Nukketalon rakennus, osa 13, Portaat 4/7 Kaiteet paperihelmistä

Nukketalon portaikon suunnittelun yhteydessä eteeni tuli kysymys, miten teen kaidepinnat. Ensin pohdin kaivertaisinko pinnat esimerkiksi grillitikuista, mutta se tuntui liian haastavalta ja aikaavievältä. Koska en halunnut ostaa valmiita pinnoja enkä ollut vielä valmis luovuttamaan, jäin odottamaan idean syntymistä.

Seuraavaksi kokeilin rakentaa kaidepinnat kokonaan helmistä. Haasteena oli löytää tarpeeksi paljon erimuotoisia ja sopivan kokoisia helmiä. Tein muutaman kaidepinnan prototyypin helmistä. Kun sitten vertailin tekemiäni kaidepinnoja oikeisiin pinnoihin, huomasin kuinka erilaisilta ne näyttivät. Tarvitsin pitkulaisia pisaran mallisia helmiä eikä minulla ollut sellaisia, kunnes...

Lähde: Stavros

...sain idean valmistaa kaidepinnat paperihelmistä! Voilá! Olin innoissani, koska näin sain pidettyä kiinni siitä, että teen mahdollisimman paljon omin käsin, pystyin käyttämään kierrätysmateriaaleja ja säästin rahaa. Lisäksi opin jotain uutta, jota en ollut aiemmin edes kokeillut. Tästä kuvasta sain idean:

Lähde: 1.bp.blogspot.com

Paperihelmistä tehdään paljon erilaisia koruja ja helmiä voi käytännössä tehdä millaisia tahansa.

Lähde: Happy Mango Beads

Paperihelmien valmistus

Valmistin paperihelmet sanomalehtisuikaleista Kimberly Clarksonin ohjeen mukaisesti:

Helmien tekoon tarvitaan vain paperia, mattoveitsi suikaleiden leikkaamiseen, sakset, viivotin, paperiliimaa, pumpulipuikkoja, jonka ympärille paperi pyöritetään ja teippiä. Teipillä paperi kiinnitetään vanupuikkoon.

Hyvin yksinkertaista ja melko nopeaa. Yhteensä tein 68 pisaran muotoista paperihelmeä. Isoimmat helmet, joita on myös määrällisesti eniten, ovat noin 2,5 cm pitkiä ja 0,5 cm leveitä. Lisäksi tarvitsin muutamia pienempiä paperihelmiä.

Kaidepinnoihin sekä tukipilareihin käytin paperihelmiä, kahden kokoisia pyöreitä puuhelmiä, neliön muotoisia puuhelmiä, kahden kokoisia metallirenkaita sekä sydämen muotoisia muovihelmiä. Ovathan ne edelleen erinäköisiä kuin oikean talon kaidepinnat tai tehdasvalmisteiset nukketalon kaidepinnat, mutta niin ne saavat ollakin. Haluan nukketaloni näyttävän minun tekemältäni. Suunnittelemalla ja rakentamalla nukketaloa mahdollisimman paljon omakätisesti, varmistan, että näin myös tulee olemaan.

Kaidepinnojen ja tukipilareiden valmistuksesta sekä kaiteiden rakentamisesta kerron erikseen seuraavassa julkaisussani.

Lieden äärellä

Tovihan siinä taas vierähti, mutta nyt on tulevan nukkekotini toinen huonekalu valmis. Tällä kertaa en löytänyt sopivaa ohjetta, vaan jouduin tekemään lähes kaiken erehdysten ja oivallusten kautta. Välillä alkoi tukka harmaantua, kun ei tullut valmista, vaan piti aloittaa alusta. Maalausvaiheessa mikään ei tuntunut oikealta enkä ihan vieläkään ole tyytyväinen lopputulokseen. Jossain kohtaa täytyy kuitenkin osata irroittautua ja päättää, että on aika siirtyä eteenpäin.

Alunperin lähdin tekemään liettä Vivienne Boultonin Nukkekotikirjasta poimimani ohjeen pohjalta, mutta ohje osoittautui jo sangen alkuvaiheessa epäkäytännölliseksi. Ohje oli viktoriaaniseen lieteen, joka oli auttamattomasti liian suuri pikkuiseen keittiööni. Ensin lähdin pienentämään ohjeen mukaista liettä, mutta lopulta totesin, ettei kyseinen ohje taivu haluamakseni.

