sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Tarina: Laskiaisrieha

Laskiaissunnuntain perinteinen rieha pidettiin Intiaanikukkulalla ja lähes koko kylän väki osallistui riehaan. Anna ja Henrik hiihtivät monien muiden kyläläisten tavoin paikalle suksillaan. Heillä ei ollut omaa kelkkaa mukana, mutta ystävälliset kyläläiset lainasivat heille kelkkaa mäenlaskuun.Vaikka he eivät olleet vielä kauan asuneet kylässä, olivat monet kyläläisistä heille jo varsin tuttuja, koska kylässä oli vain alle tuhat asukasta.

Henrik kisasi muita miehiä vastaan kelkkamäen herruudesta. Kisassa otettiin miehestä mittaa ja nopeimmin mäen alas laskenut voitti. Myös laskutyylillä oli väliä ja useat laskijat menivätkin mäessä nurin seistessään kelkassaan tai kokeilemalla muita uhkarohkeita laskutyylejä. Henrik tuli ensimmäisenä maaliin, jossa naisväki hurrasi ja heilutti voiton merkiksi kaulahuivejaan. Henrikille sateli kehuja ja kunniaa, mutta voittaja kruunattiinkin lumihunnulla, kun kaikki miehet vuorollaan antoivat Henrikille lumipesut. Henrik ei vähästä hetkahtanut, vaan alkoi heitellä miehiä lumipalloilla ja pian oli kunnon lumisota käynnissä. Annaa moinen temppuilu vain huvitti. Hän luisteli mielummin järven jäällä muiden naisten kanssa. He nauroivat miehille, jotka olivat yltä päältä lumessa ja leikkivät kuin lapset.

Naiset olivat leiponeet laskiaispullaa ja riehapaikkaa lähimmän maanomistajan emäntä toi kaikille kuumaa marjamehua. Iloinen ja riehakaskin päivä oli hyvä päättää nauttimalla helmikuun aurinkoisesta päivästä pullaa maistellen ja kuumasta mustaviinimarjamehusta nauttien. Hetken kaikki vielä istuskelivat kuka viltin kuka taljan päällä, kunnes jokainen lähti hiljalleen kotia kohti. Huomenna olisi tiedossa taas työntäyteinen päivä tukkimetsällä.

"Olipas hauska päivä", Anna tokaisi Henrikille muiden jo mentyä. "Enpä tiennytkään, että sinussa asuu tuollainen leikkisä pikkupoika", hän jatkoi kiusoitellen. Henrikiä Annan huomautus nauratti. Hän kauhaisi vähän lunta maasta hanskaansa ja sujautti lumen huomaamatta Annan nutun sisään. Anna kiljahti yllätyksestä ja kääntyi ympäri kohti Henrikiä. Hän työnsi miehensä kumoon ja kaatuessaan Henrik veti Annan mukanaan. He pyörivät lumessa ja sitten Annan hieroi lunta Henrikin naamaan sanoen "Siitäs sait senkin mokoma ryökäle!" Henrik jatkoi nauramista ja nauru tarttui Annaankin. Anna putsasi Henrikin naaman ja antoi tälle kunnon suukon suulle. Sitten hän nousi ja auttoi Henrikin ylös maasta. He puistelivat lumet vaatteistaan vieläkin naureskellen. "Hauska päivä, totta tosiaan", totesi Henrik, kun he kiinnittivät suksia jalkoihinsa. Onneksi Anna ja Henrik olivat muistaneet ottaa tallilyhdyn mukaan. Auringon laksettua metsäpoluilla oli pimeää ja heillä oli muutama kilometri kotimatkaa taitettavanaan.

