torstai 27. huhtikuuta 2017

Viimeisimpiä hankintoja

Viime syksynä ja vuoden lopulla tuli osteltua paljon askartelutarvikkeita ja jonkin verran myös työkaluja ja nukkekodin tavaroita. Sen jälkeen olen ottanut vähän rauhallisemmin ja uusia hankintoja on tullut tehtyä harvakseltaan. En tiedä onko syy minussa, mutta harvoin kirpputoreilla tulee vastaan suoranaisia löytöjä nukkekoteihin liittyen. Joitakin tavarapussukoita olen löytänyt, mutta mielestäni hinnat ovat olleet melko korkeita enkä ole tullut ostaneeksi mitään. Toisaalta näkemäni esineet eivät ole ollut ihan ominta tyyliäni. Olen koonnut tähän päivitykseen uusimpia hankintojani.

Englannissa toiveet ihanien esineiden löytämisestä kokoelmiini oli korkealla, mutta en lopulta löytänyt mitään. Syy on siinä, etten ollut mahduttanut varsinaisia nukkekotitarvikkeita myyviä kauppoja matkasuunnitelmaan, vaan uskoin Harrodsista ja Hamleysta löytyvän kaikki mitä haluan. No, toisin kävi. Matkaan lähti pari lehteä ja yksi nukke. Olisin ostanut hänelle kaveriksi miehen, jos niitä olisi ollut. Hieman harmittaa, etten ostanut kahta nukkea. Yhdellä on paha leikkiä...


Kirpputoreilla olen käynyt viime viikkoina kahteen otteeseen ja sieltä olen löytänyt sekalaista tavaraa; esineitä ja askartelumateriaaleja. Hyvä löytö oli mielestäni kontaktimuovi, jolla voi luoda lattian nukkekotiin.


Pikkusiskon lapsuuden barbiaarteista löytyi vauvanukke ja pieni pikari (kaikilla taitaa olla näitä viinipullosta tms. saatavia pikareita), joista hän luopui mielihyvin. Vauvanukke on barbikokoa (raskaana olevan barbin mahaan mahtuvaa kokoa), mutta mennee 1/12 koossa hieman jo isompana vauvana.


Paljonhan sitä on jo tavaraa kertynytkin, vaikka alussa vasta ollaan. Keräilijäsielulle aika ihanaa, kun voi ostella pikkuesineitä ja tehdä niistä kaikenlaisia kokoelmia. Joku esine taas voi innostaa suunnittelemaan vaikka kokonaisen huoneen sen ympärille. Onneksi nämä aarteet mahtuvat vielä suhteellisen pieneen tilaan, vaikka välillä tuntuu, että puolet asunnosta on kaaoksen vallassa, kun askarteluvälineet, materiaalit, kirjat, lehdet ja pikkuesineet valtaavat kaikki paikat. Kaappia tai/ja työhuonetta odotellessa...


maanantai 24. huhtikuuta 2017

Keväiset kukat kukkivat ruukuissa

Eräänä päivänä talvella keksin idean poimia luonnosta materiaaleja askarteluun. Inspiraatio kesti vain hetken, koska tuolloin luonto oli karu ja kuollut. Poimin joitakin kukkien siemenkotia ja kuivuneita kukkia pensaista ja kukkapenkistä. Aarteitani ihmetellessä huomasin, että yhden kukan siemenkodat ovat hauskan muotoiset. En ikävä kyllä tiedä mistä kukasta on kyse, koska jäljellä oli vain ruskea varsi ja kuivunut kukka. Kukan siemenet muistuttavat unikonsiemeniä, ne ovat pieniä, mustia ja pyöreitä. 

Puhdistin siemenkotia talteen, koska ajattelin tehdä niistä kellokukkia. Siemenet otin myös talteen, koska ne muistuttavat pippureita. Kylvin myös keräämiäni siemeniä multaan, koska olen utelias tietämään mitä niistä kasvaa. Nyt jännitän, miltä ne näyttävät, kun puhkeavat kukkaan.

