Vesikelkka ja luistimet

Alkuperäisenä ajatuksenani oli tehdä kaksi kelkkaa, yksi mäenlaskuun ja toinen eväiden kuljetukseen mäenlasku paikalle. Materiaalipulan takia päädyin tekemään vain vesikelkan, koska se palvelee jatkossa myös puiden ja veden kuljetuksessa. Toisin sanoen, sitä voi käyttää useammissa kohtauksissa rekvisiittana. Vesikelkan ohjeen katsoin taas Maria Malmströmin Väinölän vuosi -kirjasta ja tapani mukaan sovelsin ohjetta. Vesielkka oli riittävän haastava ja antoisa projekti. Siitä jäi hyvä mieli, koska se on mielestäni onnistunut hyvin ja näyttää aidolta, ainakin omaan silmään. Jalasten muotoilu sekä metallisuirojen kiinnittäminen jalaksiin olivat projektin haastavimmat osuudet. Yllätyksenä tuli myös vaikeudet osien liimaamisessa.

Vesikelkka 

Vesikelkan mitat olen ottanut oikeasta vesikelkasta ja muuttanut 1:12 kokoon. Vesikelkan pituus on 9,3 cm, syvyys 4 cm ja korkeus 7 cm. Luonnossa se olisi siis 112 cm pitkä, 48 cm syvä ja 84 korkea. Se oli alunperin noin 3 cm pidempi, mutta minun piti lyhentää sitä, jotta tuikkukynttilästä leikkaamani metallisuirot riittivät jalaksen mittaan. Se on myös hiukan leveämpi (3 cm) ja korkeampi (9 cm) kuin malli.

Tarvikkeet

Jäätelötikkuja n. 9 cm x n. 1 cm

Puulastoja 19 cm x 0,6 cm (lolly sticks)

Puutikkuja (ilotulitteista)

Grillitikku

Jiirisakset

Mattoveitsi

Kontaktiliimaa

Puristimia

Viila

Hiomapaperia

Akryylimaalia (harmaa)

Sivellin

Metallisuiroa 3 cm (tuikkukynttilästä)

Nuppineuloja

Sivuleikkurit

Metallia leikkaavat sakset

Piikki 

Pinsetit

Pikaliimaa

1. Tein ensin vesikelkan rungon puusta. Leikkasin jiirisaksilla ilotulitetikuista sopivan mittaiset palat ja liimasin ne Marian ohjeen mukaan yhteen muotoillakseni jalasten kärjet. Puristin osat tiukasti yhteen puristimilla. Onneksi oli tullut kirpputorilta sellaiset hankittua. Annoin jalasten osien kuivua ja keskityin seuraavaksi leikkaamaan sopivan mittaiset palat puulastoista. Kiinnitin neljä leveämpää lastaa yhteen liimamalla niiden alle kolme kapeampaa lastaa ja annoin kelkan kannen kuivua, jonka jälkeen muotoilin kelkan keulan Marian ohjeiden mukaan kaarevaksi. Kun olin saanut jalakset vuoltua mattoveitsellä sekä viilattua ja hiottua mieleiseksini, liimasin ne pienillä puupaloilla kiinni kelkan levyyn. Kiinnitin taas puristimet kelkkaan ja jätin sen kuivumaan yön yli.

Tein ilotulitetikuista myös kelkan käsituen pystypuut ja aisapuun leikkasin grillitikusta. Liimaukset irtosivat useasti, kun viilasin, hioin, maalasin tai ylipäätään koskin koko kelkkaan. Kokeilin tavallista askarteluliimaa, yleisliimaa, pikaliimaa, mutta vasta kontaktiliima tuntuu pitävän kelkan kasassa. Puuliima olisi varmasti ollut paras tähän projektiin, mutta sitä liimaa kokoelmissani ei vielä sattunut olemaan.