Matka meni kuitenkin rattoisasti heidän kerratessaan päivän tapahtumia. Kotona he lämmittivät lisää mehua ja söivät Annan paistamia pullia ennen kuin he käpertyivät viltin alle nukkumaan. "Hauska päivä, mutisi Henrik vielä nukahtaessaan".

torstai 23. helmikuuta 2017

Vesikelkka ja luistimet

Alkuperäisenä ajatuksenani oli tehdä kaksi kelkkaa, yksi mäenlaskuun ja toinen eväiden kuljetukseen mäenlasku paikalle. Materiaalipulan takia päädyin tekemään vain vesikelkan, koska se palvelee jatkossa myös puiden ja veden kuljetuksessa. Toisin sanoen, sitä voi käyttää useammissa kohtauksissa rekvisiittana. Vesikelkan ohjeen katsoin taas Maria Malmströmin Väinölän vuosi -kirjasta ja tapani mukaan sovelsin ohjetta. Vesielkka oli riittävän haastava ja antoisa projekti. Siitä jäi hyvä mieli, koska se on mielestäni onnistunut hyvin ja näyttää aidolta, ainakin omaan silmään. Jalasten muotoilu sekä metallisuirojen kiinnittäminen jalaksiin olivat projektin haastavimmat osuudet. Yllätyksenä tuli myös vaikeudet osien liimaamisessa.

Vesikelkka 

Vesikelkan mitat olen ottanut oikeasta vesikelkasta ja muuttanut 1:12 kokoon. Vesikelkan pituus on 9,3 cm, syvyys 4 cm ja korkeus 7 cm. Luonnossa se olisi siis 112 cm pitkä, 48 cm syvä ja 84 korkea. Se oli alunperin noin 3 cm pidempi, mutta minun piti lyhentää sitä, jotta tuikkukynttilästä leikkaamani metallisuirot riittivät jalaksen mittaan. Se on myös hiukan leveämpi (3 cm) ja korkeampi (9 cm) kuin malli.

Tarvikkeet

Jäätelötikkuja n. 9 cm x n. 1 cm
Puulastoja 19 cm x 0,6 cm (lolly sticks)
Puutikkuja (ilotulitteista)
Grillitikku
Jiirisakset
Mattoveitsi
Kontaktiliimaa
Puristimia
Viila
Hiomapaperia

Akryylimaalia (harmaa)
Sivellin

Metallisuiroa 3 cm (tuikkukynttilästä)
Nuppineuloja
Sivuleikkurit
Metallia leikkaavat sakset
Piikki 
Pinsetit
Pikaliimaa


1. Tein ensin vesikelkan rungon puusta. Leikkasin jiirisaksilla ilotulitetikuista sopivan mittaiset palat ja liimasin ne Marian ohjeen mukaan yhteen muotoillakseni jalasten kärjet. Puristin osat tiukasti yhteen puristimilla. Onneksi oli tullut kirpputorilta sellaiset hankittua. Annoin jalasten osien kuivua ja keskityin seuraavaksi leikkaamaan sopivan mittaiset palat puulastoista. Kiinnitin neljä leveämpää lastaa yhteen liimamalla niiden alle kolme kapeampaa lastaa ja annoin kelkan kannen kuivua, jonka jälkeen muotoilin kelkan keulan Marian ohjeiden mukaan kaarevaksi. Kun olin saanut jalakset vuoltua mattoveitsellä sekä viilattua ja hiottua mieleiseksini, liimasin ne pienillä puupaloilla kiinni kelkan levyyn. Kiinnitin taas puristimet kelkkaan ja jätin sen kuivumaan yön yli.



Tein ilotulitetikuista myös kelkan käsituen pystypuut ja aisapuun leikkasin grillitikusta. Liimaukset irtosivat useasti, kun viilasin, hioin, maalasin tai ylipäätään koskin koko kelkkaan. Kokeilin tavallista askarteluliimaa, yleisliimaa, pikaliimaa, mutta vasta kontaktiliima tuntuu pitävän kelkan kasassa. Puuliima olisi varmasti ollut paras tähän projektiin, mutta sitä liimaa kokoelmissani ei vielä sattunut olemaan.

