Nukketalon rakennus, osa 14, Portaat 5/7 Portaikon kaide

Nukketalon portaikon kaiteen tekoon löytyi hyvin vähän valmiita ohjeita. Varsinaisesti löysin vain yhden eikä sekään ollut täydellinen. Kun vertailin tekemääni portaikkoa netistä löytämiini portaikkoihin, en tuntunut löytävän montaakaan samanlaista portaikkoa. Jouduin siis ratkaisemaan itse miten rakennan kaiteen, kun valmista ohjetta ei ollut saatavilla. En ikävä kyllä pysty antamaan tarkkaa ohjetta itsekään. Jos et ole vannoutunut käsityöihminen, suosittelen ostamaan portaikon valmiina. Portaikko on erittäin työläs ja aikaavievä projekti, mutta palkitseva.

Portaikon kaiteen valmistus

Portaikon kaiteen valmistamisessa haasteita toivat ensisijaisesti tukipilarit, joita en ollut tehnyt osittain suorakaiteisiksi, jolloin kaidepuu olisi ollut helpompi kiinnittää. Koska tekemieni tukipilarien päät olivat pyöreät helmet, minun piti asettaa kaide kulkemaan niiden päältä. Kaide on rakennettu ohuista puutikuista sekä balsasta. Ensin tein 0,5 cm leveistä puutikuista kaiteen alaosan. Alaosa on pohjasta avonainen, josta kaidepinnojen päät menevät kaiteen sisään. Alaosan päälle liimasin vielä yhden puutikun, jonka päälle kiinnitin 1 cm leveän ja 0,2 cm paksun balsapalan lisätäkseni kaiteeseen hieman moniulotteisuutta.

Seuraava haasteeni oli saada kaide kääntymään oikeassa kulmassa alaspäin portaiden suuntaisesti. Peruskoulun matematiikan arvosana 6 ei auttanut tässäkään kohtaa, koska olen unohtanut lähes kaiken geometriasta ja kulmista. Mikä siis neuvoksi. Minulla on jiirisakset, joilla rimoja voi leikata kulmaan. Leikkelin paloja eri kulmilla ja ihan kokeilemalla kokeilin mikä kulma olisi hyvä. Päädyin 60 asteiseen kulmaan. Katkoin tarvittavat palat oikeaan kulmaan ja hioin ne vielä päistään tasaisiksi.

Kolmas haaste oli miten saan palat liitettyä toisiinsa. Aloin olla jo tuskissani tässä vaiheessa ja pääni tuntui ylikuumenevan kaikesta pohtimisesta. En löytänyt apuja Internetin ihmeellisestä maailmasta, joten minun oli pakko selvitä keskenäni. Lopuksi keksin miten kaidepuut voi liittää yhteen liimaamalla ne lomittain. Jouduin leikkaamaan ja hiomaan lähes kaikki palat uudestaan, mutta oivallukseni sai mieleni keveäksi ja innosti minua jatkamaan.

Kaidepinnat ja tukipilarit

Kaidepinnoihin sekä tukipilareihin käytin paperista valmistamiani pisaran mallisia helmiä, kahden kokoisia pyöreitä puuhelmiä, neliön muotoisia puuhelmiä, kahden kokoisia metallirenkaita sekä sydämen muotoisia muovihelmiä. Paperihelmien valmistamisesta kerroin edellisessä julkaisussani.

Pujotin helmet rautalankaan ja liimasin ne kiinni toisiinsa pikaliimalla. Rautalangan lyhensin sopivan mittaiseksi asentaessani pinnoja kaiteeseen.

Painoin rautalangan yläpäähän palan balsaa, jonka avulla kiinnitin pinnan kaiteeseen. Balsapalakin piti leikata oikeaan kulmaan, jotta pinnat ja pilarit seisoisivat suorassa. Giac kertoo blogissaan Late Victorian English Manor Dollhouse: 1/12 Miniature from Scratch kaidepinnojen asentamisesta. Hänen blogistaan sain vinkin nukketaloni kaidepinnojen asentamiseen.

Lähde: Late Victorian English Manor Dollhouse: 1/12 Miniature from Scratch

Liimasin kaidepinnat ja tukipilarit yleisliimalla kiinni kaiteeseen ja lopuksi koko hökötyksen kiinni portaisiin. Tasanteelle lisäsin palan balsaa, johon kiinnitin kaiteen. Tein myös portaikon yläosaan palan kaidetta (kaide päättyy ensimmäisen kerroksen kattoon) sekä portaikon alaosaan lisäsin pienen tukikaiteen. Lisäksi tein kaiteet myös toiseen kerrokseen hieman eri periaatteella.

Toisen kerroksen kaide 

Portaikko nousee ensimmäisestä kerroksesta yhden käännöksen kautta toiseen kerrokseen. Toisen kerroksen lattiaan piti leikata sitä varten sopivan kokoinen aukko. Aukosta tuli noin sentin verran liian iso. Koska tilaa nukketalossa on vähän, aion maksimoida tilan korjaamalla tuon sentin raon asentaessani lattiapintoja.

Kaide kiertää aukkoa ja portaikon suu on takaseinää vasten. Seinän ja portaikon väliin jää noin neljän sentin väli, mikä tarkoittaa oikeassa koossa 48 cm. Väli on melko kapea, mutta riittää tähän tarkoitukseen. Kyllä siitä mahtuu, kun vetää vatsan sisään.