Maalasin siemenkodat akryylimaaleilla ja temperamaaleilla. Temperamaalit tarvitsevat alleen pohjamaalia. Ne eivät tartu pysyvästi liukkaaseen pintaan. Gesso toimi hyvin. Kukkavarret tein paperinarusta ja lehdet maalarinteipistä sekä ohuesta rautalangasta. Maalasin ne samoilla maaleilla kuin kukat ja ruukutkin. Neuvon lehtien tekoon bongasin nukkekotikirjasta. Todella kätevä ja nopea tapa tehdä kasvien lehtiä! Laitoin hieman liimaa kukkien alle varteen, jotta kukat pysyvät paikallaan. Sidoin kukat ja lehdet yhteen rautalangalla ja upotin styroksiin tekemääni reikään.
 

Kukkaruukut leikkasin munakennoista ja maalasin samoilla väreillä kuin aiemmin kukat ja varret. Ruukkuun laitoin palan styroksia, mutterin painoksi ja päälle kahvinporoja mullaksi. Jouduin lopulta laittamaan kolme kerrosta poroja, koska en tajunnut maalata styroksia ruskeaksi ja valkoinen pilkotti ärsyttävästi ruukusta. Koska olen tottumaton maalari, jouduin tuhrujen takia maalaamaan kukat ja ruukut useampaan kertaan, mutta olen lopputulokseen tyytyväinen. Pidän muutaman kukan itselläni ja loput laitan myyntiin tulevilla Lahden Miniatyyrimarkkinoilla. 



Seuraavaksi kokeilen rakentaa pupukopin ja puulaatikoita. Keräsin tivolin lähiympäristöstä talteen hattaratikkuja, joita ajattelin hyödyntää rakentelussa. Löysin myös lisää ilotulitteiden keppejä, joita käytän tulevaan pupukoppiin. Ohjetta minulla ei ole, mutta katsotaan miten käy.

AURINKOISTA KEVÄTTÄ!

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pääsiäisiloa!

Viime hetkellä keksin, että pääsiäistä on juhlittava kortisteiden kera, vaikka se ei juhlana ole minulle erityinen. Eilen poimin pajunkissat ja tänään kasvatin rairuohon ja hankin suklaamunat. Tiputkin syntyivät juuri parahiksi ja ystävät lähettivät pääsiäiskortteja. Niin, se vaan saatiin pääsiäinen tähänkin taloon!


tiistai 11. huhtikuuta 2017

Vanhojen nukkekotien ihastelua Lontoossa

Pitkään odotettu Englannin reissu on nyt takana. Kävimme miesystäväni kanssa ensimmäisellä yhteisellä ulkomaanmatkalla Lontoossa, Birminghamissa ja Liverpoolissa. Tälle matkalle ei mahtunut nukkekoteja kovinkaan laajassa mittakaavassa ja nukkekodin esineitä myyvät kaupatkin jäivät läpikäymättä. Toiveissani luulin, että viisikerroksisessa lelukaupassa Hamleyssa tai valtavassa Harrodsin tavaratalossa olisi myyty myös nukkekotitarvikkeita, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Tarjolla oli vain Smålandia, joka ei oikein istu omaan nukkekotimaailmaan. Seuraava Englannin reissuni tuleekin sitten keskittymään nukkekoteihin!


Kävimme kuitenkin Lontoossa sijaitsevassa Pollockin lelumuseossa, jossa oli esillä vanhoja nukkekoteja. Saimme maanantaiaamuna kierrellä museossa ihan kahdestaan. Museo näytti alkuun pieneltä, kun sitä netissä tutkimme. Se sijaitsee vanhassa kerrostalossa ja sisältää useita kerroksia ja lukuisia huoneita leluja, pelejä, kiiltokuvia ja kaikkea muuta ihanaa. Myös siis nukkekoteja ja minejä. Kaikki esineet oli laitettu lasivitriineihin ja -tauluihin, mikä hankaloitti kuvaamista. Lisänsä hankaluuteen toi kirkas auringonpaiste ikkunoista. Toivottavasti kuvista saa kuitenkin jotain selvää.