2. Maalasin vesikelkan harmaaksi akryylimaalilla ja hioin kulutetun näköiseksi hiomapaperilla.

3. Leikkasin tuikkukynttilän metallikiposta kaksi suiroa ja katkoin sivuleikkureilla nuppineulojen päitä nauloiksi. Pikkuiset nuppineulan palaset sinkoilivat sinne tänne ja jouduin leikkaamaan niitä kolminkertaisen määrän tarpeeseen nähden, koska useimmat katosivat sen sileän tien. Tein jalaksiin pienet reiät piikillä, joka halkaisi puulastat molemmin puolin, mutta ne oli helppo korjata. Tässä kohtaa projektia kaipailin taas pienoisporakonetta. 

Sitten alkoikin tuskainen työ, kun yritin saada pinseteillä tukevan otteen pikkiriikkisestä nuppineulasta painaakseni sen metallisuiron läpi jalakseen tekemääni reikään. Yhden taivaisiin singonneen nuppineulan jälkeen totesin, että tarvitsen myös liimaa metallisuirojen kiinnittämiseen. Lopulta sain kuin sainkin kaikki neljä nuppineulaa onnellisesti omiin reikiinsä ja jalaksiin kiinni metallivahvikkeet, jotta kelkka luistaisi mäessa entistä vauhdikkaammin.

Luistimet

Luistinten mallia etsin netistä muun muassa Pinterestistä ja löysinkin paljon kuvia 1800-luvun luistimista. Valitsin tämän mallin, koska se oli minusta kaunein ja samalla helppo toteuttaa. Terät on muotoiltu mustasta Fimo-massasta ja lakattu. Jalkojen alle tulevat pohjalliset (mikä niiden oikea nimi liekään?) on tehty jäätelötikun palasta ja maalattu akryylimaalilla ja lakattu askarteluvernissalla. Nauhat on kalastajalankaa, joka on värjätty akryylimaalilla ruskeaksi ja avattu. Oikeissa vanhoissa luistimissa on reiät, joista nauhat menevät läpi, mutta sellaisten tekoon taitoni tai työvälineeni eivät vielä riitä. Ajatusvirheen takia luistimista tuli nukkekotilasten kokoa, mutta eiköhän sen voi itselleen antaa anteeksi. Oppia ikä kaikki!

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Leikaten ja liimaten, materiaaleina pahvi ja paperimassapallot

Materiaalina pahvi on varmasti kaikille tutuin, koska siitä on askarreltu kaikenlaista jo päiväkodissa. Olen kerännyt elintarvikkeista talteen pahvia uusiokäyttöä varten. Laskiaissunnuntain kohtausta varten leikkasin ja liimasin pahvista kuuset, tein lumiukolle silinterihatun ja laskiaispullille vakan.

Pahvin leikkaaminen saksilla on melko helppoa niin kauan kuin pahvi on tarpeeksi ohutta. Paksumpaa pahvia voi leikata kätevästi mattoveitsellä. Liimaaminen onkin sitten toinen juttu, ainakin allekirjoittaneelle. Sopivan liiman valitseminen on hankalaa eikä kaikki liimat kiinnitä edes pahvia kunnolla. Mihin sitä valkoista töhnää voi käyttää, kun paperin se kupristaa eikä se kiinnitä kunnolla pahvia, puuta, muovista puhumattakaan ja jos sitä leviää, se sotkee kaikki paikat? Itse en siihen ainakaan enää koske!

Lumiukko, kuuset ja vakka

Lumiukkoa varten piti ostaa iso pussi paperimassapalloja (tuntui turhalta, kun tarvitsin vain seitsemän), muut tarvikkeet löytyikin sitten kotoa. Hiilet ja porkkananenä ovat Fimo-massaa ja maalattu akryyliväreillä. Kaulaliina on huopakangasta. Luuta on tehty grillitikusta ja tiskiharjan harjaksista (jotain juuria kai?) ja sidottu villalangalla. Silinterihatun taiteilin siis pahvista ja päällystin kankaalla. Koko komeuden maalasin askarteluvernissalla ja koristelin valkoisella satiininauhalla.

