne valmiina!


Muovailu on mielestäni helppoa ja hauskaa. Ainoa varsinainen haaste oli massan irrottaminen muoteista. Keksin sitten käyttää oliiviöljyä, jota sivelin muotteihin ennen kuin painoin ne massaan. Sen jälkeen massa irtosi muotista helposti. Darwi-massa kuivuu melko nopeasti ja alkuun otin siitä liian isoja paloja ja jouduin kastelemaan massaa välillä, mikä taas vaikeutti hieman muovailua. Osan massasta jätin ilmatiiviiseen pussiin tulevia projekteja varten. 

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Uusi haaste ja kirja

Viime päivät olen ottanut hieman etäisyyttä askarteluun ja suunnannut mielenkiintoani muihin asioihin. Jotta motivaatio säilyy, niin täytyy minun ainakin välillä ottaa tuumaustaukoja. Olen ilmoittautunut myyjäksi Lahdessa kesäkuussa pidettäville Miniatyyrimarkkinoille ja sinne pitäisi valmistaa myyntiin miniesineitä. Uudenlainen haaste minulle, koska en ole koskaan ennen myynyt mitään itse tekemääni. Haasteeseen tarttuminen on ollut hieman tahmeaa, mutta kunhan alkuun pääsen, niin varmasti niitä myytäviä tuotteitakin alkaa syntyä.

Tänään kävin ostamassa itselleni Hanna Merosen Tee itse nukketalo -kirjan, jotta pääsisin alkuun myös omassa nukketalo-projektissani. Ihastelin kirjaa jo silloin, kun se ilmestyi, mutta tänään pääsin vasta kunnolla sitä lukemaan. Alku ainakin vaikuttaa lupaavalta!

Luvassa siis haasteita tälle keväälle ja varmasti koko vuodelle ja tulevillekin nukkekodin parissa.


sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Tarina: Laskiaisrieha

Laskiaissunnuntain perinteinen rieha pidettiin Intiaanikukkulalla ja lähes koko kylän väki osallistui riehaan. Anna ja Henrik hiihtivät monien muiden kyläläisten tavoin paikalle suksillaan. Heillä ei ollut omaa kelkkaa mukana, mutta ystävälliset kyläläiset lainasivat heille kelkkaa mäenlaskuun.Vaikka he eivät olleet vielä kauan asuneet kylässä, olivat monet kyläläisistä heille jo varsin tuttuja, koska kylässä oli vain alle tuhat asukasta.

Henrik kisasi muita miehiä vastaan kelkkamäen herruudesta. Kisassa otettiin miehestä mittaa ja nopeimmin mäen alas laskenut voitti. Myös laskutyylillä oli väliä ja useat laskijat menivätkin mäessä nurin seistessään kelkassaan tai kokeilemalla muita uhkarohkeita laskutyylejä. Henrik tuli ensimmäisenä maaliin, jossa naisväki hurrasi ja heilutti voiton merkiksi kaulahuivejaan. Henrikille sateli kehuja ja kunniaa, mutta voittaja kruunattiinkin lumihunnulla, kun kaikki miehet vuorollaan antoivat Henrikille lumipesut. Henrik ei vähästä hetkahtanut, vaan alkoi heitellä miehiä lumipalloilla ja pian oli kunnon lumisota käynnissä. Annaa moinen temppuilu vain huvitti. Hän luisteli mielummin järven jäällä muiden naisten kanssa. He nauroivat miehille, jotka olivat yltä päältä lumessa ja leikkivät kuin lapset.

Naiset olivat leiponeet laskiaispullaa ja riehapaikkaa lähimmän maanomistajan emäntä toi kaikille kuumaa marjamehua. Iloinen ja riehakaskin päivä oli hyvä päättää nauttimalla helmikuun aurinkoisesta päivästä pullaa maistellen ja kuumasta mustaviinimarjamehusta nauttien. Hetken kaikki vielä istuskelivat kuka viltin kuka taljan päällä, kunnes jokainen lähti hiljalleen kotia kohti. Huomenna olisi tiedossa taas työntäyteinen päivä tukkimetsällä.

"Olipas hauska päivä", Anna tokaisi Henrikille muiden jo mentyä. "Enpä tiennytkään, että sinussa asuu tuollainen leikkisä pikkupoika", hän jatkoi kiusoitellen. Henrikiä Annan huomautus nauratti. Hän kauhaisi vähän lunta maasta hanskaansa ja sujautti lumen huomaamatta Annan nutun sisään. Anna kiljahti yllätyksestä ja kääntyi ympäri kohti Henrikiä. Hän työnsi miehensä kumoon ja kaatuessaan Henrik veti Annan mukanaan. He pyörivät lumessa ja sitten Annan hieroi lunta Henrikin naamaan sanoen "Siitäs sait senkin mokoma ryökäle!" Henrik jatkoi nauramista ja nauru tarttui Annaankin. Anna putsasi Henrikin naaman ja antoi tälle kunnon suukon suulle. Sitten hän nousi ja auttoi Henrikin ylös maasta. He puistelivat lumet vaatteistaan vieläkin naureskellen. "Hauska päivä, totta tosiaan", totesi Henrik, kun he kiinnittivät suksia jalkoihinsa. Onneksi Anna ja Henrik olivat muistaneet ottaa tallilyhdyn mukaan. Auringon laksettua metsäpoluilla oli pimeää ja heillä oli muutama kilometri kotimatkaa taitettavanaan.

Matka meni kuitenkin rattoisasti heidän kerratessaan päivän tapahtumia. Kotona he lämmittivät lisää mehua ja söivät Annan paistamia pullia ennen kuin he käpertyivät viltin alle nukkumaan. "Hauska päivä, mutisi Henrik vielä nukahtaessaan".