torstai 23. helmikuuta 2017

Vesikelkka ja luistimet

Alkuperäisenä ajatuksenani oli tehdä kaksi kelkkaa, yksi mäenlaskuun ja toinen eväiden kuljetukseen mäenlasku paikalle. Materiaalipulan takia päädyin tekemään vain vesikelkan, koska se palvelee jatkossa myös puiden ja veden kuljetuksessa. Toisin sanoen, sitä voi käyttää useammissa kohtauksissa rekvisiittana. Vesikelkan ohjeen katsoin taas Maria Malmströmin Väinölän vuosi -kirjasta ja tapani mukaan sovelsin ohjetta. Vesielkka oli riittävän haastava ja antoisa projekti. Siitä jäi hyvä mieli, koska se on mielestäni onnistunut hyvin ja näyttää aidolta, ainakin omaan silmään. Jalasten muotoilu sekä metallisuirojen kiinnittäminen jalaksiin olivat projektin haastavimmat osuudet. Yllätyksenä tuli myös vaikeudet osien liimaamisessa.

Vesikelkka 

Vesikelkan mitat olen ottanut oikeasta vesikelkasta ja muuttanut 1:12 kokoon. Vesikelkan pituus on 9,3 cm, syvyys 4 cm ja korkeus 7 cm. Luonnossa se olisi siis 112 cm pitkä, 48 cm syvä ja 84 korkea. Se oli alunperin noin 3 cm pidempi, mutta minun piti lyhentää sitä, jotta tuikkukynttilästä leikkaamani metallisuirot riittivät jalaksen mittaan. Se on myös hiukan leveämpi (3 cm) ja korkeampi (9 cm) kuin malli.

Tarvikkeet

Jäätelötikkuja n. 9 cm x n. 1 cm
Puulastoja 19 cm x 0,6 cm (lolly sticks)
Puutikkuja (ilotulitteista)
Grillitikku
Jiirisakset
Mattoveitsi
Kontaktiliimaa
Puristimia
Viila
Hiomapaperia

Akryylimaalia (harmaa)
Sivellin

Metallisuiroa 3 cm (tuikkukynttilästä)
Nuppineuloja
Sivuleikkurit
Metallia leikkaavat sakset
Piikki 
Pinsetit
Pikaliimaa


1. Tein ensin vesikelkan rungon puusta. Leikkasin jiirisaksilla ilotulitetikuista sopivan mittaiset palat ja liimasin ne Marian ohjeen mukaan yhteen muotoillakseni jalasten kärjet. Puristin osat tiukasti yhteen puristimilla. Onneksi oli tullut kirpputorilta sellaiset hankittua. Annoin jalasten osien kuivua ja keskityin seuraavaksi leikkaamaan sopivan mittaiset palat puulastoista. Kiinnitin neljä leveämpää lastaa yhteen liimamalla niiden alle kolme kapeampaa lastaa ja annoin kelkan kannen kuivua, jonka jälkeen muotoilin kelkan keulan Marian ohjeiden mukaan kaarevaksi. Kun olin saanut jalakset vuoltua mattoveitsellä sekä viilattua ja hiottua mieleiseksini, liimasin ne pienillä puupaloilla kiinni kelkan levyyn. Kiinnitin taas puristimet kelkkaan ja jätin sen kuivumaan yön yli.



Tein ilotulitetikuista myös kelkan käsituen pystypuut ja aisapuun leikkasin grillitikusta. Liimaukset irtosivat useasti, kun viilasin, hioin, maalasin tai ylipäätään koskin koko kelkkaan. Kokeilin tavallista askarteluliimaa, yleisliimaa, pikaliimaa, mutta vasta kontaktiliima tuntuu pitävän kelkan kasassa. Puuliima olisi varmasti ollut paras tähän projektiin, mutta sitä liimaa kokoelmissani ei vielä sattunut olemaan.

2. Maalasin vesikelkan harmaaksi akryylimaalilla ja hioin kulutetun näköiseksi hiomapaperilla.

3. Leikkasin tuikkukynttilän metallikiposta kaksi suiroa ja katkoin sivuleikkureilla nuppineulojen päitä nauloiksi. Pikkuiset nuppineulan palaset sinkoilivat sinne tänne ja jouduin leikkaamaan niitä kolminkertaisen määrän tarpeeseen nähden, koska useimmat katosivat sen sileän tien. Tein jalaksiin pienet reiät piikillä, joka halkaisi puulastat molemmin puolin, mutta ne oli helppo korjata. Tässä kohtaa projektia kaipailin taas pienoisporakonetta. 

Sitten alkoikin tuskainen työ, kun yritin saada pinseteillä tukevan otteen pikkiriikkisestä nuppineulasta painaakseni sen metallisuiron läpi jalakseen tekemääni reikään. Yhden taivaisiin singonneen nuppineulan jälkeen totesin, että tarvitsen myös liimaa metallisuirojen kiinnittämiseen. Lopulta sain kuin sainkin kaikki neljä nuppineulaa onnellisesti omiin reikiinsä ja jalaksiin kiinni metallivahvikkeet, jotta kelkka luistaisi mäessa entistä vauhdikkaammin.

Luistimet

Luistinten mallia etsin netistä muun muassa Pinterestistä ja löysinkin paljon kuvia 1800-luvun luistimista. Valitsin tämän mallin, koska se oli minusta kaunein ja samalla helppo toteuttaa. Terät on muotoiltu mustasta Fimo-massasta ja lakattu. Jalkojen alle tulevat pohjalliset (mikä niiden oikea nimi liekään?) on tehty jäätelötikun palasta ja maalattu akryylimaalilla ja lakattu askarteluvernissalla. Nauhat on kalastajalankaa, joka on värjätty akryylimaalilla ruskeaksi ja avattu. Oikeissa vanhoissa luistimissa on reiät, joista nauhat menevät läpi, mutta sellaisten tekoon taitoni tai työvälineeni eivät vielä riitä. Ajatusvirheen takia luistimista tuli nukkekotilasten kokoa, mutta eiköhän sen voi itselleen antaa anteeksi. Oppia ikä kaikki!

4 kommenttia: