tiistai 20. kesäkuuta 2017

Pupukoppi

Sain idean rakentaa pupukoppi, kun näin sipulipussin. Minulla ei koskaan ole ollut pupua enkä ole tuntenut niitä kohtaan mitään erityistä kiinnostusta. Ovathan ne söpöjä, pehmoisia ja vähän hassujakin, mutta olen enemmän kissaihmisiä. Kuitenkin halusin toteuttaa ideani pupukopista. Ensin sen oli tarkoitus valmistua pääsiäiseksi. Pääsiäinen kuitenkin yllätti minut kuin noita luudallaan yhtäkkiä syöksähtäen ja hups nopeasti ilmaan kadoten. No, sitten minulla ei ylättäen enää ollutkaan aikataulua pupukopille. Rakentelin sitä rauhassa samalla, kun tein esineitä myyntiin Lahden Miniatyyrimarkkinoille.

No, nyt koppi on vihdoin valmis ja sille on löytynyt kotikin. Sattumalta, toistemme aikeista tietämättä, ystäväni oli alkanut kerätä Schleichin pupufiguureja samoihin aikoihin, kun minä aloin suunnitella pupukopin rakentamista. Ystäväni puput pääsevät pian viettämään lokoisia päiviä uuteen kotiin!

 

Pupukopin rakentaminen

 

Vaihe 1. Kehikko

Pupukopin rakentamiseen käytin ilotulitetikkuja, hattaratikkuja, munakennoa, sipuliverkkoa, pahvia, kapeita lastoja (lolly sticks) ja leveitä lastoja bambutabletista, jolla korvasin alunperin suunnittelemani pahvin seinämateriaalina.

Ensin piirsin ruutukuvioiselle paperille hahmotelman pupukopista. Mittasuhteiden määrittämiseen käytin apuna Schleichin pupufiguuria, joka on suunnilleen 1/12 kokoa. Sitten sahasin ja leikkasin palat piirtämäni hahmotelman mittojen mukaan.

 

Seinät

Seinät on tehty ilotulitetikuista, sipulipussista ja seinälaudat bambulastoista.

6 x 5 cm vaakarimaa
4 x 11 cm vaakarimaa
 2 x 5,5 cm pystyrimaa
4 x 7 cm pystyrimaa
  8 x 6,5 cm seinälautaa
  1 x 5 cm tukirima


Kun kaikki rimat oli sahattu, hioin ne puhtaiksi ja sileiksi ja liimasin askarteluliimalla kehikoksi. Sipulipussin leikkasin silmämääräisesti sopivaksi ja  värjäsin hopean väriseksi akryylimaalilla ja tussilla. Liimasin sipulipussin reunat askarteluliimalla seinärimojen ja kapean puulastan väliin kehikon sisäpuolelle.

 

Vaihe 2. Katto

Pupukopin katon tein kahdesta pahvin palasta, hattararikuista ja muutamasta bambulastoista. Tarkkoja mittoja minulla ei ollut, vaan rakensin katon silmämääräisesti.

Katto

1 x 15,5 cm kurkihirsi
2 x 11,5 cm vaakarimaa
4 x 4,5 cm tukirimaa
2 x 3 eri kokoista seinäpalaa
2 x 14 cm kattopalaa


Päällystin katon munakennoista leikkaamillani paloilla, jotta katto muistuttaisi paanukattoa. Katon päätyihin tein laudoituksen kolmesta erikokoisesta bambulastan palasta. Ennen katon kiinnittämistä kehikkoon jouduin lisäämään puulastat kehikon ja katon väliin, jotta saatoin liimata katon tukevasti paikalleen. Liimasin katon paikalleen askarteluliimalla. Olen lopputulokseen tyytyväinen, mutta katto voisi myös olla hieman matalampi.

Vaihe 3. Ovi

Ovi on tehty hattaratikuista ja sipuliverkosta ja haka rautalangasta.