Lumiukko on noin aikuisen nukkekotimiehen kokoinen eli luonnossa noin 180 cm korkea. Ajattelin, että se olisi aikuisten rakentama ja siksi tein siitä ison. Kuuset leikkasin konvehtirasioista talteenottamastani pahvista (tarpeeksi paksua) ja maalasin Gesso pohjavärillä sekä temperamaaleilla. Kuuset ovat noin 20 cm korkeita eli luonnossa ne olisivat nuoria kuusia, noin kaksi ja puolimetrisiä.




Laskiaispullille tein pahvista vakan, jonka maalasin temperamaaleilla ja viimeistelin matta Decoupage lakka-liimalla ja tusseilla. Decoupage teki pahvista vankempaa. Vakan sisään sujautin vähän silkkipaperia kangaspalan alle, etteivät pullat uppoaisi näkyvistä. Kankaan taittelin sopivaan asentoon kaksipuolisen teipin avulla.


Laskiaissunnuntain kohtauksen viimeisetkin esineet ovat pian valmiit. Pahvilaatikon sain Tigerin ystävälliseltä myyjältä ja se odottaa enää sisustamista. Vielä pitäisi keksiä miten saan aikaan järven pintaa muistuttavan jään... No, se selvinnee!

maanantai 20. helmikuuta 2017

Tampereen nukke- ja nukkekotimessut 2017

Lauantaina 18.2. pidettiin nukke- ja nukkekotimessut museokeskus Vapriikissa Tampereella. Vapriikissa on näyttely Nukkekekkerit, johon on koottu paljon erilaisia nukkeja eri aikakausilta, myös muutama nukkekoti. Kokonaisuudessaan messuilta ja näyttelystä jäi hyvä mieli.

Tällä kertaa pidin kukkaron nyörit tiukemmalla, mutta kamerani sai laulaa sitäkin tiuhempaan. Minulla on ostoslistalla muutamia esineitä tulevaan nukketalooni, joista tällä erää löysin kuparipannun Mineillen myyntipöydästä. Lisäksi ostin heräteostoksina pienen valkoisen posliinikannun ja -kulhon. Nukkekotiyhdistyksen arpajaisista voitin lehden ja Päijät-Hämeen Nukkekotiharrastajien arvalla sain kuvan valkoisen pitsiliinan.

Kuvasatoa Tampereelta 

Monet myyjistä olivat kaunistaneet myyntipöytäänsä pienoishuoneilla. Ikävä kyllä en pysty kertomaan, kuka minkäkin pienoishuoneen on tehnyt. Jos tunnistatte tekijän, niin lisätkää nimi kommenttiin, niin lisään sen kuvatekstiin, kiitos!

Päijät-Hämeen Nukkekotiharrastajien pienoishuone
Nukkekotiyhdistyksen pöydässä oli esillä rintamamiestalo mittakaavassa 1:18. Talon rakentaja on Erja Helander ja huoneet ovat toteuttaneet Aino Joensuu & Maija Salo (keittiö), Riikamaria Paakkunainen & Elina Kalli (olohuone), Maria Malmström & Lotta Salomaa (makuuhuone), Päivi Varis (lasten makuuhuone).


Nukkekotiyhdistyksen rintamamiestalo nro 20

 

Myyntipöytien esillepano

Joissakin pöydissä myytävien esineiden esillepano oli toteutettu hauskan luovasti, mikä antoi myyntipöydälle näyttävyyttä.