Suosittelen lämpimästi kaikille Lontoon matkailijoille Pollockin lelumuseota. Se oli mielenkiintoinen paikka ja miesystävänikin jaksoi siellä kiertää, vaikka oli saanut luvan mennä pubiinkin.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Massailu, osa 2. Viimeistely

Uunipellillinen pieniä lautasia, vateja ja tauluja on nyt hiottu, maalattu, monet useampaan kertaan ja suuri osa lakattukin. Useampi tuntihan siinä vierähti, kun kaikki piti hioa ja maalata yksitellen. Jaoin urakkaa useammalle päivälle. Ennen maalaamisen aloittamista keräsin kokoon kaikki maalit ja lakat, joita minulta löytyy: peitevärejä, temperamaaleja, akryylimaaleja ja -lakkoja sekä askarteluvernissaa ja Decoupage-lakkoja. Ihan kaikkia värejä en lopulta kokeillut.

Peiteväreillä on vaikea saada tasaista jälkeä ja pinta jääkin eläväksi. Väriä tarvitaan myös useampi kerros. Temperamaaleilla tulee tasaisempi pinta ja maali levittyy hyvin. Peittävyyttä voi itse säädellä, mutta maalia voi kuitenkin tarvita kaksi kerrosta. Toista kerrosta maalatessa aiempi maalikerros saattaa liueta. Akryylimaaleilla maalatessa riittää hyvin yksi kerros maalia ja lakka. Maalipinta on melko paksu verrattuna peiteväreihin ja temperamaaleihin. Akryylilakka on kätevä, koska pintaa ei tarvitse enää lakata uudestaan. Inka Gold oli hintansa väärti, helposti levittyvä, kirkas väri ja hyvä peittävyys. Aion käyttää sitä taulujen kehyksiin, kunhan niiden aika tulee.


Välineet ja kädet kannattaa pitää tahrattomina, jos haluaa puhtaita värejä. Värien vallinnassa kannattaa muistaa kylmät ja lämpimät sävyt ja uskaltaa kokeilla kaikenlaista. Maalasin värikkäitä lämpimän sävyisiä lautasia ja kirkkaamman värisiä vateja ja tauluja. Kokeilin myös metallinsävyisiä värejä, hopeaa, pronssia ja kultaa. Nyt pitäydyin vielä melko tiukasti yksivärisissä pinnoissa, mutta ehkä jo seuraavalla kerralla kokeilen myös kuvioita.


Seuraavaksi suunnitelmissa ovat kukat ja korit sekä pääsiäisen valmistelu. Ai niin, ja se talon rakentaminen...

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Massailu, osa 1. Muovailu

Tänään minuun iski pitkästä aikaa askartelukipiniä ja päätin kokeilla massailua jo aiemmin ostamallani Darwi-massalla. Olen muovaillut Darwi-massalla (tai vastaavalla) kerran aiemmin kauan sitten, kun asuin vielä äitini kanssa. Tuolloin muovailin joulutonttuja joululahjoiksi ja kuusenkoristeita. Tällä kertaa vuorossa olivat pienemmän mittakaavan esineet kuten lautaset ja kulhot sekä taulut. Ennen työn aloittamista otin esiin muotit, muovailuveitset ja muoteiksi kelpaavat esineet sekä kasan nappeja.