 Ovi

2 x 5 cm vaakarimaa
 2 x 5,5 cm pystyrimaa

Oven kulmat leikkasin jiirisaksilla 45 asteen kulmaan ja liimasin suorakaiteeksi, jonka kiinnitin kahdella kangaspalalla kopin seinärimaan kiinni. Haan väänsin rautalangasta pihtien ja pinsettien avulla. Tein piikillä reiät karmeihin ja liimasin osat kontaktiliimalla.

Vaihe 4. Loppusilaus

En tiedä onko sillä merkitystä missä vaiheessa maalaus suoritetaan. Itse maalasin sekä kehikon että katon pohjamaalilla (Gesso) ennen kuin liitin ne yhteen. Varsinaisen maalauksen tein valmiiseen pupukoppiin. Kehikko on maalattu valkoisella akryylimaalilla ja katto ruskealla temperamaalilla. Hioin ja viilasin maalipintaa paikoittain kuluneen näköiseksi. Katonharjalle liimasin kontaktiliimalla vielä metallisen koristelistan, joka on tehty Koskenlaskijajuustosta talteenotetusta ja puhdistetusta suojakääreestä. Lopuksi tein pupukopille alustan pahvista, jonka maalasin vihreäksi.


Pupukoppia oli kiva rakennella eikä se ollut kovin vaikea valmistaa. Haastavinta tuntuu aina olevan maalaaminen, mutta kai siinäkin voi kehittyä. Tämä oli tähän asti kookkain miniesineeni, vaikkei työläin. Seuraavaksi siirryn taas vähän pienempiin projekteihin.


Lainapuput pääsivät jo kokeilemaan uutta koppiaan.


Pupumaisen hyvää kesää kaikille!

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Lahden Miniatyyrimarkkinat

Päijät-Hämeen Nukkekotiharrastajat Ry:n järjestämät Lahden Miniatyyrimarkkinat pidettiin tänä vuonna jo yhdettätoista kertaa. Ne järjestettiin Lotilan koululla. Minulle, ensikertalaiselle, jäi markkinoista loistava fiilis. Paikalla oli runsas joukko myyjiä ja monipuolisesti nukkekotiaiheisia tuotteita, materiaaleja, nukkeja ja paljon muuta. Väkeä markkinoilla kävi mukavasti, vaikka en tarkkaa kävijämäärää tiedäkään. Välillä salissa oli säpinää ihan tungokseen asti. Minulla ei ollut tätä ennen kovinkaan paljon kokemusta myyjänä toimimisesta markkinoilla, mutta kaikki meni hyvin ja tapahtuman järjestelyt toimivat mielestäni erinomaisesti. Kiitos järjestäjille hyvistä markkinoista!


Lahden Miniatyyrimarkkinoilla oli ensimmäisen kerran koskaan myynnissä itsetekemiäni miniesineitä. En ole myynyt muutakaan itsetekemääni koskaan. Minua jännitti etukäteen miten tuotteeni myisivät enkä laittanut myyntitavoitteita kovin korkealle. Olenhan kuitenkin vasta-alkaja tällä saralla. Toivoin saavani pöytävuokran verran tuottoja. Tavoite tuli saavutettua ja jopa ylitettyä reippaasti.


Useissa markkinapöydissä kävi kova kuhina pitkin päivää, mutta iltapäivän viimeinen tunti oli hiljainen. Näin tapahtuu ymmärtääkseni yleensä kaikissa tapahtumissa. Omaankin pöytääni riitti asiakkaita, niin pieniä nukkekotiharrastajia kuin isompia alan konkareitakin. Minut myös toivotettiin ystävällisesti tervetulleeksi joukkoon ja kutsuttiin kerhoiltoihin. Ne ovatkin minulta jääneet kaiken muun tohinan keskellä käymättä ja tämä seikka tulee pian korjata! Juttelin myös muutaman nukkekotiharrastajan kanssa ja sain hyviä vinkkejä askarteluun! Haluankin tässä yhteydessä kiittää pöytäni asiakkaita ja kaikkia tapaamiani ihania ihmisiä. Teitte Lahden Miniatyyrimarkkinoista minulle ikimuistoiset!

