keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Tallilyhty tuo valoa talvi-iltaan

Lähdin etsimään internetistä kuvia tallilyhdystä ja löysinkin oikein hyviä. Pian jo tiesin millainen lyhdystäni tulee ja miten sen rakennan. Tai luulin tietäväni. Olin taas selaillut ahkerasti Väinölän vuosi -kirjaa, mutta Marian ohje ei taipunut haluamani lyhdyn tekoon. Eikä minulla ollut kaikkia ohjeessa edellytettäviä työkaluja. Ajattelin, että osaan ilmankin.

No, kuinkas kävikään. Tuntikausien tuskailun jälkeen sain kokoon jotain, joka muistuttaa lyhtyä, jopa sellaista mistä haaveilin. Siitä tuli kuitenkin vänkyrä ja suttuinen. Halusin siihen aukeavan luukun, en saanut, koska en osannut tehdä. Minun piti pitää taukoa lyhdyn väkertämisestä, etten iskisi sitä lyttyyn pöytään vasten, sen verran pahasti se hermojani koetteli.


Seuraavalla kerralla tiedän paremmin. Jo pelkkä pienoisporakone olisi säästänyt minulta paljon aikaa ja vaivaa. Ennen kaikkea, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Lyhdyn tekoa en suunnitellut tarpeeksi. En jaa varsinaista ohjetta, koska minulla ei ole antaa sellaista, jonka toimivuuteen luottaisin. Lyhty oli kokeilu ja sellaiseksi se saa jäädäkin. Seuraavan kerran, kun haluan itselleni lyhdyn, noudatan kiltitsti annettuja ohjeita enkä sovella. Ainakaan kovinkaan paljon...

Tallilyhty

Käytin lyhdyn pohjaksi ja katoksi samoja puulastoja kuin suksiinkin. Lyhdyn tukiraamit, jalat ja luukku on koottu yhteen liimatuista tulitikuista, joista on leikattu päät pois. Lyhdyn "lasit" ovat pakkausmuovia. Kynttilä on kakkukynttilä ja liekki on tehty silkkipaperista. Kantokahva on rautalankaa ja suojakupu sekä kynttilänjalka on leikattu tuikkukynttilän metallisuojasta. Osat on maalattu kuparinvärisiksi.



Lyhty on maalattu akryylimaaleilla ja sitä on tarkoituksellakin hieman sutattu, jotta se vaikuttaisi vanhalta ja käytetyltä. Eiköhän se Annan ja Henrikin laskiaista valaise riittävästi, jotta he eivät eksy kotimatkalla synkkään metsään.


Nyt onkin kelkka jo työn alla. Hetken mietin teenkö ainoastaan mäenlaskuun tarkoitetun kelkan, mutta päädyin tekemään vesikelkan, koska se on monikäyttöisempi myöhempiä projekteja ajatellen. Jos aikaa ja innostusta riittää, teen toisenkin kelkan, mutta Anna ja Henrik pärjäävät mainiosti yhdelläkin.

2 kommenttia:

  1. Lyhty on upea ja hyvä juuri tuollaisenaan. Maalaus on onnistunut hyvin ja lyhty näyttää ihanan vanhalta ja käytetyltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lea kommentistasi! Olen "hieman" perfektionismiin taipuvainen ja katselen töitäni vaativalla silmällä. Joskus turhankin. :)

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! <3