sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Tarina: Laskiaisrieha

Laskiaissunnuntain perinteinen rieha pidettiin Intiaanikukkulalla ja lähes koko kylän väki osallistui riehaan. Anna ja Henrik hiihtivät monien muiden kyläläisten tavoin paikalle suksillaan. Heillä ei ollut omaa kelkkaa mukana, mutta ystävälliset kyläläiset lainasivat heille kelkkaa mäenlaskuun.Vaikka he eivät olleet vielä kauan asuneet kylässä, olivat monet kyläläisistä heille jo varsin tuttuja, koska kylässä oli vain alle tuhat asukasta.

Henrik kisasi muita miehiä vastaan kelkkamäen herruudesta. Kisassa otettiin miehestä mittaa ja nopeimmin mäen alas laskenut voitti. Myös laskutyylillä oli väliä ja useat laskijat menivätkin mäessä nurin seistessään kelkassaan tai kokeilemalla muita uhkarohkeita laskutyylejä. Henrik tuli ensimmäisenä maaliin, jossa naisväki hurrasi ja heilutti voiton merkiksi kaulahuivejaan. Henrikille sateli kehuja ja kunniaa, mutta voittaja kruunattiinkin lumihunnulla, kun kaikki miehet vuorollaan antoivat Henrikille lumipesut. Henrik ei vähästä hetkahtanut, vaan alkoi heitellä miehiä lumipalloilla ja pian oli kunnon lumisota käynnissä. Annaa moinen temppuilu vain huvitti. Hän luisteli mielummin järven jäällä muiden naisten kanssa. He nauroivat miehille, jotka olivat yltä päältä lumessa ja leikkivät kuin lapset.

Naiset olivat leiponeet laskiaispullaa ja riehapaikkaa lähimmän maanomistajan emäntä toi kaikille kuumaa marjamehua. Iloinen ja riehakaskin päivä oli hyvä päättää nauttimalla helmikuun aurinkoisesta päivästä pullaa maistellen ja kuumasta mustaviinimarjamehusta nauttien. Hetken kaikki vielä istuskelivat kuka viltin kuka taljan päällä, kunnes jokainen lähti hiljalleen kotia kohti. Huomenna olisi tiedossa taas työntäyteinen päivä tukkimetsällä.

"Olipas hauska päivä", Anna tokaisi Henrikille muiden jo mentyä. "Enpä tiennytkään, että sinussa asuu tuollainen leikkisä pikkupoika", hän jatkoi kiusoitellen. Henrikiä Annan huomautus nauratti. Hän kauhaisi vähän lunta maasta hanskaansa ja sujautti lumen huomaamatta Annan nutun sisään. Anna kiljahti yllätyksestä ja kääntyi ympäri kohti Henrikiä. Hän työnsi miehensä kumoon ja kaatuessaan Henrik veti Annan mukanaan. He pyörivät lumessa ja sitten Annan hieroi lunta Henrikin naamaan sanoen "Siitäs sait senkin mokoma ryökäle!" Henrik jatkoi nauramista ja nauru tarttui Annaankin. Anna putsasi Henrikin naaman ja antoi tälle kunnon suukon suulle. Sitten hän nousi ja auttoi Henrikin ylös maasta. He puistelivat lumet vaatteistaan vieläkin naureskellen. "Hauska päivä, totta tosiaan", totesi Henrik, kun he kiinnittivät suksia jalkoihinsa. Onneksi Anna ja Henrik olivat muistaneet ottaa tallilyhdyn mukaan. Auringon laksettua metsäpoluilla oli pimeää ja heillä oli muutama kilometri kotimatkaa taitettavanaan.

Matka meni kuitenkin rattoisasti heidän kerratessaan päivän tapahtumia. Kotona he lämmittivät lisää mehua ja söivät Annan paistamia pullia ennen kuin he käpertyivät viltin alle nukkumaan. "Hauska päivä, mutisi Henrik vielä nukahtaessaan".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti