lauantai 11. elokuuta 2018

Aloittelevan nukkekotiharrastajan 10 virhettä

Haluan jakaa kanssanne artikkelin, johon törmäsin eilen. Voit myös tutustua keräämiini artikkeleihin blogini sivulla: Nukkekoti- ja miniatyyriaiheiset artikkelit.

Poimin Smallhouse Models -sivustolla julkaistun artikkelin 10 Newbie Dollhouse Mistakes and how to Fix Them alunperin Pinterestistä. Se on englanniksi, mutta selkeä ja vaivaton lukea. Artikkelissa on nostettu esiin hyviä pointteja aloittelijoiden virheistä. Sitä varten on haastateltu kokeneita nukkekotiharrastajia. Kirjoitan omin sanoin lyhennelmän kustakin artikkeliin listatusta virheestä ja miten itse olen toiminut kunkin esimerkin suhteen.



1. Aloittaminen nukketalon rakentamisesta 

Kokeneet nukkekotiharrastajat suosittelevat aloittamaan nukkekotiharrastuksen pienoishuoneesta tai muusta pienemmästä rakennelmasta, koska sitä on helpompi hallita eikä virheiden tekeminen tule silloin turhan kalliiksi. Nukkekodin rakentaminen ja sisustaminen on työlästä, aikaa vievää ja eteen tulee haasteita, joita ensikertalainen ei tiedä odottaa.

Pienoishuone voi olla yksittäinen huone, kauppa rakennus tai vaikka puutarha. Voit myös rakentaa eri tyylisiä pienoishuoneita selvittääksesi, mikä aikakausi ja sisustustyyli sinua erityisesti kiinnostaa.

Minä lähdin rakentamaan nukketaloa melko suoraan, tehtyäni vain yhden pienoiskeittiön kokeilumielessä. Nukketaloni on myös kokeilu, vaikka se onkin alkanut näytellä hyvin vahvaa roolia elämässäni. Alkuperäinen nukketalohaaveeni koskee kuitenkin viktoriaanista nukketaloa, jonka tekemiseen taitoni eivät vielä riitä. Tiesin kuitenkin haluavani rakentaa nukketalon alusta asti itse, joten nukkekodin ostaminen valmiina ei tullut kysymykseen. Sekin on kuitenkin hyvä vaihtoehto, jos käsin tekeminen ei ole sinun juttusi.

2. Aloittaminen ISON nukketalon rakentamisesta

Ison nukketalon rakentaminen vaatii sitoutumista pitkään ja työlääseen projektiin eikä aloittelija välttämättä tiedä mihin on ryhtymässä. Siksi pienemmän nukketalon rakentaminen on järkevämpää. Jos ensimmäinen nukketalo on samalla viimeisesi, haluat sen olevan täydellinen, jolloin haluat myös satsata siihen paljon.

Usein yksi talo ei kuitenkaan nukkekotiharrastukseen hurahtaneelle riitä, vaan taloja tulee lisää. Jokainen nukketalo vie tilaa. Iso talo eniten. Kannattaa siis miettiä tarkkaan, kuinka ison nukketalon on valmis ensimmäisenä projektinaan rakentamaan ja riittävätkö siihen rahkeet.

Ensimmäinen nukkekotihahmotelmani oli isosta nukketalosta, jossa oli yli 10 huonetta. Onneksi en kuitenkaan lähtenyt rakentamaan tuota taloa, koska se ei alkuunkaan mahtuisi asuntoomme. Nyt rakentamani nukketalo mahtuu lipaston päälle, johon sille on jo varattu paikka, vaikka itse talo on vielä paloina lattialla odottamassa kasaamista.

3. Miniatyyrit eivät vie paljon tilaa

Tämä on uskomus, josta kannattaa päästää irti heti aluksi. Nukketalot, pienimmätkin, ovat isoja. Ne vaativat yleensä oman nurkkauksen ja hyllyn, pöydän tai lipaston, jonka päällä niitä pidetään. Jos pienoishuoneita ja nukkekoteja kertyy useampi, yksi nurkka tai seinä ei enää riitä. Monet tosiharrastajat ovatkin pyhittäneet kokonaisen huoneen harrastukselleen. Erilaiset nukkekodin esineet, sekä askartelumateriaalit ja työkalut vaativat myös säilytystilan.

Lisäksi nukketalon rakentaminen ja miniatyyrien valmistaminen vaativat työskentelytilaa. Keittiön pöytä toimii hyvin, mutta työkalut ja materiaalit täytyy siivota jokaisen työskentelykerran jälkeen, mikä on aikaavievää puuhaa. Rauhallinen tila, jossa tavarat saavat olla koskematta, on ihanteellinen. Kaikilla tähän ei kuitenkaan ole mahdollisuutta.

Minä askartelen keittiön pöydän ääressä ja yleensä työskentelyn jälkeen kerään tavarat kokoon, pyyhin pöydän ja imuroin lattian. Tavaroita säilytän tällä hetkellä makuuhuoneen kaapeissa, hyllyillä ja lattialla. Tarkoitus olisi hankkia uusi kaappi, johon loput tavarat saisi siirrettyä pois lattialta.

4. Miniatyyrit eivät maksa paljon

Miniatyyrejä on kaiken hintaisia, niin kuin muitakin tavaroita. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Voit ostaa paljon huokeampia tuotteita, joilla saat täytettyä nukkekotisi tai säästää rahaa muutamiin kalliimpiin esineisiin, joista oikeasti pidät. Käsityönä tehdyt taidokkaat nukkekodin huonekalut ja nuket ovat kalliita. Teollisesti tuotetut tavarat ovat halvempia, mikä näkyy laadussa.

