Nukketalon rakennus, osa 33, Tapetointi 3/3

Edellisestä tapetointiaiheisesta postauksestani on kulunut jo hävyttömän kauan aikaa ja sen jälkeen olen tapetoinut jo viisi muuta seinää nukketalostani. Tässä julkaisussa kerron, miten toteutin tapetoinnin ja vaihtoehtoisista tavoista tapetoida nukketalo. 

Aiemmissa tapetointia koskevissa julkaisuissani olen kertonut muun muassa tapettiaiheen valinnasta, kuvan muokaamisesta sekä tulostamisesta ja vaihtoehdoista tulostamiselle esimerkiksi Decoupage -paperi tai valmis tapetti.

Kun luin uudestaan ensimmäistä julkaisuani tapetoinnista vuodelta 2018, huomasin miten suunnitelmani ovat matkan varrella muuttuneet ja lopputulos, jonka tässä julkaisussa esittelen, ei vastaa kaikilta osiltaan alkuperäisiä haaveitani. 

Kun nukketalosta muodostuu syvempi käsitys, mieli muuttuu. Taidot kehittyvät ajan myötä ja on valmis ottamaan suurempia haasteita vastaan. Lisäksi nukketalo alkaa pikkuhiljaa "elää omaa elämäänsä". Ihan kuin nukkekoti kertoisi, millainen se haluaa olla ja talon kertoma tarina alkaa ohjata sen rakentamista. Se on ihmeellistä ja yksi monista nukketalon rakentamiseen liittyvistä viihdyttävistä asioista. 

 

Lyhyesti vielä: tapetin valinta

Tapettipaperiksi käy mikä tahansa paperi. Kannattaa kuitenkin huomioida, että mitä ohuempi paperi, sitä varmemmin takaseinä kuultaa läpi, jos liimaat paperin suoraan seinään. Kannattaa siis harkita ohuen paperin liimaamista ensin valkoiselle paperille tai pahville ja sitten vasta seinään. Voit myös maalata pohjan eli seinän valkoiseksi.

Tapettikuosia voi ostaa useilta internet-sivustoilta kuten Les Chinoiseries -sivustolta, mutta esimerkiksi Pinterest on pullollaan ilmaisia tapetttikuoseja. Kaikki kuvat

eivät kuitenkaan huonon laadun vuoksi sovi tulosteeksi, koska kuvaa suurentaessa tarkkuus vähenee ja kuvasta tulee suttuinen. Kuvan valotusta, värejä ja kokoa voi muuttaa kuvankäsittelyohjelmalla ja tulostusasetuksilla.

Ruusulinnan tapetit on kaikki yhtä lukuun ottamatta Pinterestistä. Makuuhuoneen tapetin sain Cinderella Momentsin luojalta Carolinelta. Olen edelleen aivan ihastunut tähän tapettiin!

 

Ruusulinnan tapetit

Joskus sopivan tapetin löytäminen voi olla vaikeaa. Minäkin olen harkinnut erilaisia tapettikuoseja. Osan olen hylännyt alkuunsa, koska kuvatiedosto on ollut liian pieni, osan taas, koska tulostusjälki ei ole vastannut odotuksiani. Alla erilaisia tapettikuoseja, joita olen harkinnut Ruusulinnaan ja osan toteuttanut.

Olen käyttänyt paperitulostetta viidessä kuudesta seinästä. Ullakolla sijaitsevan taidehuoneen seinien kanssa minulla oli haasteita, kun en osannut päättää, millaiset niistä tulisi. Käytin seinään lopulta karkeapintaista isoa kirjekuorta, jonka leikkasin sopiviksi paloiksi ja maalasin kullanvärisellä akryylimaalilla. Seinään tuli sen myötä mukava tekstuuri. Tavallaan kyse on seinän maalaamisesta, mutta koska käytin paperia, jonka liimasin pahville samoin kuin tulosteet, niin otin sen tähän julkaisuun mukaan. Kulta on mielestäni upea seinän väri ja oikein pramea ja ylellinen. Sopii taidehuoneeseen!

Vaikeaksi valinnaksi osoittautui myös keittiön tapetti. En meinannut alkuun löytää millään mieleistäni keltaista tapettikuosia. 