Muovailu on rentouttavaa ja vie helposti mielen pois arjen haasteista. Lähetin perfektionistin viettämään vapaapäivää ja annoin luovuudelleni vapauden toimia rajoituksetta. Ohjetta minulla ei ollut, vaan kokeilin kaikkea mitä päästäni keksin. Sen seurauksena syntyi uunipellillinen pikkuriikkisiä astioita. Tein esineitä tällä kertaa yli oman tarpeen, jotta voin laittaa tulevilla markinoilla osan myyntiin. Uurastuksesta jäi hyvä mieli ja odotan jo, että pääsen seuraavaan vaiheeseen eli esineiden hiomiseen, maalaamiseen ja lakkaamiseen. Haluan nähdä ne valmiina!


Muovailu on mielestäni helppoa ja hauskaa. Ainoa varsinainen haaste oli massan irrottaminen muoteista. Keksin sitten käyttää oliiviöljyä, jota sivelin muotteihin ennen kuin painoin ne massaan. Sen jälkeen massa irtosi muotista helposti. Darwi-massa kuivuu melko nopeasti ja alkuun otin siitä liian isoja paloja ja jouduin kastelemaan massaa välillä, mikä taas vaikeutti hieman muovailua. Osan massasta jätin ilmatiiviiseen pussiin tulevia projekteja varten. 

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Uusi haaste ja kirja

Viime päivät olen ottanut hieman etäisyyttä askarteluun ja suunnannut mielenkiintoani muihin asioihin. Jotta motivaatio säilyy, niin täytyy minun ainakin välillä ottaa tuumaustaukoja. Olen ilmoittautunut myyjäksi Lahdessa kesäkuussa pidettäville Miniatyyrimarkkinoille ja sinne pitäisi valmistaa myyntiin miniesineitä. Uudenlainen haaste minulle, koska en ole koskaan ennen myynyt mitään itse tekemääni. Haasteeseen tarttuminen on ollut hieman tahmeaa, mutta kunhan alkuun pääsen, niin varmasti niitä myytäviä tuotteitakin alkaa syntyä.

Tänään kävin ostamassa itselleni Hanna Merosen Tee itse nukketalo -kirjan, jotta pääsisin alkuun myös omassa nukketalo-projektissani. Ihastelin kirjaa jo silloin, kun se ilmestyi, mutta tänään pääsin vasta kunnolla sitä lukemaan. Alku ainakin vaikuttaa lupaavalta!

Luvassa siis haasteita tälle keväälle ja varmasti koko vuodelle ja tulevillekin nukkekodin parissa.


sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Tarina: Laskiaisrieha

Laskiaissunnuntain perinteinen rieha pidettiin Intiaanikukkulalla ja lähes koko kylän väki osallistui riehaan. Anna ja Henrik hiihtivät monien muiden kyläläisten tavoin paikalle suksillaan. Heillä ei ollut omaa kelkkaa mukana, mutta ystävälliset kyläläiset lainasivat heille kelkkaa mäenlaskuun.Vaikka he eivät olleet vielä kauan asuneet kylässä, olivat monet kyläläisistä heille jo varsin tuttuja, koska kylässä oli vain alle tuhat asukasta.

Henrik kisasi muita miehiä vastaan kelkkamäen herruudesta. Kisassa otettiin miehestä mittaa ja nopeimmin mäen alas laskenut voitti. Myös laskutyylillä oli väliä ja useat laskijat menivätkin mäessä nurin seistessään kelkassaan tai kokeilemalla muita uhkarohkeita laskutyylejä. Henrik tuli ensimmäisenä maaliin, jossa naisväki hurrasi ja heilutti voiton merkiksi kaulahuivejaan. Henrikille sateli kehuja ja kunniaa, mutta voittaja kruunattiinkin lumihunnulla, kun kaikki miehet vuorollaan antoivat Henrikille lumipesut. Henrik ei vähästä hetkahtanut, vaan alkoi heitellä miehiä lumipalloilla ja pian oli kunnon lumisota käynnissä. Annaa moinen temppuilu vain huvitti. Hän luisteli mielummin järven jäällä muiden naisten kanssa. He nauroivat miehille, jotka olivat yltä päältä lumessa ja leikkivät kuin lapset.