Toisen kerroksen kaiteen tukipilarit ja kaidepinnat on valmistettu samalla metodilla kuin muutkin, mutta kaide on yksinkertaisempi. Tukipilarit ja pinnat liimasin yleisliimalla ensin balsarimaan, joka on 0,4 cm paksu ja 1 cm leveä, niin, että rima seisoo kapeammalla sivullaan. Hioin balsariman reunat pyöreiksi. Pilareiden ja pinnojen päälle liimasin ohuet 0,5 cm leveät puutikut suorassa kulmassa toisiinsa. Niiden päälle laitoin vielä o,4 cm paksua balsarimaa, jonka katkoin sopivan mittaisiksi paloiksi. Kulmat leikkasin 45 asteeseen. Lopuksi hioin kaiteen reunat pyöreämmiksi.

Toisen kerroksen kaiteen asentamisessakin tuli pienoisia mutkia matkaan, kun en aluksi ymmärtänyt miten palat tulisi katkoa, jotta ne olisi sopivan kokoisia ja kaiteen osat loksahtaisivat kohdalleen. Yhden kulmista jouduin asentamaan toisin kuin alunperin olin suunnitellut (kuvassa etualalla) ja siksi kaidepinnat ovat liian lähellä toisiaan. Hioin aukon reunoja tasaisemmaksi, jotta kaide ei joutuisi turhaan puristukseen ja sen vuoksi vääntyilisi. Lopputulokseen olen tyytyväinen. Kaidetta ei vielä ole kiinnitetty kunnolla. Sen teen kunhan lattiat ovat valmiit.

Lopuksi koristelin näkyvimmän osan kaiteesta spiraalilla, jonka muovailin Fimo-massasta. Kaiteen ja spiraalin väliin tein balsasta liitoskappaleen. Peitin liitoksen pikasiloitteella ja hioin pinnat tasaiseksi ennen maalaamista.

Portaikon ja kaiteen maalaamisesta kerron vielä erikseen. Niin kuin osassa kuvista näkyy pääväreiksi valikoitui valkoinen ja vihreä ja koristeväreiksi kulta ja hailakka pinkki. Minulla on edessäni vielä portaikon tekeminen kuluneemman ja vanhemman näköiseksi vahaamalla.

Tiskit saavat pian kyytiä

Tiskialtaan teko alkoi sopivan mallin metsästämisellä. Ahkerasti selailinkin Pinterestiä ja laitoin talteen kuvia erilaisista nukkekodin tiskialtaista. Melko nopeasti alkoi mielessäni hahmottua millainen altaan tulee olla. Koska tuleva nukkekotini ei ole mihinkään aikakauteen sidottu, niin saatoin olla tiskialtaankin kanssa luova.

Seuraavaksi halusin löytää ohjeen, jossa olisi mittasuhteet tiskialtaalle ja -kaapille valmiina. Näin minulta säästyy aikaa itse tekemiseen. Löysin tiskialtaalle parikin hyvää ohjetta ja allaskaapin ohjeen bongasin Kris Compasin Dollhouse Miniature Furniture Tutorials -blogista. Tämä blogi sisältää valtavasti ohjeita ja suosittelen sitä kaikille lämpimästi! Ohjeet ovat englanniksi ja osa mitoista saattaa olla tuumissa, mutta hyvät havaintokuvat ja askel askeleelta etenevä ohje helpottavat tekemistä ja vähentävät virheiden tekoa. Compasin allaskaappi oli keittiööni nähden kuitenkin liian suuri, joten pienensin sitä sopivaksi. Kaappi ja allas olivat suhteellisen vaivattomat ja kivat tehdä.

 

Allas

Minulle oli selvää, että haluan keittiööni posliiniallasta muistuttavan tiskialtaan, koska se on mielestäni romanttisempi kuin teräsallas ja sopii siksi sinne paremmin. Tiskiallasta varten löysin kaksi toisiaan tukevaa teko-ohjetta. Toinen ohje löytyy Compasin blogista, jos haluat kurkistaa sinne. Lesley Shepherdin ohjeella voi valmistaa muutaman erilaisen posliinialtaan. Oma altaani on tehty Shepherdin mallin mukaan. Allas on tehty elintarvikepahvista, pohjustettu ja maalattu sen jälkeen akryyliväreillä, jonka jälkeen se on vielä lakattu muutamaan otteeseen.

Tarvikkeet

Pahvia / puuta
Viivotin

Sakset

Mattoveitsi

Rei'itin

Askarteluliimaa

(Pikasilotetta ja lasta)

Hiomapaperia / kynsiviila

Pohjamaalia (Gesso)

Akryylimaalia

Askartelulakkaa

Sivellin

Piirrä malli viivottimen avulla pahville ja leikkaa irti saksilla tai mattoveistä käyttäen. Tee rei'ttimellä reikä altaan pohjaan ja liimaa altaan osat yhteen askarteluliimalla. Pohjusta kaappi pohjamaalilla (ks. Shepherdin ohje). Koska minulla on edellisestä projektista ylijäänyttä pikasilotetta tuubillinen, kokeilin miten se toimii altaan pohjustamiseen Gesson sijaan. Pikasilote toimi hyvin, mutta sitä oli vaikea levittää tasaisesti. Sitäkin piti hioa hiomapaperilla ja päällystää lopuksi Gessolla.

Muista kokeilla miten allas mahtuu allaskaappiin tehtyyn aukkoon. Älä siis maalaa allasta valmiiksi ennen kuin olet tehnyt allaskaapin ja varmistanut, että allas on sopivankokoinen. Hio altaan pintaa ohuemmaksi hiomapaperilla tai kynsiviilalla, jos se ei meinaa mahtua sille varattuun aukkoon. Maalaa allas sitten akryylimaaleilla mieleiseksesi. Levitä lopuksi useampi kerros askartelulakkaa altaan pintaan. Mitä useamman kerroksen lakkaat sitä kiiltävämpi altaasta tulee. Kun allaskaappi on koossa, voit liimata altaan paikoilleen, niin että noin 3 mm reunasta jää pöytälevyä korkeammalle.