Voit myös askarrella itse huonekaluja ja esineitä nukkekotiin. Tämä tulee edullisemmaksi, mutta vie enemmän aikaa. Tuottamasi ihastuttavien miniatyyrien ylijäämän voit myydä netissä, nukkekotimyyjäisissä tai lahjoittaa nukkisystäville.

Itse lähtökohtaisesti teen kaiken itse, mutta on esineitä, joita en osaa valmistaa, kuten neulotut ja virkatut nukenvaatteet, matot ja liinat. Sellaisia olen ostanut muiden tekeminä. Aivan harrastukseni alussa ostelin myös melko paljon mielestäni tarpeellisia esineitä, kuten kupari- ja posliiniastioita, mutta nyt ostan hyvin harkiten uusia tavaroita. Olen tehnyt kuvan vesikelkan, sangon ja kannun, mutta kukat olen ostanut. Maitotonkka on joutunut minulle jostain niin kaukaa menneisyydessä, etten enää muista mistä ja milloin.


5. Kaiken haluaminen yhdellä kertaa

On mahdollista, ettet aluksi tiedä mitä olet tekemässä ja saatat pyrkiä ottamaan selvää ihan kaikesta, mitä nukkekotiin on mahdollista tehdä ja hankkia. Toisaalta saatat haluta vain alkaa tekemään, etkä liikaa suunnittele mitään etukäteen. Asioiden liika pohtiminen ja tekemisen aloittamisen venyttäminen kauas tulevaisuuteen, saattaa johtaa siihen, ettet koskaan aloita mitään. Ensimmäiseen nukkekotiin ei tarvitse tehdä kaikkea itse, eikä sen tarvitse olla täydellinen pienoismalli oikeasta talosta, vaan edustaa jotain sellaista, mikä tuntuu sinusta hyvältä ja innostavalta. Myös kiinnostavien asioiden listaaminen saattaa auttaa.

Olen varsinainen pohdiskelija, mitä elämään tulee ja usein kuulenkin läheisiltäni, että mietin ja analysoin asioita ihan liikaa. Haaveilu, suunnittelu, organisointi ja pohtiminen ovat asioita, joita rakastan ja siksi ne saavat minulta paljon aikaa. Minua ei niinkään huoleta, että en saa asioita alkuun, vaan etten saa vietyä niitä loppuun. Kun olen aloittanut jotain, haluan viedä sen kunnialla päätökseen. Siksi koen nukkekodin suunnittelun ja organisoinnin tärkeäksi. Näin tulen mitoittaneeksi taakan sopivaksi niin, etten muserru sen alle, vaan motivaationi ja innostukseni säilyvät ja nukketaloni etenee tasaisesti askel askeleelta kohti valmistumista. Hätäily saattaisi johtaa sellaisen nukkekodin rakentamiseen, joka valmistuttuaan vain harmittaisi.

6. Kuumaliiman käyttö

Kuudes virhe on käyttää kuumaliimaa nukketalon rakentamisessa. En tiedä ketään, joka olisi näin tehnyt, järkihän sen jo sanoo, ettei siitä mitään tule. Kuitenkin syystä taikka toisesta Yhdysvalloissa kuumaliimaa on aiemmin käytetty yleisesti ja vanhemmat kirjat ja blogit sisältävät neuvoja kuumaliiman käytöstä. Nykyään valmistettu kuumaliima on (artikkelin mukaan) koostumukseltaan ja ominaisuuksiltaan erilaista kuin vanha vastaava eikä se enää toimi kunnolla, vaan nukketalo hajoaa pian osiin.

Kuumaliimalla liimaaminen on mielestäni sotkuista ja hieman ikävää, koska se polttaa sormia. Joihinkin projekteihin se kuitenkin sopii. Ei kuitenkaan nukkekodin rakentamiseen. Kannattaa selvitellä mihin kuumaliimaa kannattaa käyttää, ennen kuin alkaa sen kanssa liikaa leikkimään. Nukketalon rakentamisessa suosin yleisliimaa (Erikeeper) ja pikaliimaa käytän metalli- ja muoviosien liimaamiseen.

7. Nukketalon kokoaminen ennen tapetointia

Tapetoinnin voi tehdä jo kasattuun nukketaloon, mutta se on helpompi toteuttaa, kun palat ovat vielä irrallaan. Tapetin voi kiinnittää suoraan nukketalon seiniin tai erilliselle pohjalle, kuten pahville, joka sitten kiinnitetään seinään. Toiset eivät kiinnitä tapettia kunnolla, jotta sen voi helposti myöhemmin irrottaa, kun uudistusvimma iskee.

Valmiiksi kasatun nukketalon tapetointia saattaa auttaa, jos tekee seinistä ensin mallin, esimerkiksi sanomalehden tai muistilappujen avulla, jonka avulla leikkaa tapetin oikean kokoiseksi.

En ole vielä päässyt nukketaloani tapetoimaan, mutta olen ajatellut tehdä sen ennen kuin talo on koottu kasaan. Todennäköistä on, että kiinnitän tapetit ensin erilliselle pohjalle, jonka sitten kiinnitän nukketalon seinään. Silloin voin irrottaa tapettilevyt ilman, että tapetti kärsii, jos vaikka haluan uutta ilmettä, mutta en haluaisi täysin luopua vanhastakaan. Harjoittelin tapetointia ja panelointia pienoiskeittiööni.