 

Tapetointi

Tapetointiin voi käyttää liisteriä, vedellä ohennettua tai ohentamatonta valkoista liimaa kuten Erikeepperiä tai tuubiliimaa kuten Scotchia. Itse valitsin viimeisen, mikä sop

ii hyvin, kun paperia liimaa paperille tai pahville. Jos liimaat puulle, muoville tai metallille, niin tämä liima ei välttämättä tartu tarpeeksi hyvin. Puulle kannattaakin käyttää esimerkiksi liisteriä tai ohennettua liimaa. Liiman ohentaminen tekee liimasta helpommin levittyvää. Liisteriä voi tehdä helposti myös itse. Katso Kanelibasilikan julkaisu tapettiliisteristä blogissa Tupa-Keittiö.

Voit käyttää tapetin paikalleen asettamiseen myös kaksipuolista teippiä. Taustan pitää silloin olla hyvin sileää materiaalia, jotta teippi tarttuu kiinni kunnolla. Lue Jacquien ohje tapetointiin teipin avulla blogista "Sweeter Side of Mommyhood".

Tapetoidessa on tärkeää huolehtia, ettei paperi rypisty tai repeä. Lisäksi ilmakuplat on saatava tasoitettua ennen kuin liima kuivuu. Jos paperi kastuu liikaa käytettäessä liisteriä tai valkoista liimaa se kupristelee. Paperi oikenee kuitenkin kuivuessaan. Tapetoidessa pitää myös olla tarkkana, että kuvioit menevät suoraan. Oikean kokoinen seinä tapetoidaan tapettisuikaleista, mutta nukkekodissa voi vapaasti tapetoida seinän kerralla sopivan kokoisella paperilla. Katso myös tapetointiohje Janet Grangerin blogissa. Janet on pohjustanut seinät valkoisella maalilla ennen tapetointia, jotta liima tarttuisi paremmin eikä imeytyisi seinään.

 

Tapetointi erilliselle alustalle vs. suoraan seinään

Voit liimata tapetin ensin sopivan kokoiselle ja muotoiselle pahville, jonka liimaat sitten nukketalosi seinään. Jos kuitenkin tapetoit nukketaloa, jonka seinät ovat jo kasassa, voi olla haastavaa mitata oikean kokoinen tapettipala, varsinkin jos seinät eivät ole suorakaiteen tai neliön muotoiset. 

Tähän voit käyttää esimerkiksi sanomalehden sivua, jonka taittelet seinän mukaisesti ja jonka avulla sitten leikkaat kuviopaperista sopivan suuruisen palan. Seinien nurkissa takaseinän tapetin reunat kannattaa liiimata sivuseinän tapetin alle, jotta nurkkaan ei jää ikävää rakoa. Ikkuna- ja oviaukot kannattaa leikata vasta liimamisen jälkeen, jotta ne osuvat kohdalleen. 

Katso myös tapetointiohje nukketalon seinien tapetointiin blogista Dollhouse Decorating!

 

Boordi

Tapettia voi koristella boordilla, joka on ohut vaakatasoon kiinnitettävä kuviotapetti. Sillä voi jakaa seinän esimerkiksi kahteen osaan niin että ala- ja yläpuolelle tulee erikuvioista

tai -väristä tapettia tai sillä voi koristella muuten yksinkertaista tapettia. Boordin voi asettaa seinän puoliväliin tai yläreunaan. Alla kuva tekemästäni pienoishuoneesta, jossa olen käyttänyt boordia.

Siinäpä sitä tapetointia pähkinänkuoressa. Jos jokin asia jäi vielä askarruttamaan, niin "How to Wallpaper a Dollhouse" -blogissa on vielä lisää vinkkejä, miten onnistut tapetoinnissa. Ei muuta kuin tapetoimaan!

Nukketalon rakennus, osa 32, Portaat 6/7 Näköeste portaille

Tein melko alkuvaiheessa nukketaloprojektiani portaat, jotka johtavat toisesta kerroksesta, jota kutsun myös olohuoneeksi, ullakkokerrokseen. Kun olin tehnyt olohuoneen takaseinän valmiiksi portaat näyttivät mielestäni tökeröiltä sitä vasten. Olohuone on koristeellinen sali, mutta portaat puolestaan hyvin arkiset. 