Niinpä katselin Pinterestistä minkälaisia liesiä sieltä löytyisi ja löysinkin muutaman kivan, mutta en niille teko-ohjetta. Niinpä tein kaiken lopulta itse. Koska liesi eli tekovaiheessa koko ajan ja muutti muotoaan niin usein, ei minulla ole malleja antaa tällä kertaa. Kerron kuitenkin miten lieden rakensin.

Lieden teko

Liesi on tehty elintarvikepakkausten pahvista ja maalattu akryylimaaleilla. Halusin aukeavan uuniluukun ja sitä varten leikkasin mattoveitsellä lieden etupaneeliin reiän. Uuniluukkuun halusin ikkunan. Lasi on pakkausmuovia ja saranat on tehty satiininauhasta. Uunin sisälle tein tulitikuista kannattimet uunipellille. Muut lieden luukut eivät aukea.

Vesisäiliöön halusin tehdä hanan. Se on tehty kakkukynttilän jalasta ja taivutettu muotoonsa. Kuumensin jalkaa hellalla ja taivutin sitä tiskipöydän metallia vasten. Vesisäiliön kannen kahva on taiteltu kartongista. Lieden levyt ovat prikkoja, kahvat ovat cocktailtikuista, nupit ja lämmönsäätimet ovat helmiä ja pyyheteline on pumpulipuikon pätkä. Seinän koristesydämet on tehty kuvioleikkurilla.

Haastavinta lieden teossa oli saada se kasaan. Tuntui, että koko ajan tulee eteen asioita, joita ei ole osannut aiemmin ottaa huomioon ja homma meni sitä myöten vaikeaksi. Toisaalta kokeilemalla, virheitä tekemällä ja niistä oppimalla kehittyy parhaiten. Toiseksi haastavinta oli maalaus, jossa kehityn myös koko ajan, mutta tuskallisen hitaasti. Kivointa oli, että sain lieden tehtyä ja se on (lähes) sellainen kuin halusinkin.

Seuraavaksi on vuorossa vielä tiskiallas ja pienoishuoneen kasaus. Sitten siirryn taas hetkeksi pikkuesineisiin huonekalujen sijaan. Ajattelin puuhastella astioiden parissa. Kuten kuvasta näkyy tämänhetkinen astiatilanne on määrältään heikko ja laadultaan sekalainen. Täytyyhän uuteen kotiin saada uusia astioitakin.

Joulukuusi, osa 2, Kuusenkynttilät

Löysin Tekevä&Kätevä -messuilta valosarjan, joista ajattelin saavani loistavat kuusenkynttilät. Valosarja piti vain saada muistuttamaan kynttilöitä. Helppoa vai mitä? No, oli ja ei. Näin sen tein.

Kuusen kynttilät

Tarvikkeet

Metrin mittainen led-valosarja

Pumpulipuikkoja

Sakset

Terävä veitsi

Teippiä

Oranssi tussi (permanent) 

1. Ensin leikkasin 20 kappaletta 13 mm:n mittaisia kynttilänvarsia saksilla pumpulipuikoista Maria Malmströmin ohjeen mukaan (löytyy Väinölän joulu -kirjasta).

2. Sen jälkeen halkaisin pätkät terävällä veitsellä. Veitsen terä kannattaa asettaa putkilon suulle terä kohti kattoa. Terä liukuu melko vaivattomasti putkilon läpi halkaisten sen. Sormet eivät myöskään altistu yhtä helposti vahinkoviilloille kuin alaspäin leikatessa. Tämä tuli opittua kantapään tai oikeastaan pikkusormen kautta (sai ikävän haavan). 

3. Kun kaikki pikkuputkilot oli halkaistu, ujutin ne valosarjaan niin, että valo jäi kohtaan, jossa kynttilän liekki olisi. Teippasin pätkät kiinni johtoon, jotta ne pysyvät oikealla kohdalla. 

4. Tämän jälkeen kiinnitin kynttilät kuuseen. Jouduin aloittamaan kerran alusta, kun en ollut tyytyväinen aikaansaannokseeni. Piippurassin taipuisuus teki tehtävästä haastavan, mutta keksin kietoa kuusenoksan kynttilän ympärille, niin kynttilät seisoivat lopulta suhteellisen suorassa ja niissä kohdin kuusea kuin halusin. 

Koska valo oli mielestäni liian kirkas, värjäsin lopuksi lamppuja hieman oranssilla tussilla saadakseni valon muistuttamaan enemmän kynttilöiden loistetta (kuvassa alkuperäinen kirkas valo).

Kuusi on enää koristelua vailla ja siitä kerron kolmannessa osassa: koristelu.