Allaskaappi ja pyyheteline

Olen lisännyt allaskaappiin muutaman osan, joita ei ole Compasin alkuperäisessä ohjeessa. Allaskaappi on tehty elintarvikepahvista ja maalattu akryylimaaleilla. Ovi ja laatikko eivät aukea ja altaan alla on verhoilla suljettu tyhjä tila, jonne voi sijoittaa esimerkiksi sangon. Verhot antavat kaapille lisää luonnetta. Ne on tehty miesten kauluspaidasta. Verhojen kanssa minulla oli mennä hermot, kun ne eivät ensin meinanneet taipua tahtooni, mutta loppu hyvin kaikki hyvin!

Tarvikkeet

Pahvia / puuta
Viivotin

Sakset

Mattoveitsi

Askarteluliimaa

Pohjamaalia (Gesso)

Akryylimaalia

Sivellin

4 helmeä

2 cocktailtikkua

Kangasta

Hiomapaperia / kynsiviila

Pikaliimaa

(Halkaistu muovihelmi tms.)

Piirrä malli viivottimen avulla pahville ja leikkaa irti saksilla tai mattoveistä käyttäen. Liimaa osat yhteen askarteluliimalla, lisää helmet oveen ja laatikkoon kahvoiksi ja anna kuivua. Maalaa kaappi pohjamaalilla ja sen jälkeen akryylimaaleilla mieleiseksesi.

Tee cocktailtikusta pyyheteline. Leikkaa se noin 4 cm mittaiseksi ja hio päät tasaisiksi hiomapaperilla tai kynsiviilalla. Maalaa tikku mieleiseksesi akryylimaalilla. Liimaa kaksi helmeä astiakaapin seinään sopivalle korkeudelle ja tikku niiden päälle vaakasuoraan.

 

Verhot ja verhotanko

Leikkaa kankaasta kaksi 3,2 cm leveää ja 4,6 cm pitkää kaistaletta. Taita ja liimaa palojen reunoista noin 1 mm verran kangasta, jotta reunat pysyvät siisteinä eivätkä repsota. Tee kangaspalan toiseen päähän 5 mm:n taitos verhotangon kujaa varten ja liimaa se varovasti reunasta. Varmista ennen liiman kuivumista, että cocktailtikku mahtuu kujaan, mutta älä anna tikun liimautua kiinni kankaaseen. Muuten et voi jatkossa säätää verhoja. Anna liiman kuivua. Rypistä verhoja hieman, jotta ne mahtuvat tangolle. Jos haluat verhoon laskokset, tee niistä leveämmät.

Voit liimata verhotangon pysyvästi kiinni allaskaapin seiniin tai tehdä pienet kannattimet tangolle. Näin voit jatkossa vaihtaa verhot tai ottaa ne pois, jos haluat allaskaapin sisustan näkyvän. Leikkaa pehmeä helmi (tai muovaile osat polymeerimassasta) halki saksilla ja liimaa osat pikaliimalla sopivalle korkeudelle (noin 5 mm:n altaan alapuolelle) sen jälkeen, kun allas on asennettu. Laita verhotanko paikoilleen.

 

Hana ja viemäriputki 

Hanan tekoon sain idean Compasin blogista, mutta malli ja ohje ovat täysin omani. Hanan varsi on tehty polymeerimassasta, mutta paksu rautalanka toimisi varmasti hieman paremmin, koska polymeerimassa vääntyy hieman. Minulla ei ollut rautalankaa saatavilla. Kokeilin myös pumpulipuikon taivuttamista kuumentamalla sitä hellalla, mutta se ei taipunut riittävästi.

Viemäriputki on tehty pilleistä Illyria's Miniatures -blogista löytyvän ohjeen mukaan. Hauska idea, jota oli pakko kokeilla. Putki ei näy verhojen takaa, mutta se antaa tiskikaapille luonnollisemman vaikutelman. Molemmat osat on maalattu lopuksi akryylimaaleilla, sävytetty kuparispraylla ja lakattu.

Tarvikkeet

Paksua rautalankaa tai polyymeerimassaa (Fimo)

Kakkukynttilän pidike

Sakset

Cocktailtikku

Hiomapaperia / kynsiviila

2 keskikokoista helmeä

8 pientä helmeä

Pinsetit

Maalarinteippiä

Pikaliimaa

Akryylimaalia

Askartelulakkaa

Sivellin

Ruskea (vesiliukoinen) puuväri
(Kuparisprayta)

2 pilliä

2 pientä rengasta (korun osia)

1. Taita rautalangasta tai muovaile ja paista massavalmistajan ohjeen mukaan polymeerimassasta hanan varsi. Leikkaa varsi sopivan mittaiseksi. Leikkaa saksilla kakkukynttilän pidikkeestä turhat osat pois. Liimaa hanan varsi jäljelle jäävään kartioon pikaliimalla.

2. Leikkaa cocktailtikusta kaksi noin 3 mm pituista kappaletta ja hio niiden päät tasaisiksi hiomapaperilla tai kynsiviilalla. Liimaa osat kartion molemmille puolille pikaliimalla. Anna liiman kuivua. Liimaa edelleen pikaliimalla keskikokoisten helmien ympärille tasaisesti neljä pientä helmeä kumpaankin. Näistä tulee hanan säätimet. Anna liiman kuivua. Liimaa säätimet paikalleen tikkujen päihin. Kieritä noin 2 mm levyistä maalarinteippisuikaletta hanan kärkeen.