 

Alkoi kuumeinen pohdinta, mitä tekisin portaille. Pidänkö ne sellaisenaan ja koristelen niitä jotenkin vai jätänkö ne kokonaan pois. Nukkekodissa kenenkään ei ole pakko kulkea portaita eikä niiden puuttuminen ole "virhe". 

 

Mietin myös, jos saisin ne jotenkin piilotettua silmältä. Tehtävä tuntui jossain kohtaa mahdottomalta ja hautasin sen hamaan tulevaisuuteen, Eräänä päivänä sitten keksin, miten voisin piilottaa portaat suhteellisen helposti, niin että se myös sopisi sisustukseen.

 

Päätin tehdä osittaisen näköesteen portaille. Näköeste mukailisi muun huoneen sisustusta. Halusin takaseinän näkyvän sen takaa ja mietin käyttäisinkö kangasverhoa, mutta sitten keksin tehdä "verhon" lasihelmistä.

 

Portaiden näköeste

 

Näköesteen leikkasin pahvista. Sen päälle liimasin ohutta vaneria. Listat tein kahvitikuista ja ohuista puulistoista. Hyllyn tein spaattelista sekä kannattimet pienistä puoliympyrän muotoisista puupaloista. Halkasin puupalat vielä puoliksi jiirisaksilla. 

 

Hyllyn kannattimiin liimasin Revellin kultamaalilla maalatut kuviotarrat koristeeksi. Hyllyn alla olevan kaiteen tein samalla tavalla kuin takaseinän kaiteen. Seinän yläreunan koristelin kirpputorilta löytämilläni kiekurakuvioilla, jotka myös maalasin kullanvärisiksi.

 

Halusin jättää näköesteeseen aukon, jotta se ei olisi täysin umpinainen, vaan takaseinä näkyisi ja rakennelma olisi kevyempi. Aukon tai ikkunan verhon tein lasihelmistä, jotka pujottelin koruvaijeriin. Ohut vaijeri oli mukavan napakka siimaan tai lankaan verrattuna. Helmien väreiksi valitsin kahta erisävistä pinkkiä, turkoosia, valkoista ja läpinäkyviä putkihelmiä. Helmien väliin pujotin vielä pikkuruisia kultaisia renkaita.

 

Koko komeus on maalattu samoilla Jean d'Arc Living Vintage -kalkkimaaleilla kuin muukin olohuone. Portaat jätän valkoisiksi ja teen niistä hieman kuluneemman näköiset. Kovin paljon niistä ei näy, mutta sen verran, että käy ilmi, mitä "sermin" takana on.

 

 

Nyt olen käsitellyt lähes koko olohuoneen, vain erkkeri on vielä viimeistelemättä. Pian pääsen kiinnittämään seinät, katon ja lattian lopullisesti paikoilleen ja teen vielä katto- ja lattialistat, joilla viimeistelen kaikki huoneet. Sitten alan sisustamaan!

Nukketalon rakennus, osa 31, Sisäseinä 4/9 "Niche" hyllyt

Julkaisin eilen kirjoituksen Ruusulinnan olohuoneen katosta. Jatkan samassa huoneessa tässä postauksessani. Tämän kerran aihe on olohuoneen parvekkeelle johtavat ranskalaiset ovet tai oikeastaan niiden yhteyteen rakennetut seinään upotetut hyllyt, "syvennykset".

Ranskalaiset ovet tein jo aikaa sitten ja niistä voit lukea täältä. Tosin nuo alkuperäiset ovet menivät rikki, kun yritin niitä kaventaa. Ne eivät mahtuneet enää paikalleen, kun asensin saranat karmeihin. Niinpä tein ne uudestaan samanlaisiksi. Alaosan kukkakoristeet tosin jätin lopullisista ovista pois, koska ne eivät olisi sopineet enää olohuoneen tyyliin.

"Niche"

Niche on englantia ja tarkoittaa syvennystä seinässä. Syvennykset tuovat mielekiintoista ulottuvuutta sisustukseen ja siksi halusin sellaiset nukketalooni. Olen nähnyt tällaisia hyllysyvennyksiä myös 1800-luvulle sijoittuvissa elokuvissa ja siksi ne sopivat mielestäni oivallisesti myös Ruusulinnaan. Alla on muutama inspiraatiokuva, joista olen ottanut mallia hyllyihin.

