Ruusulinnassa on kaksi takkaa. Yksi toisen kerroksen olohuoneessa ja toinen ullakkokerroksessa makuuhuoneessa (kuva alla). Kumpikin takoista on olevinaan marmoria. Tein olohuoneen takalle myös "chimney breast":in (en tiedä suomalaista nimeä).
Olen maalannut takan teko-ohjeen jälkeen ja irrottanut siitä
etupaneelin, joka oli mielestäni liian synkkä sävyinen olohuoneen hennon
pinkissä ympäristössä. Takan maalasin Jean d'Arc Living Vintage
-kalkkimaalilla sävyllä Warm Cream (sydän on maalattu sävyllä Baby Pink)
ja koristeosat maalasin Indian Gold -akryylimaalilla.
En muista koskaan nähneeni aitoa marmoritakkaa elämässäni, mutta ne ovat mielestäni upeita. Jotkin ovat valtavan kokoisia majesteettisine kaiverruksineen ja toiset siroja ja elegantteja. Koska nukketaloni on saanut vaikutteita ranskasta, oli marmoritakka ainoa oikea valinta. Alla inspiraatiokuva, jonka löysin Pinterestista.
Vaikka tiesin tarkalleen, millaisen takan haluan tehdä, se ei helpottanut työtäni ollenkaan. En löytänyt kunnon ohjetta unelmatakkani tekoon eikä minulla ollut aavistustakaan, miten sen tekisin. Suunnittelinkin pitkään ostavani takan valmiina. Sitten näin tuon yllä olevan kuvan ja minulla syttyi idea. Piirsin takan millimetripaperille ja idea alkoi muovautua suunnitelmiksi ja lopulta tartuin toimeen.
Takka
Takan runko on tehty osittain balsasta ja osittain pahvista. Takan yläosan taso on kevytvanerista. Lisäksi takassa on paperia, kartonkia, munakennoa, puurimaa, aaltopahvia, vanupuikon osia, pikasilotetta, kaksi puolikasta helmeä ja filigraani. Liimana käytin Erikeeperiä. Takan osat olen leikannut mattoveitsellä ja / tai saksilla. Takan mitat ovat: korkeus 9,2 cm, leveys 9 cm ja syvyys 4,5 cm. Mitat olen sovittanut oikean kokoisen takan mitoista 1:12 mittakaavaan.
Takan rakentaminen paloista
Ensin leikkasin balsasta sopivan kokoiset ja muotoiset palat, joista rakensin takan rungon. Balsaa on kätevä muotoilla haluamaansa muotoon (mutta se murtuu ja katkeaa myös helposti), koska se on pehmeä puulaji. Takan pohjan tein muotoillusta 0,6 mm paksusta balsasta, takan sivut kahdesta yhteen
liimatusta 0,5 mm balsalevystä. Leikkasin levyjen etureunat hieman kalteviksi.
Seuraavaksi pyöritin 1 cm pitkän
vanupuikon palan ympärille paperia.
Tein näin yhteensä neljä halkaisijaltaan noin puolen sentin levyistä
rullaa. Niitä yhdistää kartonkisuikale. Liimasin rullat kiinni ylös takan runkoon sopivalle korkeudelle sekä alaosaan. Ylempien rullien alle leikkasin edelleen
balsasta tukipalat, jotka muotoilin sopivaksi. Ylä- ja alarullien väliin liimasin aaltopahvia. Rullien avulla loin
tuossa inspiraatiokuvassa nähdyn kurvikkaan muodon.
Ylärullien
päälle liimasin palan pahvia "päällysteeksi". Se peittää myös aaltopahvin reunan. Tein myös pahvista ja balsasta muotoillut palat takan yläosaan ylempien rullien päälle. Takan rungon ja
etuosan koristeosien väliin lisäsin 0,5 cm levyisen suikaleen 1 mm:n paksuista pahvia. Lisäksi lisäsin hieman ohutta pahvia rullien välisten palojen reunoihin.