Tähän pöytään oli hauskasti sijoitettu myytävät esineet


Gepetton esillepanoa

Gepetton esillepanoa

 

Nukkekekkerit

Nukkekekkereiden aulassa oli hieno, hyvin yksityiskohtainen kerrostalo, josta en tajunnut ottaa kuvia, vaan ihastelin huoneita ja niiden sisustusta. Ystäväni otti seuraavat kuvat kyseistä nukketalosta jo aiemmin.

Kuvat: Anni Ihalainen

Nukketalo avautui neljältä sivulta. Talon päihin oli sijoitettu keittiöt sekä olohuoneet ja sivuille vessat. Huoneet ovat eri tekijöiden sisustamia.

Kuvat: Anni Ihalainen

Itse nukkenäyttelyn puolella oli kaksi nukketaloa, joista toinen edusti vanhempaa ja toinen hieman nuorempaa tyyliä. Ihastuttava vanhempi nukkekoti on rakennettu 1890 - 1900 lasivitriiniin ja peräisin Tukholmasta.



Kodikas Lundby-nukkekoti on puolestaan rakentunut vuosien 1980 - 1995 aikana. Sen on rakentanut helsinkiläinen Ulla Berg.

Kuvat: Anni Ihalainen

 Maailman tiettävästi pienimmät nuket ovat peräisin Meksikosta 1960-luvulta.

Kirppunuket

Nukkenäyttelyn puuhahuoneessa taiteilija Herra Sinitiainen oli keskellä intensiivistä luomistyötä.

Tekijä: Saara Vallineva

Tällä kertaa aikatauluni oli sen verran tiukka, etten ehtinyt tutustua Vapriikin muihin näyttelyihin. Ensi vuonna varaan aikaa koko päivän ellen sitten ole itse myyjänä messuilla.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Tarina: Ystävänpäivä

Annan ja Henrikin pienessä mökissä vallitsee rakkauden ilmapiiri Annan kattaessa kahvipöytää vieraita varten. Aamu alkoi Annasta mitä suloisimmin Henrikin tuodessa hänelle aamiaisen sänkyyn. Henrik oli asetellut tarjottimelle yhden vaaleanpunaisen ruusun ja tuvan pöydälle maljakkoon lisää ruusuja muistuttamaan Annaa kuinka onnekas mies hän onkaan, kun saa olla Annan kanssa. Lisäksi Henrikillä oli Annalle yllätyksenä suklaarasia. Ajat ovat tiukat ja rakentuva talo nielee kaiken rahan, mitä Henrik töillään tienaa, mutta jotenkin hän on onnistunut säästämään sen verran, että pystyy ilahduttamaan Annaa ystävänpäivänä.


Anna leipoi Henrikille kakun ja kirjoitti kaupungista jo aiemmin ostamaansa korttiin värssyn siitä, kuinka hieno ja ihana Henrik hänen mielestään on.

"Miehistä parhaimman, niin uutteran ja vahvan sain. 
Hän autuaaks saa elämäin, siks rakastaa hänt jaksan ain."
Aamulla postimies oli tuonut postia kaupungista. Annan perhe oli lähettänyt ystävänpäiväkortin, samoin Henrikin vanhemmat. Myös Annan ystävät olivat lähettäneet kortteja. Anna asetteli ne kunniapaikalle tuvan pöydälle. Kyllä ne olivatkin kauniita! 

Annan ystävätär on tulossa miehensä kanssa kaupungista kyläilemään. He vierailevat ensimmäistä kertaa Annan ja Henrikin luona maalla. Anna ei ole nähnyt ystäväänsä pitkään aikaan ja häntä jännittää. Toisaalta Anna on malttamaton ja odottaa innoissaan, että pääsee kuuntelemaan uutisia kaupungista ja perheestään. 