Naiset olivat leiponeet laskiaispullaa ja riehapaikkaa lähimmän maanomistajan emäntä toi kaikille kuumaa marjamehua. Iloinen ja riehakaskin päivä oli hyvä päättää nauttimalla helmikuun aurinkoisesta päivästä pullaa maistellen ja kuumasta mustaviinimarjamehusta nauttien. Hetken kaikki vielä istuskelivat kuka viltin kuka taljan päällä, kunnes jokainen lähti hiljalleen kotia kohti. Huomenna olisi tiedossa taas työntäyteinen päivä tukkimetsällä.

"Olipas hauska päivä", Anna tokaisi Henrikille muiden jo mentyä. "Enpä tiennytkään, että sinussa asuu tuollainen leikkisä pikkupoika", hän jatkoi kiusoitellen. Henrikiä Annan huomautus nauratti. Hän kauhaisi vähän lunta maasta hanskaansa ja sujautti lumen huomaamatta Annan nutun sisään. Anna kiljahti yllätyksestä ja kääntyi ympäri kohti Henrikiä. Hän työnsi miehensä kumoon ja kaatuessaan Henrik veti Annan mukanaan. He pyörivät lumessa ja sitten Annan hieroi lunta Henrikin naamaan sanoen "Siitäs sait senkin mokoma ryökäle!" Henrik jatkoi nauramista ja nauru tarttui Annaankin. Anna putsasi Henrikin naaman ja antoi tälle kunnon suukon suulle. Sitten hän nousi ja auttoi Henrikin ylös maasta. He puistelivat lumet vaatteistaan vieläkin naureskellen. "Hauska päivä, totta tosiaan", totesi Henrik, kun he kiinnittivät suksia jalkoihinsa. Onneksi Anna ja Henrik olivat muistaneet ottaa tallilyhdyn mukaan. Auringon laksettua metsäpoluilla oli pimeää ja heillä oli muutama kilometri kotimatkaa taitettavanaan.

Matka meni kuitenkin rattoisasti heidän kerratessaan päivän tapahtumia. Kotona he lämmittivät lisää mehua ja söivät Annan paistamia pullia ennen kuin he käpertyivät viltin alle nukkumaan. "Hauska päivä, mutisi Henrik vielä nukahtaessaan".

torstai 23. helmikuuta 2017

Vesikelkka ja luistimet

Alkuperäisenä ajatuksenani oli tehdä kaksi kelkkaa, yksi mäenlaskuun ja toinen eväiden kuljetukseen mäenlasku paikalle. Materiaalipulan takia päädyin tekemään vain vesikelkan, koska se palvelee jatkossa myös puiden ja veden kuljetuksessa. Toisin sanoen, sitä voi käyttää useammissa kohtauksissa rekvisiittana. Vesikelkan ohjeen katsoin taas Maria Malmströmin Väinölän vuosi -kirjasta ja tapani mukaan sovelsin ohjetta. Vesielkka oli riittävän haastava ja antoisa projekti. Siitä jäi hyvä mieli, koska se on mielestäni onnistunut hyvin ja näyttää aidolta, ainakin omaan silmään. Jalasten muotoilu sekä metallisuirojen kiinnittäminen jalaksiin olivat projektin haastavimmat osuudet. Yllätyksenä tuli myös vaikeudet osien liimaamisessa.

Vesikelkka 

Vesikelkan mitat olen ottanut oikeasta vesikelkasta ja muuttanut 1:12 kokoon. Vesikelkan pituus on 9,3 cm, syvyys 4 cm ja korkeus 7 cm. Luonnossa se olisi siis 112 cm pitkä, 48 cm syvä ja 84 korkea. Se oli alunperin noin 3 cm pidempi, mutta minun piti lyhentää sitä, jotta tuikkukynttilästä leikkaamani metallisuirot riittivät jalaksen mittaan. Se on myös hiukan leveämpi (3 cm) ja korkeampi (9 cm) kuin malli.