Takan taustan leikkasin 3 mm:n paksuisesta pahvista ja ylätason 0,5 cm paksusta balsasta. Ylätason etupuoli on muotoiltu allaolevien kuvien mukaisesti.
Takkatiilet
Seuraavaksi tein takkatiilet munakennosta. Tiilet ovat 2 cm x 0,6 cm:n kokoisia ja pienensin ne myös oikeasta koosta 1:12 mittakaavaan. Ennen tiilten leikkaamista maalasin munakennon palat akryyliväreillä.
Maalasin sekaisin punaista, oranssia, ruskeaa ja valkoista, niin että sävy miellytti silmääni. (Myöhemmin totesin, että sopivan sävyn saa myös sekoittamalla pelkästään punaista, oranssia ja valkoista.)
Kun maali oli kuivunut, leikkasin tiilet ja liimasin ne kiinni takan takaseinään. Liimasin tiiliä myös takan sisäreunoille ja pohjalle. Tiilten väliin jätin pienet raot, jotka myöhemmin täytin pikasilotteella.
Päällystin takan yläosan 1 mm:n paksuisella kevytvanerilla, tehdäkseni siitä siistin näköisen. Leikkasin sovivanmuotoisen palan mattoveitsellä ja saksilla (valitettavasti siitä ei ole kuvaa). Olen täysin ihastunut
kevytvaneriin. Se on kestävämpää kuin balsa ja sitä voi leikata saksilla. Tosin ei kovin paksua vaneria, mutta 1 mmN paksuista vaneria voi leikata vielä aivan
hyvin. Takan sisäreunoihin lisäsin 2 mm x 2 mm:n paksuiset puurimat ja leikkasin vielä takan etupaneelin 3 mm:n paksuisesta pahvista.
Takan "marmorointi" pikasilotteella
Kun takka oli valmis, päällystin sen kokonaisuudessaan pikasilotteella (se on aivan loistava aine rakojen peittämiseen, mutta myös erilaisten pehmeiden pintojen luomiseen). Pikasilotteen levitin sormilla ja tasoitin vedellä. Sitä on mukava levittää. Puhdistin pinnat kostealla rievulla. Sitten annoin koko komeuden kuivua kunnolla yön yli. Päällystin pikasilotteella myös etupaneelin palasen, joka siis tässä kohtaa oli vielä irrallinen ja taivutin sen hieman kaarevaan muotoon kuivumaan.
Maalaus ja viimeistely
Kun pikasilote oli kuivunut hioin pinnan tasaiseksi ja kaiversin muodot
esiin. Pikasilote kuivuu melko paksuksi kerrokseksi, joten pinta
kannattaa muotoilla ja hioa kunnolla, jotta muodot tulevat kauniisti
esiin.
Seuraavaksi suttasin takkatiiliin harmaata ja mustaa akryylimaalia noeksi. Liimasin etupaneelin kiinni ja koristelin sen kahdella puolikkaalla helmellä sekä filigraanilla.
Tämän jälkeen maalasin takan ja maaleina käytin taas Jean d'Arc Living Vintage kalkkimaaleja ja sävyinä minulla oli Warm Cream sekä Antique Cream. Antigue Cream on hieman harmahtava sävy ja sillä saa lisättyä esineelle "ikää". Lopuksi sotkin takkaa samaisen valmistajan ruskeilla ja harmaalla vahalla, kunnes olin tyytyväinen ja takka näytti vanhalta ja käytetyltä. Kuvissa tummennetut kohdat eivät erotu niin hyvin kuin luonnossa.
Olen erittäin tyytyväinen takan ulkonäköön ja se on mielestäni portaikon jälkeen onnistunein työni. Siinä oli haasteena saada kaikki osat oikeille kohdilleen niin, että takka näyttää lopulta sopusuhtaiselta.
Onneksi en lähtenyt ostamaan takkaa, vaan otin haasteen vastaan ja kokeilin tehdä sen itse. Suosittelen yrittämään, vaikka epäilisit omia taitojasi. Saatat yllättää itsesi ja lopputulos on ihanan palkitseva!