Henrik on lämmittämässä saunaa illaksi. Tai niin Anna luulee. Henrik hiipiikin Annan taakse ja kohottaa hänet vyötäröstä korkealle ilmaan. Henrik pyörittää Annaa tämän hihkuessa ilosta. Sitten Henrik laskee Annan maahan ja halaa häntä pitkään. "Kiitos, että olet olemassa", hän kuiskaa Annan korvaan ja suutelee Annaa. Annan silmiin nousee onnen kyyneleitä ja hän hymyilee Henrikille. "Rakastan sinua Hernik", hän sanoo. Sitten he nauravat yhdessä ja tanssivat.

Kohta vieraat jo saapuvat. Ensin sytytetään kynttilä rakkaudelle ja sitten juhlitaan ystävänpäivää yhdessä ja maistellaan suussa sulavaa suklaata.


HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

perjantai 10. helmikuuta 2017

Viimeisimmät hankinnat

Askartelujen ohessa on tullut viime aikoina käytyä myös paljon kirpputoreilla. Aika vähän on kuitenkin tullut vastaan nukkekotitavaraa. Vai ovatkohan ne sen verran kuumaa tavaraa, etteivät kauan kirpputoreilla turhan panttina seiso? No, aina sitä kuitenkin jotain matkaan tarttuu.

Nyt minulla on vihdoin nukke, vaikka kyseinen naishenkilö tuskin tulee nukketalossani koskaan asumaan eksoottisen ulkonäkönsä vuoksi. Tumma kaunottareni on lyhyehkö, 150 cm, mutta helpottanee kuitenkin esineiden mittasuhteiden määrittämistä oikeankokoisiksi, kunnes osaan valmistaa sellaiset nuket, joita olen ajatellut nukketalooni asumaan.

Kirpputorilöytöjä ovat siis nukke, kaksi koiraa ja liitutaulut sekä materiaalipuolelle tuli hankittua lankoja, pikkunoppia sekä erilaisia nappeja. Facebookin Nukkekotikirppikseltä ostin tapetit ja lintufiguurit.



Ystävältäni sain puolestaan Singer-ompelukoneen, joka olikin ostoslistallani. Aivan ihana!


keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Tallilyhty tuo valoa talvi-iltaan

Lähdin etsimään internetistä kuvia tallilyhdystä ja löysinkin oikein hyviä. Pian jo tiesin millainen lyhdystäni tulee ja miten sen rakennan. Tai luulin tietäväni. Olin taas selaillut ahkerasti Väinölän vuosi -kirjaa, mutta Marian ohje ei taipunut haluamani lyhdyn tekoon. Eikä minulla ollut kaikkia ohjeessa edellytettäviä työkaluja. Ajattelin, että osaan ilmankin.

No, kuinkas kävikään. Tuntikausien tuskailun jälkeen sain kokoon jotain, joka muistuttaa lyhtyä, jopa sellaista mistä haaveilin. Siitä tuli kuitenkin vänkyrä ja suttuinen. Halusin siihen aukeavan luukun, en saanut, koska en osannut tehdä. Minun piti pitää taukoa lyhdyn väkertämisestä, etten iskisi sitä lyttyyn pöytään vasten, sen verran pahasti se hermojani koetteli.


Seuraavalla kerralla tiedän paremmin. Jo pelkkä pienoisporakone olisi säästänyt minulta paljon aikaa ja vaivaa. Ennen kaikkea, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Lyhdyn tekoa en suunnitellut tarpeeksi. En jaa varsinaista ohjetta, koska minulla ei ole antaa sellaista, jonka toimivuuteen luottaisin. Lyhty oli kokeilu ja sellaiseksi se saa jäädäkin. Seuraavan kerran, kun haluan itselleni lyhdyn, noudatan kiltitsti annettuja ohjeita enkä sovella. Ainakaan kovinkaan paljon...