8. Tyylin tiukka noudattaminen

Tyylin valinta saattaa aiheuttaa vaikeuksia, varsinkin jos ei tunne hyvin eri aikakausien ja kulttuurien tyylisuuntia. Pikainen visiitti kirjastoon saattaa suoda helpotusta ongelmaan tai tiettyyn aikakauteen perehtyminen netissä auttaa hahmottamaan oman nukkekodin tyyliä. Toiset valitsevat tietyn tyylin, jota lähtevät jäljittelemään. Viktoriaaninen nukkekoti on hyvin suosittu ja melkein kaikille tuttu. Jotkut noudattavat valitsemaansa suuntausta lähes orjallisesti, haluten jokaisen yksityiskohdan olevan kohdallaan, toiset taas valitsevat tyylistä ne elementit, jotka tuntuvat miellyttäviltä ja korvaavat loput muilla ratkaisuilla. Nukkekotimaailmassa kaikki on sallittua ja sinä itse olet rakennusmestari, pääsisustaja ja -arkkitehti. Vain mielikuvituksesi on rajana sille, miltä nukkekotisi lopulta näyttää.

Minä olen valinnut ensimmäisen nukkekotini tyyliksi shabby chic -tyylin. Nukketaloni ei sijoitu mihinkään olemassa olevaan kulttuuriin eikä erityisesti mihinkään aikakauteen. Siinä on piirteitä Ranskasta, Englannista ja Skandinaviasta ja se elää noin sata vuotta vanhemmassa ajassa. Etsin kiinnostavia kuvia taloista ja esineistä, joiden pohjalta rakennan omaani. Ohjeita noudatan aina kun voin, loput keksin omasta päästäni. Nukkekotini  on fantasiaa eikä sillä ole kiinnekohtaa todellisuuteen, vaikka esineet ovat tuttuja. Kuvassa pienoiskeittiöni tämän hetken tyyliä.


9. Ohjeiden noudattaminen pilkun tarkasti

Ohjeiden noudattamisesta kirjaimellisesti ei ole mitään iloa, jos lopputulos ei miellytä sinua. Tee rohkeasti muutoksia. Pidä vain huoli, että olet lukenut ja ymmärtänyt annetut ohjeet, jotta tiedät mitkä vaiheet ovat oleellisia ja joiden noudattamatta jättäminen aiheuttaa ongelmia. Aina ohje ei sellaisenaan toimi sinulle, mutta se voi silti sisältää osia, joita voit hyödyntää. Ehkä teet alun ohjeen mukaan ja loppua varten tarvitset uuden ohjeen tai päätät itse miten sen teet.

Minä etsin aina ohjeita, koska haluan säästää aikaa itse tekemiseen sen sijaan, että pähkäilen, miten jokin kannattaisi tehdä. Harva ohje kuitenkaan toimii täysin sellaisenaan ja yleensä teenkin niihin muutoksia. Blogissani jaan ohjeita myös muille.

Tein sukset ja sauvat Maria Malmströmin ohjetta mukaillen.


10. Yksin näpertäminen

Et ole yksin harrastuksesi kanssa, vaan tuhannet ihmiset ympäri maailmaa ovat ihan yhtä hulluina nukkekoteihin ja miniatyyreihin kuin sinäkin. Sinun tehtäväsi on löytää heidät! Onko kotipaikkakunnalllasi aktiivista nukkekotiyhteisöä, joka kokoontuu näpertelemään yhdessä? Facebookissa on paljon ryhmiä, joihin voit liittyä. Voit kirjoittaa blogia ja alkaa seurata muiden alan harrastajien blogeja sekä julkaista kuvia tekemistäsi miniatyyreista sosiaalisen median kanavissa. Lähde tapaamaan ihmisiä miniatyyrimarkkinoille, nukkekotimyyjäisiin ja käsityömessuille. Voit myös matkustaa ulkomaille miniatyyritapahtumiin, jossa tapaat ihmisiä kaikkialta maailmasta.

Minulla ei lähipiirissäni ole ketään, joka olisi kiinnostunut miniatyyreista, ainakaan samassa määrin kuin itse olen. Kurssit ja kerhoillat ovat jääneet minulta käymättä ja sen haluankin korjata lähitulevaisuudessa. Olen jäsenenä Nukkekotiyhdistyksessä ja Päijät-Hämeen Nukkekotiharrastajissa sekä kuulun Facebookin Nukkekotiharrastajat sekä Miniaturas/Miniatures -ryhmään. Lisäksi seuraan useita nukkekotisivuja Facebookissa ja luen blogeja. Julkaisen säännöllisesti kuvia Instagramissa ja kirjoitan aktiivisesti tätä blogia. Suunnitelmissani on luoda englanninkielinen nukkekotiaiheinen sivu Facebookiin, kunhan nukketaloni valmistuu. Käyn jonkin verran eri nukkekotitapahtumissa Suomessa ja olen ollut kahdesti myyjänä Lahden Miniatyyri Markkinoilla.


Kertaus on opintojen äiti

Nukkekotiharrastuksessa pääsee siis parhaiten alkuun, kun välttää nämä kymmenen yleisintä virhettä tai ainakin ottaa niistä opikseen: 1. ja 2. Älä aloita liian isoja projekteja. 3. Suhteuta nukkekotiharrastuksesi ajankäyttösi, osaamisesi ja budjettisi mukaiseksi. 4. Älä hamstraa turhaa roinaa. 5. Älä yritä saada kaikkea kerralla. 6. Valitse tarkoin käytettävät materiaalit ja jätä kuumaliima-ase rauhaan. 7. ja 8. Tapetoi nukketalo ennen kokoamista ja valitse tyyli, jota noudatat omien mieltymystesi mukaan. 9. Älä pingota ohjeiden kanssa, vaan anna luovuutesi lentää vapaana ja käytä mielikuvitustasi. 10. Jaa harrastuksesi muiden kanssa, niin saat siitä enemmän iloa!


Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!

perjantai 10. elokuuta 2018

Nukketalon rakennus, osa 15, Uunin huuva

Piirsin nukketaloni keittiöön jo aivan alusta saakka uunin huuvalle paikan. Se tuntui jotenkin itsestäänselvyydeltä enkä osaa oikein sanoa miksi. Minusta ne ovat viehättäviä. Varsinkin tämä Reutter Porcellanin huuva on aivan ihastuttava.

Lähde: Reutter Porcellan

Martina Fritscherován tekemässä keittiössä on Reutter Porcelainin huuva. Mielestäni se täydentää keittiötä kauniisti ja tuo siihen lisää luonnetta. Pidän erityisesti keltaisesta reunuksesta.


 
Lähde: Miniature Minicler / Martina Fritscherová

Myös Nadian keittiössä on tuo sama huuva alkuperäisen sävyisenä.

Lähde: LecreazionidiNadia / Etsy

 

Huuva

Koetin löytää ohjetta kyseisen huuvan tekoon, mutta en löytänyt yhtäkään, joten sain taas vapauden tehdä kaiken alusta asti itse. Alkuperäinen kuva Reuterin huuvasta oli oikeassa koossa, joten mittasin huuvan kuvasta ja piirsin mallin millimetripaperille. Koska minulla ei ole sivukuvaa huuvasta, päättelin syvyyden aiemmin tekemäni lieden mittojen mukaan. Suunnittelin itse huuvan kannattimet ja korotin huuvaa myös hieman.


Huuva on tehty balsasta, pahvista ja kartongista, koristeltu nuppineulojen nupeilla ja kuviotarralla ja maalattu kalkkimaaleilla.

Tarvikkeet

Puurimoja ja levyjä (balsa)
Pahvia
Kartonkia
Viivotin
Mattoveitsi
Leikkuumatto
Yleisliimaa
Kuminauhoja
Kupera viila
Hiomapaperia

Nuppineuloja
Sivuleikkurit
Piikki

Maalia (kalkkimaali)
Siveltimiä

 

1. Tukirakenne

Aluksi tein balsasta huuvan tukirakenteen, jonka ympärille rakensin huuvan. Palat leikkasin 0,5 cm rimasta. Lisäsin reunuksen sisäpuolelle vielä kaksi rimaa, jotka eivät näy tässä kuvassa. Niihin kiinnitin huuvan kannattimet.

Tarvittavat palat

1 kpl 9,0 cm pala

2 kpl 1,6 cm palaa
2 kpl 4,0 cm palaa
2 kpl 4,4 cm palaa
2 kpl 8,0 cm palaa

4 kpl 1,4 cm palaa
4 kpl 4,8 cm palaa

2 kpl 7,8 cm palaa (reunuksen sisäpuoli)

 

 

 

2. Huuva

Leikkasin huuvan palat ohuesta, mutta vankasta pahvista. Paloista kannattaa ensin leikata hieman korkeammat (annetuissa mitoissa huomioitu ylimääräinen korkeus).

Tarvittavat palat

1 kpl 9,5 cm x 7,0 cm

2 kpl 5,0 cm x 6,0 cm

1 kpl 5,5 cm x 2,5 cm pala (katto)

Laitoin palat yöksi kuminauhalla kiinni liimapullon ympärille vääntymään, jotta niistä tuli hieman koverat.

Tein palojen ala-ja yläreunoihin noin 0,5 cm leveät sisäänpäin kääntyvät taitokset, joista kiinnitin ne myöhemmin tukirakenteeseen. Kannattaa ensin tehdä taitos alareunaan, sovittaa palaa sitten tukirakenteeseen ja piirtää yläreunan taitoksen kohta, jonka jälkeen palan voi leikata oikean kokoiseksi.

Sitten piirsin viivan sivupalojen etuyläkulmasta etualakulmaan ja leikkasin ylimääräisen osan pois mattoveitsellä. Sivupalojen avulla piirsin etuosan palaan viivat, joita pitkin leikkasin ylimääräiset osat pois, jotta reunat olisivat oikealla tavalla kaarevat. Sitten liimasin palat kiinni tukirakenteeseen ja laitoin ne puristukseen kuminauhan avulla. Etuosan palan tulee istua kohdalleen niin hyvin, että raot sen ja sivupalojen välillä ovat mahdollisimman pienet tai niitä ei ole ollenkaan. Pieni rako ei haittaa, koska se jää peittoon sauman alle.

Loppuvaiheessa, nuppineulojen laiton jälkeen liimasin palan kartonkia huuvan katoksi.

3. Reunus

Huuvan alaosaa kiertävän reunuksen kasasin eri kokoisista balsa- ja pahvipaloista, jotka liimasin kerroksittain. Alla olevassa kuvassa palat ovat siinä järjestyksessä kuin ne tulee liimata. Liimatessa kannattaa olla tarkkana, että palojen sisennykset menevät oikein. Näin reunuksesta tulee moniulotteinen. Reunuksessa käytin hieman paksumpaa, noin 1 mm, pahvia kuin huuvassa. Jos sivupalat jäävät eri mittaisiksi, ne voi hioa lopuksi tasaiseksi.