Tarvikkeet

Jäätelötikkuja n. 9 cm x n. 1 cm
Puulastoja 19 cm x 0,6 cm (lolly sticks)
Puutikkuja (ilotulitteista)
Grillitikku
Jiirisakset
Mattoveitsi
Kontaktiliimaa
Puristimia
Viila
Hiomapaperia

Akryylimaalia (harmaa)
Sivellin

Metallisuiroa 3 cm (tuikkukynttilästä)
Nuppineuloja
Sivuleikkurit
Metallia leikkaavat sakset
Piikki 
Pinsetit
Pikaliimaa


1. Tein ensin vesikelkan rungon puusta. Leikkasin jiirisaksilla ilotulitetikuista sopivan mittaiset palat ja liimasin ne Marian ohjeen mukaan yhteen muotoillakseni jalasten kärjet. Puristin osat tiukasti yhteen puristimilla. Onneksi oli tullut kirpputorilta sellaiset hankittua. Annoin jalasten osien kuivua ja keskityin seuraavaksi leikkaamaan sopivan mittaiset palat puulastoista. Kiinnitin neljä leveämpää lastaa yhteen liimamalla niiden alle kolme kapeampaa lastaa ja annoin kelkan kannen kuivua, jonka jälkeen muotoilin kelkan keulan Marian ohjeiden mukaan kaarevaksi. Kun olin saanut jalakset vuoltua mattoveitsellä sekä viilattua ja hiottua mieleiseksini, liimasin ne pienillä puupaloilla kiinni kelkan levyyn. Kiinnitin taas puristimet kelkkaan ja jätin sen kuivumaan yön yli.



Tein ilotulitetikuista myös kelkan käsituen pystypuut ja aisapuun leikkasin grillitikusta. Liimaukset irtosivat useasti, kun viilasin, hioin, maalasin tai ylipäätään koskin koko kelkkaan. Kokeilin tavallista askarteluliimaa, yleisliimaa, pikaliimaa, mutta vasta kontaktiliima tuntuu pitävän kelkan kasassa. Puuliima olisi varmasti ollut paras tähän projektiin, mutta sitä liimaa kokoelmissani ei vielä sattunut olemaan.

2. Maalasin vesikelkan harmaaksi akryylimaalilla ja hioin kulutetun näköiseksi hiomapaperilla.

3. Leikkasin tuikkukynttilän metallikiposta kaksi suiroa ja katkoin sivuleikkureilla nuppineulojen päitä nauloiksi. Pikkuiset nuppineulan palaset sinkoilivat sinne tänne ja jouduin leikkaamaan niitä kolminkertaisen määrän tarpeeseen nähden, koska useimmat katosivat sen sileän tien. Tein jalaksiin pienet reiät piikillä, joka halkaisi puulastat molemmin puolin, mutta ne oli helppo korjata. Tässä kohtaa projektia kaipailin taas pienoisporakonetta. 

Sitten alkoikin tuskainen työ, kun yritin saada pinseteillä tukevan otteen pikkiriikkisestä nuppineulasta painaakseni sen metallisuiron läpi jalakseen tekemääni reikään. Yhden taivaisiin singonneen nuppineulan jälkeen totesin, että tarvitsen myös liimaa metallisuirojen kiinnittämiseen. Lopulta sain kuin sainkin kaikki neljä nuppineulaa onnellisesti omiin reikiinsä ja jalaksiin kiinni metallivahvikkeet, jotta kelkka luistaisi mäessa entistä vauhdikkaammin.

Luistimet

Luistinten mallia etsin netistä muun muassa Pinterestistä ja löysinkin paljon kuvia 1800-luvun luistimista. Valitsin tämän mallin, koska se oli minusta kaunein ja samalla helppo toteuttaa. Terät on muotoiltu mustasta Fimo-massasta ja lakattu. Jalkojen alle tulevat pohjalliset (mikä niiden oikea nimi liekään?) on tehty jäätelötikun palasta ja maalattu akryylimaalilla ja lakattu askarteluvernissalla. Nauhat on kalastajalankaa, joka on värjätty akryylimaalilla ruskeaksi ja avattu. Oikeissa vanhoissa luistimissa on reiät, joista nauhat menevät läpi, mutta sellaisten tekoon taitoni tai työvälineeni eivät vielä riitä. Ajatusvirheen takia luistimista tuli nukkekotilasten kokoa, mutta eiköhän sen voi itselleen antaa anteeksi. Oppia ikä kaikki!

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Leikaten ja liimaten, materiaaleina pahvi ja paperimassapallot

Materiaalina pahvi on varmasti kaikille tutuin, koska siitä on askarreltu kaikenlaista jo päiväkodissa. Olen kerännyt elintarvikkeista talteen pahvia uusiokäyttöä varten. Laskiaissunnuntain kohtausta varten leikkasin ja liimasin pahvista kuuset, tein lumiukolle silinterihatun ja laskiaispullille vakan.

Pahvin leikkaaminen saksilla on melko helppoa niin kauan kuin pahvi on tarpeeksi ohutta. Paksumpaa pahvia voi leikata kätevästi mattoveitsellä. Liimaaminen onkin sitten toinen juttu, ainakin allekirjoittaneelle. Sopivan liiman valitseminen on hankalaa eikä kaikki liimat kiinnitä edes pahvia kunnolla. Mihin sitä valkoista töhnää voi käyttää, kun paperin se kupristaa eikä se kiinnitä kunnolla pahvia, puuta, muovista puhumattakaan ja jos sitä leviää, se sotkee kaikki paikat? Itse en siihen ainakaan enää koske!

Lumiukko, kuuset ja vakka

Lumiukkoa varten piti ostaa iso pussi paperimassapalloja (tuntui turhalta, kun tarvitsin vain seitsemän), muut tarvikkeet löytyikin sitten kotoa. Hiilet ja porkkananenä ovat Fimo-massaa ja maalattu akryyliväreillä. Kaulaliina on huopakangasta. Luuta on tehty grillitikusta ja tiskiharjan harjaksista (jotain juuria kai?) ja sidottu villalangalla. Silinterihatun taiteilin siis pahvista ja päällystin kankaalla. Koko komeuden maalasin askarteluvernissalla ja koristelin valkoisella satiininauhalla.

Lumiukko on noin aikuisen nukkekotimiehen kokoinen eli luonnossa noin 180 cm korkea. Ajattelin, että se olisi aikuisten rakentama ja siksi tein siitä ison. Kuuset leikkasin konvehtirasioista talteenottamastani pahvista (tarpeeksi paksua) ja maalasin Gesso pohjavärillä sekä temperamaaleilla. Kuuset ovat noin 20 cm korkeita eli luonnossa ne olisivat nuoria kuusia, noin kaksi ja puolimetrisiä.




Laskiaispullille tein pahvista vakan, jonka maalasin temperamaaleilla ja viimeistelin matta Decoupage lakka-liimalla ja tusseilla. Decoupage teki pahvista vankempaa. Vakan sisään sujautin vähän silkkipaperia kangaspalan alle, etteivät pullat uppoaisi näkyvistä. Kankaan taittelin sopivaan asentoon kaksipuolisen teipin avulla.


Laskiaissunnuntain kohtauksen viimeisetkin esineet ovat pian valmiit. Pahvilaatikon sain Tigerin ystävälliseltä myyjältä ja se odottaa enää sisustamista. Vielä pitäisi keksiä miten saan aikaan järven pintaa muistuttavan jään... No, se selvinnee!

maanantai 20. helmikuuta 2017

Tampereen nukke- ja nukkekotimessut 2017

Lauantaina 18.2. pidettiin nukke- ja nukkekotimessut museokeskus Vapriikissa Tampereella. Vapriikissa on näyttely Nukkekekkerit, johon on koottu paljon erilaisia nukkeja eri aikakausilta, myös muutama nukkekoti. Kokonaisuudessaan messuilta ja näyttelystä jäi hyvä mieli.