2. Maalasin vesikelkan harmaaksi akryylimaalilla ja hioin kulutetun näköiseksi hiomapaperilla.

3. Leikkasin tuikkukynttilän metallikiposta kaksi suiroa ja katkoin sivuleikkureilla nuppineulojen päitä nauloiksi. Pikkuiset nuppineulan palaset sinkoilivat sinne tänne ja jouduin leikkaamaan niitä kolminkertaisen määrän tarpeeseen nähden, koska useimmat katosivat sen sileän tien. Tein jalaksiin pienet reiät piikillä, joka halkaisi puulastat molemmin puolin, mutta ne oli helppo korjata. Tässä kohtaa projektia kaipailin taas pienoisporakonetta. 

Sitten alkoikin tuskainen työ, kun yritin saada pinseteillä tukevan otteen pikkiriikkisestä nuppineulasta painaakseni sen metallisuiron läpi jalakseen tekemääni reikään. Yhden taivaisiin singonneen nuppineulan jälkeen totesin, että tarvitsen myös liimaa metallisuirojen kiinnittämiseen. Lopulta sain kuin sainkin kaikki neljä nuppineulaa onnellisesti omiin reikiinsä ja jalaksiin kiinni metallivahvikkeet, jotta kelkka luistaisi mäessa entistä vauhdikkaammin.

Luistimet

Luistinten mallia etsin netistä muun muassa Pinterestistä ja löysinkin paljon kuvia 1800-luvun luistimista. Valitsin tämän mallin, koska se oli minusta kaunein ja samalla helppo toteuttaa. Terät on muotoiltu mustasta Fimo-massasta ja lakattu. Jalkojen alle tulevat pohjalliset (mikä niiden oikea nimi liekään?) on tehty jäätelötikun palasta ja maalattu akryylimaalilla ja lakattu askarteluvernissalla. Nauhat on kalastajalankaa, joka on värjätty akryylimaalilla ruskeaksi ja avattu. Oikeissa vanhoissa luistimissa on reiät, joista nauhat menevät läpi, mutta sellaisten tekoon taitoni tai työvälineeni eivät vielä riitä. Ajatusvirheen takia luistimista tuli nukkekotilasten kokoa, mutta eiköhän sen voi itselleen antaa anteeksi. Oppia ikä kaikki!

Leikaten ja liimaten, materiaaleina pahvi ja paperimassapallot

Materiaalina pahvi on varmasti kaikille tutuin, koska siitä on askarreltu kaikenlaista jo päiväkodissa. Olen kerännyt elintarvikkeista talteen pahvia uusiokäyttöä varten. Laskiaissunnuntain kohtausta varten leikkasin ja liimasin pahvista kuuset, tein lumiukolle silinterihatun ja laskiaispullille vakan.

Pahvin leikkaaminen saksilla on melko helppoa niin kauan kuin pahvi on tarpeeksi ohutta. Paksumpaa pahvia voi leikata kätevästi mattoveitsellä. Liimaaminen onkin sitten toinen juttu, ainakin allekirjoittaneelle. Sopivan liiman valitseminen on hankalaa eikä kaikki liimat kiinnitä edes pahvia kunnolla. Mihin sitä valkoista töhnää voi käyttää, kun paperin se kupristaa eikä se kiinnitä kunnolla pahvia, puuta, muovista puhumattakaan ja jos sitä leviää, se sotkee kaikki paikat? Itse en siihen ainakaan enää koske!

Lumiukko, kuuset ja vakka

Lumiukkoa varten piti ostaa iso pussi paperimassapalloja (tuntui turhalta, kun tarvitsin vain seitsemän), muut tarvikkeet löytyikin sitten kotoa. Hiilet ja porkkananenä ovat Fimo-massaa ja maalattu akryyliväreillä. Kaulaliina on huopakangasta. Luuta on tehty grillitikusta ja tiskiharjan harjaksista (jotain juuria kai?) ja sidottu villalangalla. Silinterihatun taiteilin siis pahvista ja päällystin kankaalla. Koko komeuden maalasin askarteluvernissalla ja koristelin valkoisella satiininauhalla.