 

Tarvittavat palat

Etuosa

1 kpl 0,1 cm x 9,8 cm pala
2 kpl 0,1 cm x 9,4 cm palaa

1 kpl 0,2 cm x 9,6 cm pala
1 kpl 0,2 cm x 10,0 cm pala

1 kpl 0,3 cm x 9,6 cm pala

1 kpl 0,6 cm x 9,2 cm pala

 

Sivut

2 kpl 0,1 cm x 4,7 cm palaa
4 kpl 0,1 cm x 4,5 cm palaa

2 kpl 0,2 cm x 4,6 cm palaa
2 kpl 0,2 cm x 4,8 cm palaa

2 kpl 0,3 cm x 4,6 cm palaa

2 kpl 0,6 cm x 4,4 cm palaa

Kun reunus on valmis, sen voi liimata kiinni huuvaan. Huuvan tulisi upota noin 1 - 2 mm reunuksen sisään. 


Viilasin korkeimman, 0,6 cm, palan kulmia hieman koveriksi ja lisäsin reunaan kuviotarran.

4. Kannattimet

Tein kannattimet eri kokoisista balsa- ja pahvipaloista, jotka liimasin myös kerroksittain. Sitten viilasin kuperalla viilalla 0,5 cm palat koveriksi ja muut balsaosat hieman teräviksi tasaisella viilalla. Lopuksi tasoitin kannattimien sivut hiomapaperilla ja liimasin ne kiinni reunuksen sisäpuolelle lisäämiini tukirimoihin.

 

Tarvittavat palat

4 kpl 0,1 cm x 1,3 cm palaa
4 kpl 0,1 cm x 1,9 cm palaa

2 kpl 0,2 cm x 1,0 cm palaa
4 kpl 0,2 cm x 2,0 cm palaa

2 kpl 0,5 cm x 1,2 cm palaa
2 kpl 0,5 cm x 1,8 cm palaa 

 

5. Koristelu

Huuvan päälle liimasin 0,4 cm leveitä kartonkisuikaleita, jotka esittävät saumoja. Ne on koristeltu nuppineulojen nupeilla, jotka edustavat pellin kiinnittämisessä käytettyjä nastoja. Valitsin kartongin, koska pahvi, josta huuvan palat on leikattu, on liian vankkaa eikä taittunut kauniisti.

 

Tarvittavat palat

1 kpl 0,4 cm x 10,3 cm pala
1 kpl 0,4 cm x 10,6 cm pala
2 kpl 0,4 cm x 4,6 cm palaa
2 kpl 0,4 cm x 5,4 cm palaa
2 kpl 0,4 cm x 5,6 cm palaa

2 kpl 0,8 cm x 5,8 cm palaa

34 katkaistua nuppineulaa

Kartonkisuikaleita liimatessa kannattaa pystysuorat suikaleet liimata ensin ja niiden päälle vaakasuorat suikaleet. Näin lopputulos on siistimpi.

Alareuna koostuu kolmesta suikaleesta, joista etuosan pisin suikale kääntyy hieman sivusuikaleiden päälle kulmista.


6. Maalaus

Maalasin huuvan Jeanne D'Arc Vintage kalkkimaaleilla. Käyttämäni sävyt ovat Vintage Tea ja Warm Cream. Reunuksen koristekuvio oli vaikea maalata, joten väritin sen vaaleanpunaiseksi vesiliukoisilla puuväreillä. Sävy on mielestäni liian kirkas, mutta ehkä silmä tottuu siihen ajan kanssa tai sitten ei, jolloin teen asialle jotain. Ehkä väritän sen uudestaan, kun löydän sopivamman värisävyn.

Teen huuvasta kuluneemman ja vanhemman näköisen myöhemmin, kun olen paremmin perehtynyt aiheeseen.


Seuraavaksi teen kaksi ovea. Lisäksi minun pitäisi tehdä vielä ainakin kaksi ikkunaa, erkkeri-ikkuna ja parveekkeen kaksoisovet ennen kuin pääsen lattioiden, seinien ja katon kimppuun.

lauantai 4. elokuuta 2018

Nukketalon rakennus, osa 14, portaat 4/5

Nukketalon portaikon kaiteen tekoon löytyi hyvin vähän valmiita ohjeita. Varsinaisesti löysin vain yhden eikä sekään ollut täydellinen. Kun vertailin tekemääni portaikkoa netistä löytämiini portaikkoihin, en tuntunut löytävän montaakaan samanlaista portaikkoa. Jouduin siis ratkaisemaan itse miten rakennan kaiteen, kun valmista ohjetta ei ollut saatavilla. En ikävä kyllä pysty antamaan tarkkaa ohjetta itsekään. Jos et ole vannoutunut käsityöihminen, suosittelen ostamaan portaikon valmiina. Portaikko on erittäin työläs ja aikaavievä projekti, mutta palkitseva.


Portaikon kaiteen valmistus

Portaikon kaiteen valmistamisessa haasteita toivat ensisijaisesti tukipilarit, joita en ollut tehnyt osittain suorakaiteisiksi, jolloin kaidepuu olisi ollut helpompi kiinnittää. Koska tekemieni tukipilarien päät olivat pyöreät helmet, minun piti asettaa kaide kulkemaan niiden päältä. Kaide on rakennettu ohuista puutikuista sekä balsasta. Ensin tein 0,5 cm leveistä puutikuista kaiteen alaosan. Alaosa on pohjasta avonainen, josta kaidepinnojen päät menevät kaiteen sisään. Alaosan päälle liimasin vielä yhden puutikun, jonka päälle kiinnitin 1 cm leveän ja 0,2 cm paksun balsapalan lisätäkseni kaiteeseen hieman moniulotteisuutta.