Pöydässäni oli jonkin verran erilaisia tuotteita myynnissä. Minun oli vaikea etukäteen arvioida mitä ja kuinka paljon valmistaisin, koska kokemusta minulla ei tätä ennen siis ollut käytännössä yhtään. Ajattelin lähteä kokeilemaan joillakin tuotteilla ja tein niistä pieniä eriä. Osa tuotteistani loppui kesken ja osa ei näyttänyt asiakkaita innostavan, mutta näin se varmasti on aina. Sain kuitenkin hyvää kokemusta ja sen verran hyvin tuotteitani meni kaupaksi, että aion jatkossakin valmistaa niitä myyntiin. Ajan kanssa tuotevalikoimani ja volyymi kasvavat ja erikoistun ehkä enemmän jonkun tyyppisiin tuotteisiin. Vielä en ole tarpeeksi kokenut miniatyristi, jotta tietäisin minkälaisia tuotteita minun kannattaisi valmistaa tai missä olen erityisen hyvä. Aika näyttää ja harjoitus tekee mestarin! Lisäksi pöydässäni oli myynnissä sekalainen kokoelma esineitä ja materiaaleja, joita en tarvinnut ja jotka halusin saada nurkistani pois.


Miniatyyrimarkkinoiden yhteydessä oli Kellari-pienoishuonekilpailu ja voittajien julkistaminen. Tässä kellareiden kolme parasta, jotka ovat mielestäni upeita ja kaksi muuta suosikkiani.

Ensimmäiseksi sijoittunut Aila Jeskasen ja Minna Mäkisen kellari.

Toiseksi sijoittunut Anita Björnin kellari.
Kolmanneksi sijoittunut Tuula Nokkosen kellari.

Riitta Niemistön kellari.

Minna Luukkasen kellari.

Lahden Miniatyyrimarkkinat olivat mieluisa kokemus ja ansaitsin hieman rahaakin. En kuitenkaan olisi onnistunut näin hyvin ilman miesystäväni apua, tukea ja kannustusta. Hän tsemppaa minua, kun en oikein jaksa uskoa itseeni ja kannustaa jatkamaan. Mieheni toimi kuskinani markkinapaikalle. Hänen innokkuutensa saa minut innostumaan ja hän myös toppuuttelee silloin, kun itseltäni meinaa karata mopo käsistä. Kiitos upealle miehelleni! <3

Seuraavaksi paneudun viimeistelemään pupukopin, jota olen valmistanut kaiken muun ohessa ja palailen Maria Malmstömin ohjeiden pariin katsomaan, josko Väinölän vuosi -kirjasta löytyisi vielä jotain ihanaa askarreltavaa. Ja löytyyhän sieltä!

Markkinoilla bongattu ihana pienoishuone.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Viimeisimpiä hankintoja

Viime syksynä ja vuoden lopulla tuli osteltua paljon askartelutarvikkeita ja jonkin verran myös työkaluja ja nukkekodin tavaroita. Sen jälkeen olen ottanut vähän rauhallisemmin ja uusia hankintoja on tullut tehtyä harvakseltaan. En tiedä onko syy minussa, mutta harvoin kirpputoreilla tulee vastaan suoranaisia löytöjä nukkekoteihin liittyen. Joitakin tavarapussukoita olen löytänyt, mutta mielestäni hinnat ovat olleet melko korkeita enkä ole tullut ostaneeksi mitään. Toisaalta näkemäni esineet eivät ole ollut ihan ominta tyyliäni. Olen koonnut tähän päivitykseen uusimpia hankintojani.

Englannissa toiveet ihanien esineiden löytämisestä kokoelmiini oli korkealla, mutta en lopulta löytänyt mitään. Syy on siinä, etten ollut mahduttanut varsinaisia nukkekotitarvikkeita myyviä kauppoja matkasuunnitelmaan, vaan uskoin Harrodsista ja Hamleysta löytyvän kaikki mitä haluan. No, toisin kävi. Matkaan lähti pari lehteä ja yksi nukke. Olisin ostanut hänelle kaveriksi miehen, jos niitä olisi ollut. Hieman harmittaa, etten ostanut kahta nukkea. Yhdellä on paha leikkiä...