3. Maalaa hana akryylimaalilla mieleiseksesi ja lakkaa lopuksi askartelulakalla. Jos haluat hanasta vanhan kuparin sävyisen, lisää lakkauksen jälkeen tummanruskeaa puuväriä hanan saumaosiin. Liimaa lopuksi hana paikalleen.

4. Tee viemäriputki Illyrian ohjeen mukaan. Tee putkesta aluksi pidempi ja pienennä sitä vasta, kun sovitat sitä allaskaappiin. Lisää pienet renkaat putken molempiin päihin. Maalaa putki akryyliväreillä, lakkaa ja (parantele puuvärillä) mieleiseksesi. Mittaa se sopivan kokoiseksi ja liimaa paikoilleen allaskaappiin kontaktiliimalla tai muulla liimalla.

Haastavinta minulle on aina maalaus, vaikka tällä kertaa olen tyytyväisempi lopputulokseen kuin aiemmin. Jouduin kuitenkin maalaamaan tiskikaapin kahteen kertaan ennen kuin se oli sellainen kuin halusin. Jatkossa tulen ostamaan valmiiksi sävytettyjä maaleja. Näin varmistan, että sävy on joka maalauskerralla sama ja säästän aikaa ja maalia, kun ei tarvitse yrittää sekoittaa mieleistään sävyä.

Seuraavaksi kokoan ja sisustan pienoishuonekeittiöni ja alan täyttää sitä sisustukseen istuvilla astioilla. Lisäksi keittiö vaatii vielä ainakin ikkunan ja verhot, oven sekä pöytäkaluston. Tekemistä riittää! Nyt kun kolme isoa huonekalua on jo valmiina alkaa keittiö saamaan muotoa ja kertomaan omaa tarinaansa. Hieman jo jännittää miltä se sitten valmiina näyttääkään.

Vesikelkka ja luistimet

Alkuperäisenä ajatuksenani oli tehdä kaksi kelkkaa, yksi mäenlaskuun ja toinen eväiden kuljetukseen mäenlasku paikalle. Materiaalipulan takia päädyin tekemään vain vesikelkan, koska se palvelee jatkossa myös puiden ja veden kuljetuksessa. Toisin sanoen, sitä voi käyttää useammissa kohtauksissa rekvisiittana. Vesikelkan ohjeen katsoin taas Maria Malmströmin Väinölän vuosi -kirjasta ja tapani mukaan sovelsin ohjetta. Vesielkka oli riittävän haastava ja antoisa projekti. Siitä jäi hyvä mieli, koska se on mielestäni onnistunut hyvin ja näyttää aidolta, ainakin omaan silmään. Jalasten muotoilu sekä metallisuirojen kiinnittäminen jalaksiin olivat projektin haastavimmat osuudet. Yllätyksenä tuli myös vaikeudet osien liimaamisessa.

Vesikelkka 

Vesikelkan mitat olen ottanut oikeasta vesikelkasta ja muuttanut 1:12 kokoon. Vesikelkan pituus on 9,3 cm, syvyys 4 cm ja korkeus 7 cm. Luonnossa se olisi siis 112 cm pitkä, 48 cm syvä ja 84 korkea. Se oli alunperin noin 3 cm pidempi, mutta minun piti lyhentää sitä, jotta tuikkukynttilästä leikkaamani metallisuirot riittivät jalaksen mittaan. Se on myös hiukan leveämpi (3 cm) ja korkeampi (9 cm) kuin malli.

Tarvikkeet

Jäätelötikkuja n. 9 cm x n. 1 cm

Puulastoja 19 cm x 0,6 cm (lolly sticks)

Puutikkuja (ilotulitteista)

Grillitikku

Jiirisakset

Mattoveitsi

Kontaktiliimaa

Puristimia

Viila

Hiomapaperia

Akryylimaalia (harmaa)

Sivellin

Metallisuiroa 3 cm (tuikkukynttilästä)

Nuppineuloja

Sivuleikkurit

Metallia leikkaavat sakset

Piikki 

Pinsetit

Pikaliimaa

1. Tein ensin vesikelkan rungon puusta. Leikkasin jiirisaksilla ilotulitetikuista sopivan mittaiset palat ja liimasin ne Marian ohjeen mukaan yhteen muotoillakseni jalasten kärjet. Puristin osat tiukasti yhteen puristimilla. Onneksi oli tullut kirpputorilta sellaiset hankittua. Annoin jalasten osien kuivua ja keskityin seuraavaksi leikkaamaan sopivan mittaiset palat puulastoista. Kiinnitin neljä leveämpää lastaa yhteen liimamalla niiden alle kolme kapeampaa lastaa ja annoin kelkan kannen kuivua, jonka jälkeen muotoilin kelkan keulan Marian ohjeiden mukaan kaarevaksi. Kun olin saanut jalakset vuoltua mattoveitsellä sekä viilattua ja hiottua mieleiseksini, liimasin ne pienillä puupaloilla kiinni kelkan levyyn. Kiinnitin taas puristimet kelkkaan ja jätin sen kuivumaan yön yli.

Tein ilotulitetikuista myös kelkan käsituen pystypuut ja aisapuun leikkasin grillitikusta. Liimaukset irtosivat useasti, kun viilasin, hioin, maalasin tai ylipäätään koskin koko kelkkaan. Kokeilin tavallista askarteluliimaa, yleisliimaa, pikaliimaa, mutta vasta kontaktiliima tuntuu pitävän kelkan kasassa. Puuliima olisi varmasti ollut paras tähän projektiin, mutta sitä liimaa kokoelmissani ei vielä sattunut olemaan.