Tallilyhty

Käytin lyhdyn pohjaksi ja katoksi samoja puulastoja kuin suksiinkin. Lyhdyn tukiraamit, jalat ja luukku on koottu yhteen liimatuista tulitikuista, joista on leikattu päät pois. Lyhdyn "lasit" ovat pakkausmuovia. Kynttilä on kakkukynttilä ja liekki on tehty silkkipaperista. Kantokahva on rautalankaa ja suojakupu sekä kynttilänjalka on leikattu tuikkukynttilän metallisuojasta. Osat on maalattu kuparinvärisiksi.



Lyhty on maalattu akryylimaaleilla ja sitä on tarkoituksellakin hieman sutattu, jotta se vaikuttaisi vanhalta ja käytetyltä. Eiköhän se Annan ja Henrikin laskiaista valaise riittävästi, jotta he eivät eksy kotimatkalla synkkään metsään.


Nyt onkin kelkka jo työn alla. Hetken mietin teenkö ainoastaan mäenlaskuun tarkoitetun kelkan, mutta päädyin tekemään vesikelkan, koska se on monikäyttöisempi myöhempiä projekteja ajatellen. Jos aikaa ja innostusta riittää, teen toisenkin kelkan, mutta Anna ja Henrik pärjäävät mainiosti yhdelläkin.

tiistai 7. helmikuuta 2017

Kaikki kommentit VAHINGOSSA poistettu

Nyt kävi nolosti... Onnistuin vahingossa poistamaan kaikki kommentit blogistani. En tiedä voiko virhettä enää korjata. Olen pahoillani! Tarkoitus ei ollut poistaa kommenttejanne. No, tiedänpähän taas mitä EI kannata tehdä...

maanantai 6. helmikuuta 2017

Laskiaisena syödään pullaa ja pitkoa

Laskiassunnuntaina syödään pullaa myös Annan ja Henrikin kotona, vaikka ihan varmaa ei vielä olekaan, että missä tuo koti sijaitsee. Ehkä Suomessa tai sitten Englannissa. Tai sitten se sijaitsee maailmassa, jossa kulttuurit voivat mennä iloisesti sekaisin valtioiden rajoista välittämättä.

Laskiaispullat ja pitkot

Leivoin joulukohtausta varten joulupullia, joiden ohje löytyy täältä. Tein laskiaispullat samalla ohjeella. Kun pullat olivat paistuneet kauniin ruskeiksi, halkaisin ne mattoveitsellä ja levitin puolikkaiden sisään pikasilotetta Maria Malmströmin ohjeen mukaan. Toimii loistavasti!

Laskiaispullien lisäksi halusin leipoa pullapitkoja, joita en ole tehnyt koskaan oikeasta pullataikinasta. Hyvän ohjeen pitkojen letittämiseen neljällä löysin blogista Kakkutaituri. Toisesta pitkosta leikkasin muutaman viipaleen tarjolle ennen paistamista. Tökin siivuja massastyökalulla, jotta niiden pinnasta tulisi hieman rosoinen. Maalasin sekä laskiaispullat että pullapitkot akryylimaaleilla ja päälle sivelin askarteluvernissaa.

Kuksat ja asetti

Lisäksi muotoilin polymeerimassasta kaksi kuksaa ja asetin, jotka ovat olevinaan puuta, vaikka eivät sitä muistuta. Nekin maalasin akryylimaaleilla ja vimeistelin askarteluvernissalla.

Kun saan hankittua pienoisporakoneen varustettuna erilaisilla hiomapäillä, aion kokeilla kuksien ja kulhojen valmistamista puusta, mutta nämä riittävät tämän hetken tarpeeseen.



Seuraava projektini onkin sitten kelkan rakennus. Täytyyhän Annan ja Henrikin päästä mäenlaskuun, vaikka he eivät lapsia enää olekaan!