Tällä kertaa pidin kukkaron nyörit tiukemmalla, mutta kamerani sai laulaa sitäkin tiuhempaan. Minulla on ostoslistalla muutamia esineitä tulevaan nukketalooni, joista tällä erää löysin kuparipannun Mineillen myyntipöydästä. Lisäksi ostin heräteostoksina pienen valkoisen posliinikannun ja -kulhon. Nukkekotiyhdistyksen arpajaisista voitin lehden ja Päijät-Hämeen Nukkekotiharrastajien arvalla sain kuvan valkoisen pitsiliinan.

Kuvasatoa Tampereelta 

Monet myyjistä olivat kaunistaneet myyntipöytäänsä pienoishuoneilla. Ikävä kyllä en pysty kertomaan, kuka minkäkin pienoishuoneen on tehnyt. Jos tunnistatte tekijän, niin lisätkää nimi kommenttiin, niin lisään sen kuvatekstiin, kiitos!

Päijät-Hämeen Nukkekotiharrastajien pienoishuone
Nukkekotiyhdistyksen pöydässä oli esillä rintamamiestalo mittakaavassa 1:18. Talon rakentaja on Erja Helander ja huoneet ovat toteuttaneet Aino Joensuu & Maija Salo (keittiö), Riikamaria Paakkunainen & Elina Kalli (olohuone), Maria Malmström & Lotta Salomaa (makuuhuone), Päivi Varis (lasten makuuhuone).


Nukkekotiyhdistyksen rintamamiestalo nro 20

 

Myyntipöytien esillepano

Joissakin pöydissä myytävien esineiden esillepano oli toteutettu hauskan luovasti, mikä antoi myyntipöydälle näyttävyyttä.

Tähän pöytään oli hauskasti sijoitettu myytävät esineet


Gepetton esillepanoa

Gepetton esillepanoa

 

Nukkekekkerit

Nukkekekkereiden aulassa oli hieno, hyvin yksityiskohtainen kerrostalo, josta en tajunnut ottaa kuvia, vaan ihastelin huoneita ja niiden sisustusta. Ystäväni otti seuraavat kuvat kyseistä nukketalosta jo aiemmin.

Kuvat: Anni Ihalainen

Nukketalo avautui neljältä sivulta. Talon päihin oli sijoitettu keittiöt sekä olohuoneet ja sivuille vessat. Huoneet ovat eri tekijöiden sisustamia.

Kuvat: Anni Ihalainen

Itse nukkenäyttelyn puolella oli kaksi nukketaloa, joista toinen edusti vanhempaa ja toinen hieman nuorempaa tyyliä. Ihastuttava vanhempi nukkekoti on rakennettu 1890 - 1900 lasivitriiniin ja peräisin Tukholmasta.



Kodikas Lundby-nukkekoti on puolestaan rakentunut vuosien 1980 - 1995 aikana. Sen on rakentanut helsinkiläinen Ulla Berg.

Kuvat: Anni Ihalainen

 Maailman tiettävästi pienimmät nuket ovat peräisin Meksikosta 1960-luvulta.

Kirppunuket

Nukkenäyttelyn puuhahuoneessa taiteilija Herra Sinitiainen oli keskellä intensiivistä luomistyötä.

Tekijä: Saara Vallineva

Tällä kertaa aikatauluni oli sen verran tiukka, etten ehtinyt tutustua Vapriikin muihin näyttelyihin. Ensi vuonna varaan aikaa koko päivän ellen sitten ole itse myyjänä messuilla.