2. Maalasin vesikelkan harmaaksi akryylimaalilla ja hioin kulutetun näköiseksi hiomapaperilla.

3. Leikkasin tuikkukynttilän metallikiposta kaksi suiroa ja katkoin sivuleikkureilla nuppineulojen päitä nauloiksi. Pikkuiset nuppineulan palaset sinkoilivat sinne tänne ja jouduin leikkaamaan niitä kolminkertaisen määrän tarpeeseen nähden, koska useimmat katosivat sen sileän tien. Tein jalaksiin pienet reiät piikillä, joka halkaisi puulastat molemmin puolin, mutta ne oli helppo korjata. Tässä kohtaa projektia kaipailin taas pienoisporakonetta. 

Sitten alkoikin tuskainen työ, kun yritin saada pinseteillä tukevan otteen pikkiriikkisestä nuppineulasta painaakseni sen metallisuiron läpi jalakseen tekemääni reikään. Yhden taivaisiin singonneen nuppineulan jälkeen totesin, että tarvitsen myös liimaa metallisuirojen kiinnittämiseen. Lopulta sain kuin sainkin kaikki neljä nuppineulaa onnellisesti omiin reikiinsä ja jalaksiin kiinni metallivahvikkeet, jotta kelkka luistaisi mäessa entistä vauhdikkaammin.

Luistimet

Luistinten mallia etsin netistä muun muassa Pinterestistä ja löysinkin paljon kuvia 1800-luvun luistimista. Valitsin tämän mallin, koska se oli minusta kaunein ja samalla helppo toteuttaa. Terät on muotoiltu mustasta Fimo-massasta ja lakattu. Jalkojen alle tulevat pohjalliset (mikä niiden oikea nimi liekään?) on tehty jäätelötikun palasta ja maalattu akryylimaalilla ja lakattu askarteluvernissalla. Nauhat on kalastajalankaa, joka on värjätty akryylimaalilla ruskeaksi ja avattu. Oikeissa vanhoissa luistimissa on reiät, joista nauhat menevät läpi, mutta sellaisten tekoon taitoni tai työvälineeni eivät vielä riitä. Ajatusvirheen takia luistimista tuli nukkekotilasten kokoa, mutta eiköhän sen voi itselleen antaa anteeksi. Oppia ikä kaikki!

Leikaten ja liimaten, materiaaleina pahvi ja paperimassapallot

Materiaalina pahvi on varmasti kaikille tutuin, koska siitä on askarreltu kaikenlaista jo päiväkodissa. Olen kerännyt elintarvikkeista talteen pahvia uusiokäyttöä varten. Laskiaissunnuntain kohtausta varten leikkasin ja liimasin pahvista kuuset, tein lumiukolle silinterihatun ja laskiaispullille vakan.

Pahvin leikkaaminen saksilla on melko helppoa niin kauan kuin pahvi on tarpeeksi ohutta. Paksumpaa pahvia voi leikata kätevästi mattoveitsellä. Liimaaminen onkin sitten toinen juttu, ainakin allekirjoittaneelle. Sopivan liiman valitseminen on hankalaa eikä kaikki liimat kiinnitä edes pahvia kunnolla. Mihin sitä valkoista töhnää voi käyttää, kun paperin se kupristaa eikä se kiinnitä kunnolla pahvia, puuta, muovista puhumattakaan ja jos sitä leviää, se sotkee kaikki paikat? Itse en siihen ainakaan enää koske!

Lumiukko, kuuset ja vakka

Lumiukkoa varten piti ostaa iso pussi paperimassapalloja (tuntui turhalta, kun tarvitsin vain seitsemän), muut tarvikkeet löytyikin sitten kotoa. Hiilet ja porkkananenä ovat Fimo-massaa ja maalattu akryyliväreillä. Kaulaliina on huopakangasta. Luuta on tehty grillitikusta ja tiskiharjan harjaksista (jotain juuria kai?) ja sidottu villalangalla. Silinterihatun taiteilin siis pahvista ja päällystin kankaalla. Koko komeuden maalasin askarteluvernissalla ja koristelin valkoisella satiininauhalla.

Lumiukko on noin aikuisen nukkekotimiehen kokoinen eli luonnossa noin 180 cm korkea. Ajattelin, että se olisi aikuisten rakentama ja siksi tein siitä ison.

Kuuset leikkasin konvehtirasioista talteenottamastani pahvista (tarpeeksi paksua) ja maalasin Gesso pohjavärillä sekä temperamaaleilla. Kuuset ovat noin 20 cm korkeita eli luonnossa ne olisivat nuoria kuusia, noin kaksi ja puolimetrisiä.

Laskiaispullille tein pahvista vakan, jonka maalasin temperamaaleilla ja viimeistelin matta Decoupage lakka-liimalla ja tusseilla. Decoupage teki pahvista vankempaa. Vakan sisään sujautin vähän silkkipaperia kangaspalan alle, etteivät pullat uppoaisi näkyvistä. Kankaan taittelin sopivaan asentoon kaksipuolisen teipin avulla.

Laskiaissunnuntain kohtauksen viimeisetkin esineet ovat pian valmiit. Pahvilaatikon sain Tigerin ystävälliseltä myyjältä ja se odottaa enää sisustamista. Vielä pitäisi keksiä miten saan aikaan järven pintaa muistuttavan jään... No, se selvinnee!