Lähde: This Old House

Lähde: Pinterest

Hyllyjen rakennus

Upotettuihin hyllyihin käytin kirpputorilta löytämiäni puisia suitsukeastioita, joista sahasin kaarevan alaosan pois. Liimasin ne kiiinni vaneriin, johon olin jo aiemmin sahannut oviaukon. Reunustin oviaukon ja hyllyjen ulkoreunat 1 x 1 cm puurimoilla.

Sitten leikkasin 3 mm:n paksuisesta pahvista sopivan kokoisen palan seinäksi, johon tein reiät hyllyjä varten ja liimasin sen rimojen päälle. Näin upotin varsinaiset hyllyosat seinän sisään.

Hyllyjen reunat koristelin uusklassisen tyylisuunnan mukaisesti. Elias on kirjoittanut uusklassisesta tyylistä blogissaan: Uuklassismi arkkitehtuurissa ja sisustuksessa.

Hyllyjen reunat tein aaltopahvista ja koristetarranauhasta leikkaamistani helmenvalkeista neliöistä (käytin näitä myös olohuoneen katossa). Kolmion muotoiset koristeet eli reliefit hyllyjen yläpuolella on balsasta. Ovien yläpuolisen "somisteen" pohjan leikkasin mattoveitsellä kevytvanerista. Liimasin maalatulle vanerille metallifiligraanin ja halkaistut soikeat helmet sivuille. Hyllyjen alle tein kevytvanerista puolestaan kaarevat pöydät. Pöydän jalat olen ostanut valmiina. Ne ovat puiset kolmionmuotiset koristeet.

Maalaamiseen käytin, mitäs muutakaan kuin Jean d'Arc Living Vintage -kalkkimaaleja. Sävyt ovat samoja kuin olohuoneen katossa ja seinässä aiemmin käyttämäni Warm Cream, Dusty Pink ja Faded Pink.

Kultaukset tein Revellin kullanvärisellä pienoismallimaalilla. Maalauksen jälkeen lisäsin vielä kultaisiksi maalatut helmet oven yläpuolen soikeiden helmien päälle sekä ohutta kultaista kierrenauhaa somisteen yläreunaan.

Ovien yläpuolelle, yläikkunoiden alle tein vielä ulkonevan hyllyn "spaattelista". Hyllytuet ovat puisista puoliympyröistä halkaistut palat. Löysin pussin erilaisia puupaloja kirpputorilta, joita käytin tähänkin projektiin. Mitä löytöjä sitä kirpputoreilta tekeekään. Ostaessa ei aina tiedä, mihin kummaan tavaroita tulee käyttämään. Hyllytukien alle keksin laittaa vielä myöhemmin koristeet, jotka on tehty pahville liimatuista pikkuruisista helmikoristeista.

Huomenna on tiedossa vielä yksi postaus olohuoneesta. Sitten olen käsitellyt erkkeriä lukuunottamatta koko olohuoneen projektit. Erkkeristä kerron lisää, kunhan olen saanut sen viimeisteltyä. Olohuoneen jälkeen on tulossa juttua ainakin keittiöstä ja takoista.

Nyt lähden kirpparille tekemään löytöjä!

Nukketalon rakennus, osa 30, Sisäkatto 1/4 Olohuone

Päätin, että kesälomallani päivitän blogiani, joka on taas jäänyt lähes täysin huomioitta aivan liian kauan. Kesälomani ensimmäinen päivitys koskeekin Ruusulinnan olohuoneen kattoa. Se on täysin minun luomani ja olen tehnyt sen ilman ohjeita. Sain siihen mukavasti lisättyä kaikkea pientä ihanaa, jota olen löytänyt kirpputorilta.

Ajatus siitä, millaisen katon halusin tehdä, oli alusta asti selvä. Se, miten sen tekisin, puolestaan ei. Pala palalta katto kuitenkin alkoi rakentua, kun löysin kirpputorilta materiaaleja sitä varten. Komea katon keskuskoriste oli mahtava löytö ja siitä se ajatus sitten lähti.

Olisi kiva tietää, mikä tuo osa on alunperin ollut tai mistä se on tullut. Sen ympärille suunnittelin ja piirsin kuitenkin katon...