Kirpputoreilla olen käynyt viime viikkoina kahteen otteeseen ja sieltä olen löytänyt sekalaista tavaraa; esineitä ja askartelumateriaaleja. Hyvä löytö oli mielestäni kontaktimuovi, jolla voi luoda lattian nukkekotiin.


Pikkusiskon lapsuuden barbiaarteista löytyi vauvanukke ja pieni pikari (kaikilla taitaa olla näitä viinipullosta tms. saatavia pikareita), joista hän luopui mielihyvin. Vauvanukke on barbikokoa (raskaana olevan barbin mahaan mahtuvaa kokoa), mutta mennee 1/12 koossa hieman jo isompana vauvana.


Paljonhan sitä on jo tavaraa kertynytkin, vaikka alussa vasta ollaan. Keräilijäsielulle aika ihanaa, kun voi ostella pikkuesineitä ja tehdä niistä kaikenlaisia kokoelmia. Joku esine taas voi innostaa suunnittelemaan vaikka kokonaisen huoneen sen ympärille. Onneksi nämä aarteet mahtuvat vielä suhteellisen pieneen tilaan, vaikka välillä tuntuu, että puolet asunnosta on kaaoksen vallassa, kun askarteluvälineet, materiaalit, kirjat, lehdet ja pikkuesineet valtaavat kaikki paikat. Kaappia tai/ja työhuonetta odotellessa...


maanantai 24. huhtikuuta 2017

Keväiset kukat kukkivat ruukuissa

Eräänä päivänä talvella keksin idean poimia luonnosta materiaaleja askarteluun. Inspiraatio kesti vain hetken, koska tuolloin luonto oli karu ja kuollut. Poimin joitakin kukkien siemenkotia ja kuivuneita kukkia pensaista ja kukkapenkistä. Aarteitani ihmetellessä huomasin, että yhden kukan siemenkodat ovat hauskan muotoiset. En ikävä kyllä tiedä mistä kukasta on kyse, koska jäljellä oli vain ruskea varsi ja kuivunut kukka. Kukan siemenet muistuttavat unikonsiemeniä, ne ovat pieniä, mustia ja pyöreitä. 

Puhdistin siemenkotia talteen, koska ajattelin tehdä niistä kellokukkia. Siemenet otin myös talteen, koska ne muistuttavat pippureita. Kylvin myös keräämiäni siemeniä multaan, koska olen utelias tietämään mitä niistä kasvaa. Nyt jännitän, miltä ne näyttävät, kun puhkeavat kukkaan.

Maalasin siemenkodat akryylimaaleilla ja temperamaaleilla. Temperamaalit tarvitsevat alleen pohjamaalia. Ne eivät tartu pysyvästi liukkaaseen pintaan. Gesso toimi hyvin. Kukkavarret tein paperinarusta ja lehdet maalarinteipistä sekä ohuesta rautalangasta. Maalasin ne samoilla maaleilla kuin kukat ja ruukutkin. Neuvon lehtien tekoon bongasin nukkekotikirjasta. Todella kätevä ja nopea tapa tehdä kasvien lehtiä! Laitoin hieman liimaa kukkien alle varteen, jotta kukat pysyvät paikallaan. Sidoin kukat ja lehdet yhteen rautalangalla ja upotin styroksiin tekemääni reikään.
 

Kukkaruukut leikkasin munakennoista ja maalasin samoilla väreillä kuin aiemmin kukat ja varret. Ruukkuun laitoin palan styroksia, mutterin painoksi ja päälle kahvinporoja mullaksi. Jouduin lopulta laittamaan kolme kerrosta poroja, koska en tajunnut maalata styroksia ruskeaksi ja valkoinen pilkotti ärsyttävästi ruukusta. Koska olen tottumaton maalari, jouduin tuhrujen takia maalaamaan kukat ja ruukut useampaan kertaan, mutta olen lopputulokseen tyytyväinen. Pidän muutaman kukan itselläni ja loput laitan myyntiin tulevilla Lahden Miniatyyrimarkkinoilla. 