Laskiaisena syödään pullaa ja pitkoa

Laskiassunnuntaina syödään pullaa myös Annan ja Henrikin kotona, vaikka ihan varmaa ei vielä olekaan, että missä tuo koti sijaitsee. Ehkä Suomessa tai sitten Englannissa. Tai sitten se sijaitsee maailmassa, jossa kulttuurit voivat mennä iloisesti sekaisin valtioiden rajoista välittämättä.

Laskiaispullat ja pitkot

Leivoin joulukohtausta varten joulupullia, joiden ohje löytyy täältä. Tein laskiaispullat samalla ohjeella. Kun pullat olivat paistuneet kauniin ruskeiksi, halkaisin ne mattoveitsellä ja levitin puolikkaiden sisään pikasilotetta Maria Malmströmin ohjeen mukaan. Toimii loistavasti!

Laskiaispullien lisäksi halusin leipoa pullapitkoja, joita en ole tehnyt koskaan oikeasta pullataikinasta. Hyvän ohjeen pitkojen letittämiseen neljällä löysin blogista Kakkutaituri.

Toisesta pitkosta leikkasin muutaman viipaleen tarjolle ennen paistamista. Tökin siivuja massastyökalulla, jotta niiden pinnasta tulisi hieman rosoinen. Maalasin sekä laskiaispullat että pullapitkot akryylimaaleilla ja päälle sivelin askarteluvernissaa.

Kuksat ja asetti

Lisäksi muotoilin polymeerimassasta kaksi kuksaa ja asetin, jotka ovat olevinaan puuta, vaikka eivät sitä muistuta. Nekin maalasin akryylimaaleilla ja vimeistelin askarteluvernissalla.

Kun saan hankittua pienoisporakoneen varustettuna erilaisilla hiomapäillä, aion kokeilla kuksien ja kulhojen valmistamista puusta, mutta nämä riittävät tämän hetken tarpeeseen.

Seuraava projektini onkin sitten kelkan rakennus. Täytyyhän Annan ja Henrikin päästä mäenlaskuun, vaikka he eivät lapsia enää olekaan!

Linnut lyhteellä

Uusin projektini etenee pikkuhiljaa ja koko ajan opin uusia taitoja. Opin käyttämään uusia materiaaleja, menetelmiä ja työkaluja ja tietämykseni miniatyyreista kasvaa. Sain myös hyviä käytännön vinkkejä ystävältäni, niin maalaamiseen kuin rakentamiseenkin. On ollut upeaa huomata miten lähipiirini innostuu kanssani nukkekodeista ja miniesineistä ja kannustaa minua. Olen paljosta kiitollinen kullalleni, perheelleni, entisille työkavereilleni ja ystävilleni jo nyt, vaikka olen vasta matkani alussa. Myös te lukijani täällä blogissa olette tärkeitä ja arvostan kommenttejanne, koska ne innostavat minua jatkamaan harrastukseni parissa ja auttavat minua kehittymään!

Sitten päivän aiheeseen eli lintuihin.

Laskiaissunnuntain kohtaukseeni kuuluu lyhde ja linnut. Inspiraatiota etsin taas Maria Malmströmin kirjasta Väinölän vuosi. Valitsin linnuiksi kohtaukseen punatulkkuja, koska ne ovat talven pikkulinnuista suosikkejani ja keltasirkkuja, jotka tietääkseni usein viihtyvät kauralyhteellä. Aloin ensin muovailla lintuja liian vaikeasti, kunnes oivalsin, että maalaamalla tuon parhaiten niiden ominaispiirteet esiin. Ehkä joskus kehityn vielä niin hyväksi, että osaan muovailla massasta yksityiskohtaisempia muotoja

 

Punatulkut ja keltasirkut

 

Tarvikkeet

Polymeerimassaa (Fimo soft valkoinen) Rautalankaa

Akryylimaaleja

Askarteluvernissaa
Siveltimiä

Muovailin linnut polymeerimassasta ja laitoin niille jalat rautalangasta ennen paistamista. Uunissa kovetetut linnut maalasin akryylimaalein muistuttamaan oikeita punatulkkuja ja keltasirkkuja. Mallia katsoin lintukirjasta. Lopuksi sivelin lintujen pintaan askarteluvernissaa, joka tekee pinnasta kiiltävämmän.

 

Lyhde 

Tarvikkeet

Heinän röyhyjä

Ohutta narua

Grillitikku

Sinitarraa

Hiuslakkaa

Lyhteen tein heinistä leikkaamistani röyhyistä, jotka sidoin narulla ja kiinnitin grillitikkuun. Kiinnitin lyhteen sinitarralla alustaan, jotta sain sen pysymään kuvauksen ajan pystyssä. Röyhyihin suihkutin kuvauksen jälkeen hiuslakkaa, jotta ne eivät varisisi niin paljon ja lyhde säilyisi hyvänä ainakin laskiaissunnuntaihin asti. Lyhteen tekee tarvittaessa nopeasti uudelleen, joten tuskin sellaista kannattaa muuten varastoon tehdä.

Sukset ja sauvat

Nyt on ensimmäiset laskiaissunnuntain kohtauksen esineet saatu valmiiksi ja kuvattua. Esittelyssä ovat nyt vanhan ajan tyyliin tehdyt sukset ja sauvat, joita varten etsin taustatietoa ja kuvia. Minulla oli mielikuva siitä, millaiset sukset haluaisin tehdä, mutta en ollut varma kuinka todenmukainen mielikuvani on ja sijoittuuko se aikaan, jonne haluan nukkekotimaailmani sijoittaa.

Löysin suksimallin, joka on juuri sellainen kuin etukäteen ajattelin. Sukset lienevät 1900-luvun alkupuolelta.

