Tarina: Laskiaisrieha

Laskiaissunnuntain perinteinen rieha pidettiin Intiaanikukkulalla ja lähes koko kylän väki osallistui riehaan. Anna ja Henrik hiihtivät monien muiden kyläläisten tavoin paikalle suksillaan. Heillä ei ollut omaa kelkkaa mukana, mutta ystävälliset kyläläiset lainasivat heille kelkkaa mäenlaskuun.Vaikka he eivät olleet vielä kauan asuneet kylässä, olivat monet kyläläisistä heille jo varsin tuttuja, koska kylässä oli vain alle tuhat asukasta.

Henrik kisasi muita miehiä vastaan kelkkamäen herruudesta. Kisassa otettiin miehestä mittaa ja nopeimmin mäen alas laskenut voitti. Myös laskutyylillä oli väliä ja useat laskijat menivätkin mäessä nurin seistessään kelkassaan tai kokeilemalla muita uhkarohkeita laskutyylejä. Henrik tuli ensimmäisenä maaliin, jossa naisväki hurrasi ja heilutti voiton merkiksi kaulahuivejaan. Henrikille sateli kehuja ja kunniaa, mutta voittaja kruunattiinkin lumihunnulla, kun kaikki miehet vuorollaan antoivat Henrikille lumipesut. Henrik ei vähästä hetkahtanut, vaan alkoi heitellä miehiä lumipalloilla ja pian oli kunnon lumisota käynnissä. Annaa moinen temppuilu vain huvitti. Hän luisteli mielummin järven jäällä muiden naisten kanssa. He nauroivat miehille, jotka olivat yltä päältä lumessa ja leikkivät kuin lapset.

Naiset olivat leiponeet laskiaispullaa ja riehapaikkaa lähimmän maanomistajan emäntä toi kaikille kuumaa marjamehua. Iloinen ja riehakaskin päivä oli hyvä päättää nauttimalla helmikuun aurinkoisesta päivästä pullaa maistellen ja kuumasta mustaviinimarjamehusta nauttien. Hetken kaikki vielä istuskelivat kuka viltin kuka taljan päällä, kunnes jokainen lähti hiljalleen kotia kohti. Huomenna olisi tiedossa taas työntäyteinen päivä tukkimetsällä.

"Olipas hauska päivä", Anna tokaisi Henrikille muiden jo mentyä. "Enpä tiennytkään, että sinussa asuu tuollainen leikkisä pikkupoika", hän jatkoi kiusoitellen. Henrikiä Annan huomautus nauratti. Hän kauhaisi vähän lunta maasta hanskaansa ja sujautti lumen huomaamatta Annan nutun sisään. Anna kiljahti yllätyksestä ja kääntyi ympäri kohti Henrikiä. Hän työnsi miehensä kumoon ja kaatuessaan Henrik veti Annan mukanaan. He pyörivät lumessa ja sitten Annan hieroi lunta Henrikin naamaan sanoen "Siitäs sait senkin mokoma ryökäle!" Henrik jatkoi nauramista ja nauru tarttui Annaankin. Anna putsasi Henrikin naaman ja antoi tälle kunnon suukon suulle. Sitten hän nousi ja auttoi Henrikin ylös maasta. He puistelivat lumet vaatteistaan vieläkin naureskellen. "Hauska päivä, totta tosiaan", totesi Henrik, kun he kiinnittivät suksia jalkoihinsa. Onneksi Anna ja Henrik olivat muistaneet ottaa tallilyhdyn mukaan. Auringon laksettua metsäpoluilla oli pimeää ja heillä oli muutama kilometri kotimatkaa taitettavanaan.

Matka meni kuitenkin rattoisasti heidän kerratessaan päivän tapahtumia. Kotona he lämmittivät lisää mehua ja söivät Annan paistamia pullia ennen kuin he käpertyivät viltin alle nukkumaan. "Hauska päivä, mutisi Henrik vielä nukahtaessaan".

Tarina: Ystävänpäivä

Annan ja Henrikin pienessä mökissä vallitsee rakkauden ilmapiiri Annan kattaessa kahvipöytää vieraita varten. Aamu alkoi Annasta mitä suloisimmin Henrikin tuodessa hänelle aamiaisen sänkyyn. Henrik oli asetellut tarjottimelle yhden vaaleanpunaisen ruusun ja tuvan pöydälle maljakkoon lisää ruusuja muistuttamaan Annaa kuinka onnekas mies hän onkaan, kun saa olla Annan kanssa. Lisäksi Henrikillä oli Annalle yllätyksenä suklaarasia. Ajat ovat tiukat ja rakentuva talo nielee kaiken rahan, mitä Henrik töillään tienaa, mutta jotenkin hän on onnistunut säästämään sen verran, että pystyy ilahduttamaan Annaa ystävänpäivänä.

Anna leipoi Henrikille kakun ja kirjoitti kaupungista jo aiemmin ostamaansa korttiin värssyn siitä, kuinka hieno ja ihana Henrik hänen mielestään on.

"Miehistä parhaimman, niin uutteran ja vahvan sain. 

Hän autuaaks saa elämäin, siks rakastaa hänt jaksan ain."

Aamulla postimies oli tuonut postia kaupungista. Annan perhe oli lähettänyt ystävänpäiväkortin, samoin Henrikin vanhemmat. Myös Annan ystävät olivat lähettäneet kortteja. Anna asetteli ne kunniapaikalle tuvan pöydälle. Kyllä ne olivatkin kauniita! 

Annan ystävätär on tulossa miehensä kanssa kaupungista kyläilemään. He vierailevat ensimmäistä kertaa Annan ja Henrikin luona maalla. Anna ei ole nähnyt ystäväänsä pitkään aikaan ja häntä jännittää. Toisaalta Anna on malttamaton ja odottaa innoissaan, että pääsee kuuntelemaan uutisia kaupungista ja perheestään. 