Lumiukko on noin aikuisen nukkekotimiehen kokoinen eli luonnossa noin 180 cm korkea. Ajattelin, että se olisi aikuisten rakentama ja siksi tein siitä ison.

Kuuset leikkasin konvehtirasioista talteenottamastani pahvista (tarpeeksi paksua) ja maalasin Gesso pohjavärillä sekä temperamaaleilla. Kuuset ovat noin 20 cm korkeita eli luonnossa ne olisivat nuoria kuusia, noin kaksi ja puolimetrisiä.

Laskiaispullille tein pahvista vakan, jonka maalasin temperamaaleilla ja viimeistelin matta Decoupage lakka-liimalla ja tusseilla. Decoupage teki pahvista vankempaa. Vakan sisään sujautin vähän silkkipaperia kangaspalan alle, etteivät pullat uppoaisi näkyvistä. Kankaan taittelin sopivaan asentoon kaksipuolisen teipin avulla.

Laskiaissunnuntain kohtauksen viimeisetkin esineet ovat pian valmiit. Pahvilaatikon sain Tigerin ystävälliseltä myyjältä ja se odottaa enää sisustamista. Vielä pitäisi keksiä miten saan aikaan järven pintaa muistuttavan jään... No, se selvinnee!

Linnut lyhteellä

Uusin projektini etenee pikkuhiljaa ja koko ajan opin uusia taitoja. Opin käyttämään uusia materiaaleja, menetelmiä ja työkaluja ja tietämykseni miniatyyreista kasvaa. Sain myös hyviä käytännön vinkkejä ystävältäni, niin maalaamiseen kuin rakentamiseenkin. On ollut upeaa huomata miten lähipiirini innostuu kanssani nukkekodeista ja miniesineistä ja kannustaa minua. Olen paljosta kiitollinen kullalleni, perheelleni, entisille työkavereilleni ja ystävilleni jo nyt, vaikka olen vasta matkani alussa. Myös te lukijani täällä blogissa olette tärkeitä ja arvostan kommenttejanne, koska ne innostavat minua jatkamaan harrastukseni parissa ja auttavat minua kehittymään!

Sitten päivän aiheeseen eli lintuihin.

Laskiaissunnuntain kohtaukseeni kuuluu lyhde ja linnut. Inspiraatiota etsin taas Maria Malmströmin kirjasta Väinölän vuosi. Valitsin linnuiksi kohtaukseen punatulkkuja, koska ne ovat talven pikkulinnuista suosikkejani ja keltasirkkuja, jotka tietääkseni usein viihtyvät kauralyhteellä. Aloin ensin muovailla lintuja liian vaikeasti, kunnes oivalsin, että maalaamalla tuon parhaiten niiden ominaispiirteet esiin. Ehkä joskus kehityn vielä niin hyväksi, että osaan muovailla massasta yksityiskohtaisempia muotoja

 

Punatulkut ja keltasirkut

 

Tarvikkeet

Polymeerimassaa (Fimo soft valkoinen) Rautalankaa

Akryylimaaleja

Askarteluvernissaa
Siveltimiä

Muovailin linnut polymeerimassasta ja laitoin niille jalat rautalangasta ennen paistamista. Uunissa kovetetut linnut maalasin akryylimaalein muistuttamaan oikeita punatulkkuja ja keltasirkkuja. Mallia katsoin lintukirjasta. Lopuksi sivelin lintujen pintaan askarteluvernissaa, joka tekee pinnasta kiiltävämmän.