Seuraavaksi kokeilen rakentaa pupukopin ja puulaatikoita. Keräsin tivolin lähiympäristöstä talteen hattaratikkuja, joita ajattelin hyödyntää rakentelussa. Löysin myös lisää ilotulitteiden keppejä, joita käytän tulevaan pupukoppiin. Ohjetta minulla ei ole, mutta katsotaan miten käy.

AURINKOISTA KEVÄTTÄ!

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pääsiäisiloa!

Viime hetkellä keksin, että pääsiäistä on juhlittava kortisteiden kera, vaikka se ei juhlana ole minulle erityinen. Eilen poimin pajunkissat ja tänään kasvatin rairuohon ja hankin suklaamunat. Tiputkin syntyivät juuri parahiksi ja ystävät lähettivät pääsiäiskortteja. Niin, se vaan saatiin pääsiäinen tähänkin taloon!


tiistai 11. huhtikuuta 2017

Vanhojen nukkekotien ihastelua Lontoossa

Pitkään odotettu Englannin reissu on nyt takana. Kävimme miesystäväni kanssa ensimmäisellä yhteisellä ulkomaanmatkalla Lontoossa, Birminghamissa ja Liverpoolissa. Tälle matkalle ei mahtunut nukkekoteja kovinkaan laajassa mittakaavassa ja nukkekodin esineitä myyvät kaupatkin jäivät läpikäymättä. Toiveissani luulin, että viisikerroksisessa lelukaupassa Hamleyssa tai valtavassa Harrodsin tavaratalossa olisi myyty myös nukkekotitarvikkeita, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Tarjolla oli vain Smålandia, joka ei oikein istu omaan nukkekotimaailmaan. Seuraava Englannin reissuni tuleekin sitten keskittymään nukkekoteihin!


Kävimme kuitenkin Lontoossa sijaitsevassa Pollockin lelumuseossa, jossa oli esillä vanhoja nukkekoteja. Saimme maanantaiaamuna kierrellä museossa ihan kahdestaan. Museo näytti alkuun pieneltä, kun sitä netissä tutkimme. Se sijaitsee vanhassa kerrostalossa ja sisältää useita kerroksia ja lukuisia huoneita leluja, pelejä, kiiltokuvia ja kaikkea muuta ihanaa. Myös siis nukkekoteja ja minejä. Kaikki esineet oli laitettu lasivitriineihin ja -tauluihin, mikä hankaloitti kuvaamista. Lisänsä hankaluuteen toi kirkas auringonpaiste ikkunoista. Toivottavasti kuvista saa kuitenkin jotain selvää.














Suosittelen lämpimästi kaikille Lontoon matkailijoille Pollockin lelumuseota. Se oli mielenkiintoinen paikka ja miesystävänikin jaksoi siellä kiertää, vaikka oli saanut luvan mennä pubiinkin.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Massailu, osa 2. Viimeistely

Uunipellillinen pieniä lautasia, vateja ja tauluja on nyt hiottu, maalattu, monet useampaan kertaan ja suuri osa lakattukin. Useampi tuntihan siinä vierähti, kun kaikki piti hioa ja maalata yksitellen. Jaoin urakkaa useammalle päivälle. Ennen maalaamisen aloittamista keräsin kokoon kaikki maalit ja lakat, joita minulta löytyy: peitevärejä, temperamaaleja, akryylimaaleja ja -lakkoja sekä askarteluvernissaa ja Decoupage-lakkoja. Ihan kaikkia värejä en lopulta kokeillut.

Peiteväreillä on vaikea saada tasaista jälkeä ja pinta jääkin eläväksi. Väriä tarvitaan myös useampi kerros. Temperamaaleilla tulee tasaisempi pinta ja maali levittyy hyvin. Peittävyyttä voi itse säädellä, mutta maalia voi kuitenkin tarvita kaksi kerrosta. Toista kerrosta maalatessa aiempi maalikerros saattaa liueta. Akryylimaaleilla maalatessa riittää hyvin yksi kerros maalia ja lakka. Maalipinta on melko paksu verrattuna peiteväreihin ja temperamaaleihin. Akryylilakka on kätevä, koska pintaa ei tarvitse enää lakata uudestaan. Inka Gold oli hintansa väärti, helposti levittyvä, kirkas väri ja hyvä peittävyys. Aion käyttää sitä taulujen kehyksiin, kunhan niiden aika tulee.