Lähde: Naantalin museo, Tammikuun esine 2016

Vanhat sukset olivat usein takapainoisia ja lyhyempiä kuin nykysukset ja vielä vanhemmat jopa eriparia. Koska en pyri jäljentämään historiaa (en edes kykene siihen) täydellisesti, niin tein suksista pidemmät saadakseni niistä virtaviivaisemmat.

Halusin myös selvittää minkäkokoiset suksien ja sauvojen tulisi olla nukkekotiväkeä ajatellen. Erään suksia ja sauvoja käsityönä valmistavan yrityksen sivuilta löysin mitat, joiden mukaan tein nukkekotikokoiset hiihtimet. Myös suksia myyvien yritysten sivuilta löytyy hyvin mittoja eripituisille suksille.

Sukset ja sauvat oli mielestäni miellyttävä ja suhteellisen helppo valmistaa, vaikka työtähän ne vaativat.

 

Sukset

Katsoin vinkkiä suksien tekoon Maria Malmströmin Väinölän vuosi -kirjasta. Marian sukset ovat kuitenkin uudempaa mallia ja lasten kokoa, joten jouduin soveltamaan ohjetta. Tein suksia kahta eri kokoa. Pidemmät sukset on tarkoitettu pitkälle miesnukelle ja ne ovat 17,5 cm pitkät (210 cm oikeankokoisina) ja lyhyemmät ovat normaalipituiselle naisnukelle. Ne ovat 15 cm pitkät (180 cm).

Tarvikkeet

Puulastoja, koivua, 20 cm x 2,5 cm (askarteluliikkeestä, Lolly sticks)

Mattoveitsi

Kaarevareunainen huonekalu

Vati ja vettä

Maalarinteippiä

Viila / hiomapaperia

Nahkaa

Sakset 

Yleisliimaa

Pohjamaalia esim. Gesso

Akryylimaalia (ruskea ja musta)

Askarteluvernissaa

Siveltimiä

1. Ensin leikkasin mattoveitsellä puulastan pyöreät päät pois, jonka jälkeen halkaisin lastan kahtia. Sitten laitoin suksiaihiot likoamaan noin tunnin ajaksi, kunnes ne olivat taipuisia. Tämän jälkeen kiinnitin ne maalarinteipillä jakkaran kaarevaan reunaan, taivuttaakseni suksien kärjet. Jätin sukset paikalleen noin vuorokaudeksi, kunnes ne olivat kuivuneet.

2. Seuraavaksi vuolin suksien kärjet mattoveitsellä teräviksi ja hioin ne tasaisiksi viilalla.

3. Maalasin sukset ensin valkoisella pohjamaalilla ja sen jälkeen tummanruskealla akryylimaalilla. Annoin suksien kuivua, jonka jälkeen sivelin niiden pintaan vielä askarteluvernissaa saadakseni ne kiiltäviksi kuin ne olisi juuri tervattu.

4. Leikkasin nahasta noin 3 cm (naisten sukset) ja 3,5 cm (miesten sukset) pituiset suorakaiteen muotoiset palat kohtiin, joihin jalat laitetaan (päläkset), sekä noin 2 cm pitkät kapeammat suikaleet, joista tein siteet eli mäystimet suksiin. Liimasin palat kiinni suksiin yleisliimalla niin, että siteiden päät jäivät jalan alle tulevan kappaleen alle.

Sauvat

Sauvojen tekoon katsoin myös mallia Väinölän vuosi -kirjasta, mutta tein muutoksia ohjeeseen, koska halusin käyttää nahkaa suksissa. Sauvojakin tein kahta eri kokoa. Isommat sauvat ovat 11 cm (132 cm) ja lyhyemmät 9 cm (108 cm). Sauvat saattoivat jäädä hieman liian lyhyiksi, kun minulla ei ollut testinukkea, jolla tarkistaa mitat.

Tarvikkeet

Grillitikkuja

Nahkaa ja nahkanyöriä

Sakset

Piikki

Lyijykynä

Polymeerimassaa (Fimo soft valkoinen)

Viila / hiomapaperia
Yleis- ja pikaliimaa

Akryylimaalia (ruskea)

Akryylimaalia tai tussi (hopea)
Askarteluvernissaa

Musta ohutkärkinen tussi (permanent)

1. Ensin katkaisin grillitikut sopivan mittaisiksi niin, että niiden toiseen päähän jäi terävä kärki. Sitten hioin tikut ja sivelin niihin askarteluvernissaa (ei välttämätöntä). Kärjet maalasin hopeiksi.

2. Levitin tikkujen yläpäihän yleisliimaa, jonka jälkeen kieputin niihin nahkanyöriä kädensijoiksi sekä tein hihnalenkit. Aloitin kieputuksen tekemällä lenkin ja jatkoin nyörin kieputtamista alaspäin tikkua. Leikkasin nyörin pään vinoksi ja liimasin kiinni tikkuun.

3. Tein sommat polymeerimassasta. Muotoilin massasta kaksi noin millimetrin paksuista rinkulaa. Halkaisijaltaan rinkulat ovat noin 1 cm. Valmiit rinkulat maalasin ruskeiksi.

4. Leikkasin nahasta kaksi 3 cm x 3 cm kokoista neliötä, jotka leikkasin vielä plusmerkin muotoisiksi. Sitten tein piikillä paloihin reiät, joita suurensin tikun terävällä päällä niin, että noin puoli senttiä tikkua jäisi somman alapuolelle sauvan kärjeksi. Tämän jälkeen kavensin sakaroita sirommiksi varoen, ettei reikä repeäisi.