 

Lyhde 

Tarvikkeet

Heinän röyhyjä

Ohutta narua

Grillitikku

Sinitarraa

Hiuslakkaa

Lyhteen tein heinistä leikkaamistani röyhyistä, jotka sidoin narulla ja kiinnitin grillitikkuun. Kiinnitin lyhteen sinitarralla alustaan, jotta sain sen pysymään kuvauksen ajan pystyssä. Röyhyihin suihkutin kuvauksen jälkeen hiuslakkaa, jotta ne eivät varisisi niin paljon ja lyhde säilyisi hyvänä ainakin laskiaissunnuntaihin asti. Lyhteen tekee tarvittaessa nopeasti uudelleen, joten tuskin sellaista kannattaa muuten varastoon tehdä.

Sukset ja sauvat

Nyt on ensimmäiset laskiaissunnuntain kohtauksen esineet saatu valmiiksi ja kuvattua. Esittelyssä ovat nyt vanhan ajan tyyliin tehdyt sukset ja sauvat, joita varten etsin taustatietoa ja kuvia. Minulla oli mielikuva siitä, millaiset sukset haluaisin tehdä, mutta en ollut varma kuinka todenmukainen mielikuvani on ja sijoittuuko se aikaan, jonne haluan nukkekotimaailmani sijoittaa.

Löysin suksimallin, joka on juuri sellainen kuin etukäteen ajattelin. Sukset lienevät 1900-luvun alkupuolelta.

Lähde: Naantalin museo, Tammikuun esine 2016

Vanhat sukset olivat usein takapainoisia ja lyhyempiä kuin nykysukset ja vielä vanhemmat jopa eriparia. Koska en pyri jäljentämään historiaa (en edes kykene siihen) täydellisesti, niin tein suksista pidemmät saadakseni niistä virtaviivaisemmat.

Halusin myös selvittää minkäkokoiset suksien ja sauvojen tulisi olla nukkekotiväkeä ajatellen. Erään suksia ja sauvoja käsityönä valmistavan yrityksen sivuilta löysin mitat, joiden mukaan tein nukkekotikokoiset hiihtimet. Myös suksia myyvien yritysten sivuilta löytyy hyvin mittoja eripituisille suksille.

Sukset ja sauvat oli mielestäni miellyttävä ja suhteellisen helppo valmistaa, vaikka työtähän ne vaativat.

 

Sukset

Katsoin vinkkiä suksien tekoon Maria Malmströmin Väinölän vuosi -kirjasta. Marian sukset ovat kuitenkin uudempaa mallia ja lasten kokoa, joten jouduin soveltamaan ohjetta. Tein suksia kahta eri kokoa. Pidemmät sukset on tarkoitettu pitkälle miesnukelle ja ne ovat 17,5 cm pitkät (210 cm oikeankokoisina) ja lyhyemmät ovat normaalipituiselle naisnukelle. Ne ovat 15 cm pitkät (180 cm).

Tarvikkeet

Puulastoja, koivua, 20 cm x 2,5 cm (askarteluliikkeestä, Lolly sticks)

Mattoveitsi

Kaarevareunainen huonekalu

Vati ja vettä

Maalarinteippiä

Viila / hiomapaperia

Nahkaa

Sakset 

Yleisliimaa

Pohjamaalia esim. Gesso

Akryylimaalia (ruskea ja musta)

Askarteluvernissaa

Siveltimiä

1. Ensin leikkasin mattoveitsellä puulastan pyöreät päät pois, jonka jälkeen halkaisin lastan kahtia. Sitten laitoin suksiaihiot likoamaan noin tunnin ajaksi, kunnes ne olivat taipuisia. Tämän jälkeen kiinnitin ne maalarinteipillä jakkaran kaarevaan reunaan, taivuttaakseni suksien kärjet. Jätin sukset paikalleen noin vuorokaudeksi, kunnes ne olivat kuivuneet.

2. Seuraavaksi vuolin suksien kärjet mattoveitsellä teräviksi ja hioin ne tasaisiksi viilalla.

3. Maalasin sukset ensin valkoisella pohjamaalilla ja sen jälkeen tummanruskealla akryylimaalilla. Annoin suksien kuivua, jonka jälkeen sivelin niiden pintaan vielä askarteluvernissaa saadakseni ne kiiltäviksi kuin ne olisi juuri tervattu.