Seuraava haasteeni oli saada kaide kääntymään oikeassa kulmassa alaspäin portaiden suuntaisesti. Peruskoulun matematiikan arvosana 6 ei auttanut tässäkään kohtaa, koska olen unohtanut lähes kaiken geometriasta ja kulmista. Mikä siis neuvoksi. Minulla on jiirisakset, joilla rimoja voi leikata kulmaan. Leikkelin paloja eri kulmilla ja ihan kokeilemalla kokeilin mikä kulma olisi hyvä. Päädyin 60 asteiseen kulmaan. Katkoin tarvittavat palat oikeaan kulmaan ja hioin ne vielä päistään tasaisiksi.


Kolmas haaste oli miten saan palat liitettyä toisiinsa. Aloin olla jo tuskissani tässä vaiheessa ja pääni tuntui ylikuumenevan kaikesta pohtimisesta. En löytänyt apuja Internetin ihmeellisestä maailmasta, joten minun oli pakko selvitä keskenäni. Lopuksi keksin miten kaidepuut voi liittää yhteen liimaamalla ne lomittain. Jouduin leikkaamaan ja hiomaan lähes kaikki palat uudestaan, mutta oivallukseni sai mieleni keveäksi ja innosti minua jatkamaan.


Kaidepinnat ja tukipilarit

Kaidepinnoihin sekä tukipilareihin käytin paperista valmistamiani pisaran mallisia helmiä, kahden kokoisia pyöreitä puuhelmiä, neliön muotoisia puuhelmiä, kahden kokoisia metallirenkaita sekä sydämen muotoisia muovihelmiä. Paperihelmien valmistamisesta kerroin edellisessä julkaisussani.


Pujotin helmet rautalankaan ja liimasin ne kiinni toisiinsa pikaliimalla. Rautalangan lyhensin sopivan mittaiseksi asentaessani pinnoja kaiteeseen.


Painoin rautalangan yläpäähän palan balsaa, jonka avulla kiinnitin pinnan kaiteeseen. Balsapalakin piti leikata oikeaan kulmaan, jotta pinnat ja pilarit seisoisivat suorassa. Giac kertoo blogissaan Late Victorian English Manor Dollhouse: 1/12 Miniature from Scratch kaidepinnojen asentamisesta. Hänen blogistaan sain vinkin nukketaloni kaidepinnojen asentamiseen.

Lähde: Late Victorian English Manor Dollhouse: 1/12 Miniature from Scratch

Liimasin kaidepinnat ja tukipilarit yleisliimalla kiinni kaiteeseen ja lopuksi koko hökötyksen kiinni portaisiin. Tasanteelle lisäsin palan balsaa, johon kiinnitin kaiteen. Tein myös portaikon yläosaan palan kaidetta (kaide päättyy ensimmäisen kerroksen kattoon) sekä portaikon alaosaan lisäsin pienen tukikaiteen. Lisäksi tein kaiteet myös toiseen kerrokseen hieman eri periaatteella.

Toisen kerroksen kaide 

Portaikko nousee ensimmäisestä kerroksesta yhden käännöksen kautta toiseen kerrokseen. Toisen kerroksen lattiaan piti leikata sitä varten sopivan kokoinen aukko. Aukosta tuli noin sentin verran liian iso. Koska tilaa nukketalossa on vähän, aion maksimoida tilan korjaamalla tuon sentin raon asentaessani lattiapintoja.


Kaide kiertää aukkoa ja portaikon suu on takaseinää vasten. Seinän ja portaikon väliin jää noin neljän sentin väli, mikä tarkoittaa oikeassa koossa 48 cm. Väli on melko kapea, mutta riittää tähän tarkoitukseen. Kyllä siitä mahtuu, kun vetää vatsan sisään.

Toisen kerroksen kaiteen tukipilarit ja kaidepinnat on valmistettu samalla metodilla kuin muutkin, mutta kaide on yksinkertaisempi. Tukipilarit ja pinnat liimasin yleisliimalla ensin balsarimaan, joka on 0,4 cm paksu ja 1 cm leveä, niin, että rima seisoo kapeammalla sivullaan. Hioin balsariman reunat pyöreiksi. Pilareiden ja pinnojen päälle liimasin ohuet 0,5 cm leveät puutikut suorassa kulmassa toisiinsa. Niiden päälle laitoin vielä o,4 cm paksua balsarimaa, jonka katkoin sopivan mittaisiksi paloiksi. Kulmat leikkasin 45 asteeseen. Lopuksi hioin kaiteen reunat pyöreämmiksi.


Toisen kerroksen kaiteen asentamisessakin tuli pienoisia mutkia matkaan, kun en aluksi ymmärtänyt miten palat tulisi katkoa, jotta ne olisi sopivan kokoisia ja kaiteen osat loksahtaisivat kohdalleen. Yhden kulmista jouduin asentamaan toisin kuin alunperin olin suunnitellut (kuvassa etualalla) ja siksi kaidepinnat ovat liian lähellä toisiaan. Hioin aukon reunoja tasaisemmaksi, jotta kaide ei joutuisi turhaan puristukseen ja sen vuoksi vääntyilisi. Lopputulokseen olen tyytyväinen. Kaidetta ei vielä ole kiinnitetty kunnolla. Sen teen kunhan lattiat ovat valmiit.

Lopuksi koristelin näkyvimmän osan kaiteesta spiraalilla, jonka muovailin Fimo-massasta. Kaiteen ja spiraalin väliin tein balsasta liitoskappaleen. Peitin liitoksen pikasiloitteella ja hioin pinnat tasaiseksi ennen maalaamista.


Portaikon ja kaiteen maalaamisesta kerron vielä erikseen. Niin kuin osassa kuvista näkyy pääväreiksi valikoitui valkoinen ja vihreä ja koristeväreiksi kulta ja hailakka pinkki. Minulla on edessäni vielä portaikon tekeminen kuluneemman ja vanhemman näköiseksi vahaamalla.