Välineet ja kädet kannattaa pitää tahrattomina, jos haluaa puhtaita värejä. Värien vallinnassa kannattaa muistaa kylmät ja lämpimät sävyt ja uskaltaa kokeilla kaikenlaista. Maalasin värikkäitä lämpimän sävyisiä lautasia ja kirkkaamman värisiä vateja ja tauluja. Kokeilin myös metallinsävyisiä värejä, hopeaa, pronssia ja kultaa. Nyt pitäydyin vielä melko tiukasti yksivärisissä pinnoissa, mutta ehkä jo seuraavalla kerralla kokeilen myös kuvioita.


Seuraavaksi suunnitelmissa ovat kukat ja korit sekä pääsiäisen valmistelu. Ai niin, ja se talon rakentaminen...

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Massailu, osa 1. Muovailu

Tänään minuun iski pitkästä aikaa askartelukipiniä ja päätin kokeilla massailua jo aiemmin ostamallani Darwi-massalla. Olen muovaillut Darwi-massalla (tai vastaavalla) kerran aiemmin kauan sitten, kun asuin vielä äitini kanssa. Tuolloin muovailin joulutonttuja joululahjoiksi ja kuusenkoristeita. Tällä kertaa vuorossa olivat pienemmän mittakaavan esineet kuten lautaset ja kulhot sekä taulut. Ennen työn aloittamista otin esiin muotit, muovailuveitset ja muoteiksi kelpaavat esineet sekä kasan nappeja.

Muovailu on rentouttavaa ja vie helposti mielen pois arjen haasteista. Lähetin perfektionistin viettämään vapaapäivää ja annoin luovuudelleni vapauden toimia rajoituksetta. Ohjetta minulla ei ollut, vaan kokeilin kaikkea mitä päästäni keksin. Sen seurauksena syntyi uunipellillinen pikkuriikkisiä astioita. Tein esineitä tällä kertaa yli oman tarpeen, jotta voin laittaa tulevilla markinoilla osan myyntiin. Uurastuksesta jäi hyvä mieli ja odotan jo, että pääsen seuraavaan vaiheeseen eli esineiden hiomiseen, maalaamiseen ja lakkaamiseen. Haluan nähdä ne valmiina!


Muovailu on mielestäni helppoa ja hauskaa. Ainoa varsinainen haaste oli massan irrottaminen muoteista. Keksin sitten käyttää oliiviöljyä, jota sivelin muotteihin ennen kuin painoin ne massaan. Sen jälkeen massa irtosi muotista helposti. Darwi-massa kuivuu melko nopeasti ja alkuun otin siitä liian isoja paloja ja jouduin kastelemaan massaa välillä, mikä taas vaikeutti hieman muovailua. Osan massasta jätin ilmatiiviiseen pussiin tulevia projekteja varten. 

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Uusi haaste ja kirja

Viime päivät olen ottanut hieman etäisyyttä askarteluun ja suunnannut mielenkiintoani muihin asioihin. Jotta motivaatio säilyy, niin täytyy minun ainakin välillä ottaa tuumaustaukoja. Olen ilmoittautunut myyjäksi Lahdessa kesäkuussa pidettäville Miniatyyrimarkkinoille ja sinne pitäisi valmistaa myyntiin miniesineitä. Uudenlainen haaste minulle, koska en ole koskaan ennen myynyt mitään itse tekemääni. Haasteeseen tarttuminen on ollut hieman tahmeaa, mutta kunhan alkuun pääsen, niin varmasti niitä myytäviä tuotteitakin alkaa syntyä.

Tänään kävin ostamassa itselleni Hanna Merosen Tee itse nukketalo -kirjan, jotta pääsisin alkuun myös omassa nukketalo-projektissani. Ihastelin kirjaa jo silloin, kun se ilmestyi, mutta tänään pääsin vasta kunnolla sitä lukemaan. Alku ainakin vaikuttaa lupaavalta!