Taivutin ja liimasin sakaroiden päät rinkulan alapuolelle pikaliimalla. Tämän jälkeen pujotin sommat sauvoihin ja laiton varsiin heti sompien alapuolelle vähän pikaliimaa, jotta ne pysyisivät paikoillaan.

5. Lopuksi piirsin ohuella mustalla tussilla sauvan kärjen reunan.

Vinkki! Nahkaa saa esimerkiksi vanhoista kukkaroista, joita löytää helposti kirpputoreilta.

 

Samalla, kun valmistin suksia ja sauvoja, rakensin muun muassa lyhtyä ja tein erilaisia massatöitä, joten päivityksiä niiden tiimoilta alkaa tulla lähiaikoina, mikä on hyvä, koska laskiaissunnuntaihin ei ole enää kovin pitkä aika. Vielä riittää kuitenkin tekemistä! Ystävänpäiväkin lähestyy kovaa vauhtia ja myös siihen liittyviä esineitä olen aikeissa valmistaa, tosin vähemmän ja muutama alkaa jo olla valmiskin.

Uudenvuoden tinat, tinakauha ja lumilyhty

Meidän perheessä on ollut perinteenä valaa uudenvuoden tinat. Niin valoin myös tänä vuonna tinaa uuden perheeni kanssa ja niin valoivat Anna ja Henrikin ensimmäistä kertaa kahdestaan pienessä mökissään blogiini kirjoittamassani tarinassa.

Uudenvuoden tinat 

Katsoin ohjeen tinojen valmistamiseen polymeerimassasta Maria Malmströmin Väinölän vuosi -kirjasta ja sovelsin sitä omiin tarkoituksiini sopivaksi. Kirjassa on myös hyvä ohje tinojen sarjavalmistukseen tarvittavan muotin tekemiseen, mutta tällä kertaa valmistin tinoja vain vähän enkä tarvinnut muottia.

 

Tarvikkeet

Polymeerimassa (Fimo Soft valkoinen)

Terävä veitsi

Viivotin tai mitta

Alusta (tai leivinpaperi) 

Hammastikku

Akryylimaali (metallinhopea ja musta)

Sivellin

Ensin muovasin polymeerimassasta ohuen pitkulaisen tangon, josta leikkasin noin 1 cm mittaisia paloja. Taitoin palat keskeltä hevosenkengän muotoon ja painoin hammastikulla koloja massaan, jotta kaaret muistuttaisivat enemmän tinoja. Sitten paistoin ne massavalmistajan ohjeen mukaan. 

Maalasin tulevat tinakengät metallinhopeisella akryylimaalilla, johon oli sekoitettu mustaa, jotta väri olisi tummempi. Tinoista saattoi tulla aavistuksen liian tummia, koska niitä oli koonsa puolesta haastavaa maalata ja maalikerroksia tuli useampia. Mietinkin miten hyvin spraymaali toimisi tässä kohtaa, varsinkin, jos maalattavia tinoja on paljon.

Vinkki! Ylijääneistä paloista voit pyöritellä lumipalloja esimerkiksi lumilyhtyyn.

 

Tinakauha

Tinakauhaa varten minulla ei ollut ohjetta ja hetken jouduin miettimään mistä sen voisin parhaiten valmistaa. Kokeilin polymeerimassaakin, mutta päädyin tekemään sen metallista. 

Tarvikkeet

Ohutta metallilevyä (tuikkukynttilän metallisuoja)

Metallia leikkaavat sakset

Tussi (permanent)

Viivotin tai mitta

Pinsetit

Yleisliimaa

Taittelin tinakauhan tuikkukynttilän metallisuojasta leikatuista paloista. Piirsin tussilla metallilevylle halkaisijaltaan noin 1,5 cm ympyrän ja kauhaa varten noin 3 cm x 0,5 cm pitkän ja leveän suikaleen, jotka leikkasin irti vahvoilla saksilla. Ympyrän sisään piirsin noin 2 mm pienemmän apuympyrän taittelua varten.

Taitoin pinseteillä ympyrän ulkoreunaa ensin ylöspäin ja sen jälkeen syntynyttä reunaa vielä 1 mm verran ulos- ja alaspäin. Lopuksi painelin reunan tasaiseksi pinseteillä. Kahvan metalliosan taitoin ensin pinseteillä kahtia ja sitten taitoin sitä vielä vähän luodakseni uran kahvaan. Liimasin kahvan kauhaosaan yleisliimalla.

Uudenvuoden tarinaa varten asettelin tinakauhan ja tinat Kätevä&Tekevä -messuilta ostamani hellan päälle muun rekvisiitan kanssa.

 

Lumilyhty

Lumilyhty ei kuulunut alkuperäiseen askartelusuunnitelmaani, mutta se täydensi kivasti uudenvuoden muuten suppeaa minikokoelmaani.

Tarvikkeet

Polymeerimassa (Fimo Soft valkoinen)
Alusta (tai leivinpaperi)

Akryylimaali (valkoinen)
Sivellin
Perunajauho

Tinakengistä ylijääneestä polymeerimassasta pyörittelin pieniä palloja, joista rakensin lumilyhdyn. Pallot tarttuivat hyvin toisiinsa kiinni uunissa enkä tarvinnut liimaa lyhdyn rakentamiseen. Maalasin lumilyhdyn vielä valkoisella akryylimaalilla ja päällystin sen perunajauholla ennen maalin kuivumista saadakseni luonnollisemman vaikutelman.

Uudenvuoden tarinaa varten asettelin lumilyhdyn ympärille pumpulia ja alle sujautin ledvalon kynttiläksi.