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Nukketalon rakennus, osa 13, Portaikon kaidepinnat paperihelmistä

Nukketalon portaikon suunnittelun yhteydessä eteeni tuli kysymys, miten teen kaidepinnat. Ensin pohdin kaivertaisinko pinnat esimerkiksi grillitikuista, mutta se tuntui liian haastavalta ja aikaavievältä. Koska en halunnut ostaa valmiita pinnoja enkä ollut vielä valmis luovuttamaan, jäin odottamaan idean syntymistä.


Seuraavaksi kokeilin rakentaa kaidepinnat kokonaan helmistä. Haasteena oli löytää tarpeeksi paljon erimuotoisia ja sopivan kokoisia helmiä. Tein muutaman kaidepinnan prototyypin helmistä. Kun sitten vertailin tekemiäni kaidepinnoja oikeisiin pinnoihin, huomasin kuinka erilaisilta ne näyttivät. Tarvitsin pitkulaisia pisaran mallisia helmiä eikä minulla ollut sellaisia, kunnes...

Lähde: Stavros

...sain idean valmistaa kaidepinnat paperihelmistä! Voilá! Olin innoissani, koska näin sain pidettyä kiinni siitä, että teen mahdollisimman paljon omin käsin, pystyin käyttämään kierrätysmateriaaleja ja säästin rahaa. Lisäksi opin jotain uutta, jota en ollut aiemmin edes kokeillut. Tästä kuvasta sain idean:

Lähde: 1.bp.blogspot.com

Paperihelmistä tehdään paljon erilaisia koruja ja helmiä voi käytännössä tehdä millaisia tahansa.

Lähde: Happy Mango Beads

Paperihelmien valmistus

Valmistin paperihelmet sanomalehtisuikaleista Kimberly Clarksonin ohjeen mukaisesti:


Helmien tekoon tarvitaan vain paperia, mattoveitsi suikaleiden leikkaamiseen, sakset, viivotin, paperiliimaa, pumpulipuikkoja, jonka ympärille paperi pyöritetään ja teippiä. Teipillä paperi kiinnitetään vanupuikkoon.


Hyvin yksinkertaista ja melko nopeaa. Yhteensä tein 68 pisaran muotoista paperihelmeä. Isoimmat helmet, joita on myös määrällisesti eniten, ovat noin 2,5 cm pitkiä ja 0,5 cm leveitä. Lisäksi tarvitsin muutamia pienempiä paperihelmiä.


Kaidepinnoihin sekä tukipilareihin käytin paperihelmiä, kahden kokoisia pyöreitä puuhelmiä, neliön muotoisia puuhelmiä, kahden kokoisia metallirenkaita sekä sydämen muotoisia muovihelmiä. Ovathan ne edelleen erinäköisiä kuin oikean talon kaidepinnat tai tehdasvalmisteiset nukketalon kaidepinnat, mutta niin ne saavat ollakin. Haluan nukketaloni näyttävän minun tekemältäni. Suunnittelemalla ja rakentamalla nukketaloa mahdollisimman paljon omakätisesti, varmistan, että näin myös tulee olemaan.


Kaidepinnojen ja tukipilareiden valmistuksesta sekä kaiteiden rakentamisesta kerron erikseen seuraavassa julkaisussani.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Iki-ihana uusi kirja

Pahainen kesäflunssa, josta en ole kärsinytkään muutamana viime kesänä iski eilen yllättäen. Onneksi pahin nenän valuminen näyttää jääneen eiliseen. Muutaman päivän kun leipäilen, niin jaksan taas rakentaa nukketaloanikin.

Joku ystävällinen ihminen Facebookin Nukkekotiharrastajissa kertoi ostaneensa nukkekotikirjan AdLibriksen kampanja-alesta ja niinpä minäkin löysin pian itseni alekirjoja ihastelemasta. Sielläpä olikin helmi myynnissä ja hankin kolmannen Maria Malmströmin kirjan.

Olen aiemmin ostanut Facebookin kautta Marialta suoraan kirjat Väinölän joulu ja Väinölän vuosi ja nyt minulla on siis myös iki-ihana Väinölän tapaan. Luulin, että siitä on painos loppu enkä voi saada sitä ennen uuden painoksen ilmestymistä. Kannatti olla silmä tarkkana!

Kun kirja tuli postista katselin kuvat läpi, vaikka olin jo melkein myöhässä tapaamisesta. En vain voinut odottaa! Takaisin tultuani luin kirjan lähes yhdeltä istumalta. Maltoin sentään lähteä ulkoilemaan mieheni kanssa, mutta illalla luin kirjan loppuun. Aivan mahtavan upea opus ja niin kauniit kuvat. Muutamia ohjeitakin bongasin kokeiltavaksi, kunhan nukketaloprojekti on edennyt sisustusvaiheeseen.


Nukketaloni portaikon maalaus on projektini seuraava vaihe. Maalaus viivästyi, kun totesin, että ostamani valkoinen maali ei ollutkaan valkoista, vaan enemmänkin puuterin väristä. Tilasin uuden erän maaleja Kalkkimaalikaupasta. Kunhan saan portaikon, takan ja ikkunat maalattua teen ovet ja puuttuvat ikkunat valmiiksi.

torstai 28. kesäkuuta 2018

Nukketalon rakennus, osa 12, Portaat 3/5

Ihan huomaamatta portaista, jotka usein ovat nukkekodissa sivuroolissa, on syntynyt yksi nukketaloni luonnetta määrittelevistä elementeistä. Aikanaan sisustusohjelma Innossa sisustusarkkitehtina toiminut Marko Paananen neuvoi, että ellet pysty piilottamaan jotain (huoneessa sijaitsevaa elementtiä, esimerkiksi näkyviä putkia) niin korosta sitä. En pystynyt tekemään epärealistista portaikkoa, joka vain sulautuisi seinään ja päädyin luomaan aidonoloisen ja -kokoisen portaikon, joka todellakin näkyy.