Luvassa siis haasteita tälle keväälle ja varmasti koko vuodelle ja tulevillekin nukkekodin parissa.


sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Tarina: Laskiaisrieha

Laskiaissunnuntain perinteinen rieha pidettiin Intiaanikukkulalla ja lähes koko kylän väki osallistui riehaan. Anna ja Henrik hiihtivät monien muiden kyläläisten tavoin paikalle suksillaan. Heillä ei ollut omaa kelkkaa mukana, mutta ystävälliset kyläläiset lainasivat heille kelkkaa mäenlaskuun.Vaikka he eivät olleet vielä kauan asuneet kylässä, olivat monet kyläläisistä heille jo varsin tuttuja, koska kylässä oli vain alle tuhat asukasta.

Henrik kisasi muita miehiä vastaan kelkkamäen herruudesta. Kisassa otettiin miehestä mittaa ja nopeimmin mäen alas laskenut voitti. Myös laskutyylillä oli väliä ja useat laskijat menivätkin mäessä nurin seistessään kelkassaan tai kokeilemalla muita uhkarohkeita laskutyylejä. Henrik tuli ensimmäisenä maaliin, jossa naisväki hurrasi ja heilutti voiton merkiksi kaulahuivejaan. Henrikille sateli kehuja ja kunniaa, mutta voittaja kruunattiinkin lumihunnulla, kun kaikki miehet vuorollaan antoivat Henrikille lumipesut. Henrik ei vähästä hetkahtanut, vaan alkoi heitellä miehiä lumipalloilla ja pian oli kunnon lumisota käynnissä. Annaa moinen temppuilu vain huvitti. Hän luisteli mielummin järven jäällä muiden naisten kanssa. He nauroivat miehille, jotka olivat yltä päältä lumessa ja leikkivät kuin lapset.

Naiset olivat leiponeet laskiaispullaa ja riehapaikkaa lähimmän maanomistajan emäntä toi kaikille kuumaa marjamehua. Iloinen ja riehakaskin päivä oli hyvä päättää nauttimalla helmikuun aurinkoisesta päivästä pullaa maistellen ja kuumasta mustaviinimarjamehusta nauttien. Hetken kaikki vielä istuskelivat kuka viltin kuka taljan päällä, kunnes jokainen lähti hiljalleen kotia kohti. Huomenna olisi tiedossa taas työntäyteinen päivä tukkimetsällä.

"Olipas hauska päivä", Anna tokaisi Henrikille muiden jo mentyä. "Enpä tiennytkään, että sinussa asuu tuollainen leikkisä pikkupoika", hän jatkoi kiusoitellen. Henrikiä Annan huomautus nauratti. Hän kauhaisi vähän lunta maasta hanskaansa ja sujautti lumen huomaamatta Annan nutun sisään. Anna kiljahti yllätyksestä ja kääntyi ympäri kohti Henrikiä. Hän työnsi miehensä kumoon ja kaatuessaan Henrik veti Annan mukanaan. He pyörivät lumessa ja sitten Annan hieroi lunta Henrikin naamaan sanoen "Siitäs sait senkin mokoma ryökäle!" Henrik jatkoi nauramista ja nauru tarttui Annaankin. Anna putsasi Henrikin naaman ja antoi tälle kunnon suukon suulle. Sitten hän nousi ja auttoi Henrikin ylös maasta. He puistelivat lumet vaatteistaan vieläkin naureskellen. "Hauska päivä, totta tosiaan", totesi Henrik, kun he kiinnittivät suksia jalkoihinsa. Onneksi Anna ja Henrik olivat muistaneet ottaa tallilyhdyn mukaan. Auringon laksettua metsäpoluilla oli pimeää ja heillä oli muutama kilometri kotimatkaa taitettavanaan.

Matka meni kuitenkin rattoisasti heidän kerratessaan päivän tapahtumia. Kotona he lämmittivät lisää mehua ja söivät Annan paistamia pullia ennen kuin he käpertyivät viltin alle nukkumaan. "Hauska päivä, mutisi Henrik vielä nukahtaessaan".