4. Leikkasin nahasta noin 3 cm (naisten sukset) ja 3,5 cm (miesten sukset) pituiset suorakaiteen muotoiset palat kohtiin, joihin jalat laitetaan (päläkset), sekä noin 2 cm pitkät kapeammat suikaleet, joista tein siteet eli mäystimet suksiin. Liimasin palat kiinni suksiin yleisliimalla niin, että siteiden päät jäivät jalan alle tulevan kappaleen alle.

Sauvat

Sauvojen tekoon katsoin myös mallia Väinölän vuosi -kirjasta, mutta tein muutoksia ohjeeseen, koska halusin käyttää nahkaa suksissa. Sauvojakin tein kahta eri kokoa. Isommat sauvat ovat 11 cm (132 cm) ja lyhyemmät 9 cm (108 cm). Sauvat saattoivat jäädä hieman liian lyhyiksi, kun minulla ei ollut testinukkea, jolla tarkistaa mitat.

Tarvikkeet

Grillitikkuja

Nahkaa ja nahkanyöriä

Sakset

Piikki

Lyijykynä

Polymeerimassaa (Fimo soft valkoinen)

Viila / hiomapaperia
Yleis- ja pikaliimaa

Akryylimaalia (ruskea)

Akryylimaalia tai tussi (hopea)
Askarteluvernissaa

Musta ohutkärkinen tussi (permanent)

1. Ensin katkaisin grillitikut sopivan mittaisiksi niin, että niiden toiseen päähän jäi terävä kärki. Sitten hioin tikut ja sivelin niihin askarteluvernissaa (ei välttämätöntä). Kärjet maalasin hopeiksi.

2. Levitin tikkujen yläpäihän yleisliimaa, jonka jälkeen kieputin niihin nahkanyöriä kädensijoiksi sekä tein hihnalenkit. Aloitin kieputuksen tekemällä lenkin ja jatkoin nyörin kieputtamista alaspäin tikkua. Leikkasin nyörin pään vinoksi ja liimasin kiinni tikkuun.

3. Tein sommat polymeerimassasta. Muotoilin massasta kaksi noin millimetrin paksuista rinkulaa. Halkaisijaltaan rinkulat ovat noin 1 cm. Valmiit rinkulat maalasin ruskeiksi.

4. Leikkasin nahasta kaksi 3 cm x 3 cm kokoista neliötä, jotka leikkasin vielä plusmerkin muotoisiksi. Sitten tein piikillä paloihin reiät, joita suurensin tikun terävällä päällä niin, että noin puoli senttiä tikkua jäisi somman alapuolelle sauvan kärjeksi. Tämän jälkeen kavensin sakaroita sirommiksi varoen, ettei reikä repeäisi.

Taivutin ja liimasin sakaroiden päät rinkulan alapuolelle pikaliimalla. Tämän jälkeen pujotin sommat sauvoihin ja laiton varsiin heti sompien alapuolelle vähän pikaliimaa, jotta ne pysyisivät paikoillaan.

5. Lopuksi piirsin ohuella mustalla tussilla sauvan kärjen reunan.

Vinkki! Nahkaa saa esimerkiksi vanhoista kukkaroista, joita löytää helposti kirpputoreilta.

 

Samalla, kun valmistin suksia ja sauvoja, rakensin muun muassa lyhtyä ja tein erilaisia massatöitä, joten päivityksiä niiden tiimoilta alkaa tulla lähiaikoina, mikä on hyvä, koska laskiaissunnuntaihin ei ole enää kovin pitkä aika. Vielä riittää kuitenkin tekemistä! Ystävänpäiväkin lähestyy kovaa vauhtia ja myös siihen liittyviä esineitä olen aikeissa valmistaa, tosin vähemmän ja muutama alkaa jo olla valmiskin.