Koska portaikko on hyvin iso ja hallitseva osa tulevaa nukketaloani, sen pitää myös olla miellyttävä katsoa. Tämä taas on antanut minulle haastetta yksityiskohtien luomiseen. Tässä julkaisussa kerronkin portaikon "koristelusta", joka ei siis ollut mielessäni, kun portaita aloin suunnitella.

Portaiden koristelu

Useissa ulkomaalaisissa portaissa näkee reisipuiden koristuksia. En tiedä ovatko ne yhtä suosittuja Suomessa. Suomalainen tyyli kun on perinteisesti paljon pelkistetympi. Koska nukketaloni sijoittuu kuvitteelliseen vanhaan Ranskaan ja/tai Englantiin tunsin, että portaikkoni olisi liian karu ilman koristeita, joita löytyy vanhoista rakennuksista. Lisäksi portaiden koristeellisuus tukee nukketaloni tulevaa sisustusta. Etsin pitkään kuvaa, josta välittyisi se tunnelma, jota omaan nukketalooni kaipaan. En löytänyt sopivaa portaikkoa muutaman tunnin etsinnän aikana, mutta Norma Fincherin kuva on lähellä sitä mitä tarkoitan tunnelmalla, vaikka portaikko onkin erilainen.

Lähde: Norma Fincher, Flickr.com

Norman kuvan portaikossa ei näy koristeita ja kaidekin on metallia puun sijaan, mutta kuluneisuus, valo, vaaleta pinnat ja vanhat esineet tekevät siitä vetovoimaisen. Myös Heidi Mikalsenin blogista Dem Vita Drömgården poimimani portaikkokuva on lähellä omia intohimojani. Siinä minua miellyttävät värimaailma ja lämpöisyys sekä puu materiaalina.

Lähde: Heidi Mikalsen Dem Vita Drömgården

"Stair Brackets"

Halusin koristella portaikkoni ensimmäisen kuvan mallin mukaan. Vasta tänään löysin sattumalta kuvan (alempi), joka vastaa liki pitäen portaikkoni kortisteita.

Lähde: Home Design Inspired

Lähde: Pinterest

Niin kuin kaikissa nukketaloni rakennusprojektin vaiheissa, niin tässäkin erityisten työkalujen puute karsi paljon vaihtoehtoja. Halusin koriste-elementin olevan yksinkertainen valmistaa, mutta silti kaunis yksityiskohta, joka miellyttää silmää. Miksi muuten nähdä vaivaa? Löysin tämän pelkistetyn mallin, jonka perusteella tein koristeet portaikkoon.

Lähde: Lowe's

Päädyin tekemään koristeet (englanniksi siis stair brackets) kaivertamalla balsapalan pintaan spiraalikuvion. Kaiverrustyökaluja minulla ei ole, vaan käytin apuna ompelukoneen työkalua. Pyöreäpäinen neula sopisi myös hyvin tähän tehtävään.


Koristeet oli nopea ja helppo valmistaa, kunhan ensin olin mitannut niiden oikeat mittasuhteet ja määrittänyt niille paikat. Liimasin palat kiinni yleisliimalla. Koristeiden päälle lisäsin vielä kaistaleet balsaa (kuva oikealla). Koristeiden myötä askelmat hieman levenivät, mistä tulee olemaan hyötyä, kun lisään kaidepuita.


Siivouskomeron ovi

Portaiden alapuolisen tilan halusin myös hyötykäyttää ja suunnittelin sinne siivouskomeron. Komeroon tein balsasta oven, jonka kiinnitän myöhemmin kunnolla saranoilla ja lisään kahvan. Oveen minun on tarkoitus maalata kaunis kukka-aiheinen maalaus, mutta sen tekemisen jätän suosiolla myöhemmäksi. En ole kovin hyvä maalaamaan ja mietin jopa teettäväni työn jollakulla minua taitavammalla tai sitten tulostan valmiin maalauksen paperille, jonka liimaan oveen.
 

Portaikon maalaus

Portaat alkavat olla valmiit maalattavaksi. Maalauksen jälkeen kiinnitän ja maalaan kaidepinnat ja kaiteen, joita olen jo hahmotellut ja valmistellutkin. Hieman jännittää tuo maalausvaihe, kun se on tärkeä nukketalon ulkonäön kannalta. Jos se menee pieleen, niin vaiva, jonka olen nähnyt portaiden valmistamiseksi, valuu hukkaan ja kaikki pitää aloittaa alusta. Jos jälki on tyydyttävää (ei tarvitse tehdä uudestaan), mutta ei siistiä, niin se tulee vaivaamaan mieltäni aina, kun katson portaita. Siksi haluan onnistua portaiden maalaamisessa erinomaisesti! Asiaa mutkistuttaa se, että portaista olisi tarkoitus tulla vanhojen ja kuluneiden näköiset enkä ole koskaan maalannut mitään sellaista.


Ulkona on taas sateisten ilmojen jälkeen aurinkoinen sää, joten taidan siirtää maalausprojektin vielä hieman eteenpäin tulevaisuuteen ja mennä sen sijaan nauttimaan kesäpäivästä.