perjantai 23. joulukuuta 2016

Tarina: Jouluaaton kirje

"On meidän ensimmäinen yhteinen jouluaattomme Henrikin kanssa. Vuokrasimme mökin, jossa asumme, kunnes oma talomme on valmis. Mökki on pieni, vain keittiö ja makuukammari, mutta se on edullinen ja sovimme asumaan siinä hyvin. Olimme onnekkaita, että saimme jouluksi kodin, koska kotona alkoi olla jo ahdasta. Isovanhempani muuttivat luoksemme, kun ukki sairastui. Näin äiti pystyy hoitamaan ukkia yhdessä mummin kanssa. Kaksoset pitävät huolen, ettei kotona ole yhtään rauhallista hetkeä ja Pikkuinenkin on oppinut jo juoksemaan. Hän ehtii joka paikkaan ja vei kerran siveltimeni makuuhuoneestani. Niitä etsittiin sitten koko joukolla ympäri taloa. Lopulta ne löytyivät olohuoneen sohvan alta. 

Nyt on rauhallista, kun olemme kahden. Mauku-kissamme pitää kuitenkin huolen, ettemme täysin pääse vaipumaan hiljaisuuteen, vaatimalla vuoroin ruokaa ja hellyyttä. Mauku nauttii, kun se pääsee nyt ulos metsästämään hiiriä ja oravia. Kaupungissa emme uskaltaneet laskea sitä ulos. Mauku nukkuu usein uuninpankolla. Nyt Mauku kehrää sylissäni, johon se on asettunut levolle. Kirjoitan tätä kirjettä odotellessani, että Henrik saapuu iltakahville kanssani. Hän on hakemassa lisää puita liiteristä. Ulkona on kova pakkanen ja puuta palaa paljon. Tuli räiskyy uunissa ja se on minusta tunnelmallista.

Meillä on kaunis joulukuusi, jonka Henrik haki toissailtana metsästä. Äiti antoi minulle kotoa mukaan joulupalloja, -kelloja, -nauhoja ja aivan uuden kultaisen tähden. Koristelimme kuusen yhdessä Henrikin kanssa aatonaattona. Ensimmäinen yhteinen joulukuusemme.

Sisareni antoivat meille joululahjaksi hienon himmelin, jonka he olivat yhdessä tehneet Henrikille ja minulle. Ripustimme sen mökkimme kattoon tuvan pöydän yläpuolelle. siinä se muistuttaa minua perheestäni ja siitä kuinka paljon heitä rakastan. Mummilta sain joulutähden ja pienen tontun, jotka asetin ainoan ikkunamme eteen pöydälle mummon virkkaaman liinan päälle. Kaipaan heitä; äitiä, isää, mummia ja ukkia sekä sisaruksiani. Mitenköhän he pärjäävät kaupungissa? Pääsemme heidän luokseen vasta Tapaninpäivänä, koska Henrikin on huomenna mentävä verstaalle.

Olen Henrikin mielestä kunnon emäntä, kun osaan niin hyvin leipoa. Minua naurattaa, mutta onhan se ihanaa, että voin ilahduttaa miestäni. Tein meille joulutorttuja, pullia, pipareita ja oikean piparkakkutalon. Nyt Henrik taitaa jo tullakin!

Toivon sinulle rauhallista ja hyvää joulua! Ehkä tapaamme Tapaninpäivänä, kun tulemme kaupunkiin. Kirjoitan sinulle taas lisää elämästämme täällä maalla, kunhan joulukiireet helpottavat. 

Rakkain terveisin: Anna"
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit! <3