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Linnut lyhteellä

Uusin projektini etenee pikkuhiljaa ja koko ajan opin uusia taitoja. Opin käyttämään uusia materiaaleja, menetelmiä ja työkaluja ja tietämykseni miniatyyreista kasvaa. Sain myös hyviä käytännön vinkkejä ystävältäni, niin maalaamiseen kuin rakentamiseenkin. On ollut upeaa huomata miten lähipiirini innostuu kanssani nukkekodeista ja miniesineistä ja kannustaa minua. Olen paljosta kiitollinen kullalleni, perheelleni, entisille työkavereilleni ja ystävilleni jo nyt, vaikka olen vasta matkani alussa. Myös te lukijani täällä blogissa olette tärkeitä ja arvostan kommenttejanne, koska ne innostavat minua jatkamaan harrastukseni parissa ja auttavat minua kehittymään!

Sitten päivän aiheeseen eli lintuihin.

Laskiaissunnuntain kohtaukseeni kuuluu lyhde ja linnut. Inspiraatiota etsin taas Maria Malmströmin kirjasta Väinölän vuosi. Valitsin linnuiksi kohtaukseen punatulkkuja, koska ne ovat talven pikkulinnuista suosikkejani ja keltasirkkuja, jotka tietääkseni usein viihtyvät kauralyhteellä. Aloin ensin muovailla lintuja liian vaikeasti, kunnes oivalsin, että maalaamalla tuon parhaiten niiden ominaispiirteet esiin. Ehkä joskus kehityn vielä niin hyväksi, että osaan muovailla massasta yksityiskohtaisempia muotoja

 

Punatulkut ja keltasirkut

 

Tarvikkeet

Polymeerimassaa (Fimo soft valkoinen)
Akryylimaaleja
Siveltimiä
Askarteluvernissaa
Rautalankaa

Muovailin linnut polymeerimassasta ja laitoin niille jalat rautalangasta ennen paistamista. Uunissa kovetetut linnut maalasin akryylimaalein muistuttamaan oikeita punatulkkuja ja keltasirkkuja. Mallia katsoin lintukirjasta. Lopuksi sivelin lintujen pintaan askarteluvernissaa, joka tekee pinnasta kiiltävämmän.

 

Lyhde 

Tarvikkeet

Heinän röyhyjä
Ohutta narua
Grillitikku

Sinitarraa
Hiuslakkaa

Lyhteen tein heinistä leikkaamistani röyhyistä, jotka sidoin narulla ja kiinnitin grillitikkuun. Kiinnitin lyhteen sinitarralla alustaan, jotta sain sen pysymään kuvauksen ajan pystyssä. Röyhyihin suihkutin kuvauksen jälkeen hiuslakkaa, jotta ne eivät varisisi niin paljon ja lyhde säilyisi hyvänä ainakin laskiaissunnuntaihin asti. Lyhteen tekee tarvittaessa nopeasti uudelleen, joten tuskin sellaista kannattaa muuten varastoon tehdä.


lauantai 4. helmikuuta 2017

Japanilaisia nukketaloja ja miniatyyreja

Suomalaisten perinnesuksien jälkeen tiedossa tuore tuulahdus eksoottisempaa kulttuuria idästä. Ystäväni vieraili Japanissa ja tapasi siellä miehensä enon vaimon, Kyoko Hashimoton, joka rakentaa nukketaloja ja valmistaa miniatyyriesineitä. Hänellä on ollut muun muassa näyttely Pariisissa. Ystäväni luvalla julkaisen muutamia kuvia Kyokon töistä blogissani. Nukketalot ovat pienoismalleja oikeista taloista Japanissa. Ne ovat uskomattoman yksityiskohtaisia ja hienoja. Talot on sisustettu alkuperäisen japanilaistyylin mukaisesti ja miniatyyriesineet ja ruoat ovat todella aidonnäköisiä.





Ystäväni toi minulle kassillisen ihania tuliaisia ja mukana oli tämä sushitarjotin, joka on myös Kyokon käsialaa.


Täältä löytyy lisää kuvia Kyokon ihastuttavista nukketaloista ja miniatyyreista Kyoko Hashimoto - ドールハウスの屋根裏部屋.