Henrik on lämmittämässä saunaa illaksi. Tai niin Anna luulee. Henrik hiipiikin Annan taakse ja kohottaa hänet vyötäröstä korkealle ilmaan. Henrik pyörittää Annaa tämän hihkuessa ilosta. Sitten Henrik laskee Annan maahan ja halaa häntä pitkään. "Kiitos, että olet olemassa", hän kuiskaa Annan korvaan ja suutelee Annaa. Annan silmiin nousee onnen kyyneleitä ja hän hymyilee Henrikille. "Rakastan sinua Hernik", hän sanoo. Sitten he nauravat yhdessä ja tanssivat.

Kohta vieraat jo saapuvat. Ensin sytytetään kynttilä rakkaudelle ja sitten juhlitaan ystävänpäivää yhdessä ja maistellaan suussa sulavaa suklaata.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Tarina: Uudenvuodenaatto

Vanha vuosi on kääntymässä uuteen vuoteen. Anna ja Henrik viettävät uudenvuodenaaton pienessä mökissään maaseudun rauhassa. He ovat laittaneet pihalle lumilyhtyjä talviyötä valaisemaan. 

Vuoden ensimmäisenä päivänä Anna ja Henrik matkustavat kaupunkiin tapaamaan perheitään. Sitä ennen he haluavat kuitenkin kurkistaa tulevaisuuteen. He ovat ostaneet kylän sepältä tinakenkiä, jotka he pian valavat. Mitäköhän tuleva vuosi on tuova Annalle ja Henrikille? 

Heillä on toive omasta, isommasta ja hienommasta talosta. Olisihan se aivan ihanaa, jos sinne voisi tehdä vaikka lastenhuoneenkin, Anna haaveilee. 

Ensi vuonna seurataan miten Annan ja Henrikin uuden kodin rakennustyöt etenevät ja heidän elämäänsä pikkumökissä.

Onnea, menestystä ja rakkautta vuodelle 2017! 

Olkoon se täynnä suloisia mini- ja miksei suurempiakin yllätyksiä!

Tarina: Jouluaaton kirje

"On meidän ensimmäinen yhteinen jouluaattomme Henrikin kanssa. Vuokrasimme mökin, jossa asumme, kunnes oma talomme on valmis. Mökki on pieni, vain keittiö ja makuukammari, mutta se on edullinen ja sovimme asumaan siinä hyvin. Olimme onnekkaita, että saimme jouluksi kodin, koska kotona alkoi olla jo ahdasta. Isovanhempani muuttivat luoksemme, kun ukki sairastui. Näin äiti pystyy hoitamaan ukkia yhdessä mummin kanssa. Kaksoset pitävät huolen, ettei kotona ole yhtään rauhallista hetkeä ja Pikkuinenkin on oppinut jo juoksemaan. Hän ehtii joka paikkaan ja vei kerran siveltimeni makuuhuoneestani. Niitä etsittiin sitten koko joukolla ympäri taloa. Lopulta ne löytyivät olohuoneen sohvan alta. 

Nyt on rauhallista, kun olemme kahden. Mauku-kissamme pitää kuitenkin huolen, ettemme täysin pääse vaipumaan hiljaisuuteen, vaatimalla vuoroin ruokaa ja hellyyttä. Mauku nauttii, kun se pääsee nyt ulos metsästämään hiiriä ja oravia. Kaupungissa emme uskaltaneet laskea sitä ulos. Mauku nukkuu usein uuninpankolla. Nyt Mauku kehrää sylissäni, johon se on asettunut levolle. Kirjoitan tätä kirjettä odotellessani, että Henrik saapuu iltakahville kanssani. Hän on hakemassa lisää puita liiteristä. Ulkona on kova pakkanen ja puuta palaa paljon. Tuli räiskyy uunissa ja se on minusta tunnelmallista.

Meillä on kaunis joulukuusi, jonka Henrik haki toissailtana metsästä. Äiti antoi minulle kotoa mukaan joulupalloja, -kelloja, -nauhoja ja aivan uuden kultaisen tähden. Koristelimme kuusen yhdessä Henrikin kanssa aatonaattona. Ensimmäinen yhteinen joulukuusemme.

Sisareni antoivat meille joululahjaksi hienon himmelin, jonka he olivat yhdessä tehneet Henrikille ja minulle. Ripustimme sen mökkimme kattoon tuvan pöydän yläpuolelle. siinä se muistuttaa minua perheestäni ja siitä kuinka paljon heitä rakastan. Mummilta sain joulutähden ja pienen tontun, jotka asetin ainoan ikkunamme eteen pöydälle mummon virkkaaman liinan päälle. Kaipaan heitä; äitiä, isää, mummia ja ukkia sekä sisaruksiani. Mitenköhän he pärjäävät kaupungissa? Pääsemme heidän luokseen vasta Tapaninpäivänä, koska Henrikin on huomenna mentävä verstaalle.

Olen Henrikin mielestä kunnon emäntä, kun osaan niin hyvin leipoa. Minua naurattaa, mutta onhan se ihanaa, että voin ilahduttaa miestäni. Tein meille joulutorttuja, pullia, pipareita ja oikean piparkakkutalon. Nyt Henrik taitaa jo tullakin!

Toivon sinulle rauhallista ja hyvää joulua! Ehkä tapaamme Tapaninpäivänä, kun tulemme kaupunkiin. Kirjoitan sinulle taas lisää elämästämme täällä maalla, kunhan joulukiireet helpottavat. 

Rakkain terveisin: Anna"