...alla olevien kauniiden ja upeiden kattokuvien inspiroimana. Olen jokaisesta ottanut jotain elementtejä Ruusulinnan kattoon.

oldiss_decor - Instagram

1508london - Instagram

Lähde: Pinterest

Katon rakentaminen

Katon pohja on pakkauspahvia. Kierrätysmateriaalia siis sekin. Sen päälle liimasin samasta pahvista leikkaamani kolmen ympyrän ja kahden pienen puoliympyrän muodostaman kuvion.

Katon kulmat peitin hempeällä tapetilla, jonka löysin mistäpä muualtakaa kuin Pinterestistä. Muokkasin sitä tarkoitukseen sopivaksi.

Lisäsin kattoon myös koristetarranauhaa, joka koostuu pienistä helmenvalkeista muovisista neliöistä. Oivallinen löytö, jonka ostoa en ole katunut, myöskin kirpputorilta, vaikka en heti keksinytkään, mihin sitä voisi käyttää. Vaikka nauhan takapuolella on tarra, niin liimasin sen Tacky Gluella varmuuden vuoksi.

Tacky Glue on uusin lisäys liima-arsenaaliini ja suosittelen sitä kaikille näpertelijöille. Se ei ole niin juoksevaa kuin Erikeeper, mutta liimasidos on vahva. Tosin Erikeeperistäkään en aio luopua. Se on hyvä ja ennen kaikkea kotimainen perusliima, jolla voi liimata lähes mitä vaan.

Tarranauhan alle laitoin lisää ohutta pahvia, jotta se nousisi hieman korkeammalle ja erottuisi pohjasta. Nauhaa kehystää kevytvanerista leikatut ohuet reunat. Lisäksi ympyröiden keskustaa koristaa vielä ohuet kultaiset sisäympyrät. Ison ympyrän sisäympyrä on tehty rautalangasta tai oikeammin sinkkilangasta ja pienempien pahvista. Ison ympyrän reunoihin loin vielä kerroksellisuutta kartongilla liimaamalla sisäänpäin pieneneviä renkaita päällekkäin.

Ympyröiden sisäreunoihin liimasin koristenyöriä, joka on alunperin tarkoitettu joululahjanaruksi. Pienempien ympyröiden keskellä on korunosat ja muut metalliosat sekä kaulakorusta irrotetut pienet ruusut puoliympyröiden sisällä ovat myös kirpputorilta.

Koko komeuden maalasin tuttuun tapaani Jeanne d'Arc Living Vintage -kalkkimaaleilla. Sävyt ovat samoja kuin aiemmin tekemässäni olohuoneen seinässä: Warm Cream, Dusty Rose, Faded Rose ja Antique Rose. Kultaukset tein Revellin pienoismalllikultamaalilla. Lopuksi lakkasin katon Decoupage mattalakalla.

Vaikeinta tässä työssä oli ehdottomasti ympyröiden leikkaaminen tasaisiksi. Isot sakset olivat liian kömpelöt ja pienillä jälki ei ollut tasaista. Mattoveitsellä työ eteni ärsyttävän vaivalloisesti ja hitaasti. Katto on myös maalattu ja hiottu useampaan (kolmeen?) kertaan tasaisen lopputuloksen varmistamiseksi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Katosta tuli upeampi kuin osasin odottaa ja olen siihen kauhean tyytyväinen. :)

Ihanaa loppukesää!

Kaksi vuotta Ruusulinnan rakennustöitä

Nyt on kulunut hieman yli kaksi vuotta siitä, kun aloitin nukketaloni rakentamisen ja on aika luoda katsaus siihen, mitä olen näiden kahden vuoden aikana saanut aikaan ja mitä olen oppinut. Alkuperäiseen tavoitteeseeni saada talo sisustusvalmiiksi en ole yltänyt, koska nukketaloni on edelleen kesken ja rakennustyöt jatkunevat ainakin vielä vuoden verran. Lopussa annan vinkkejä sinulle, joka mietit nukketalon rakentamista.

 

Aloitin tyhjästä ja vanhasta sängynpohjasta

Aloitin rakentamisen täysin nollasta ilman lähes minkäänlaista aiempaa kokemusta nukkekotien rakentamisesta, puutöistä, teknisestä käsityöstä tai muustakaan vastaavasta. Kokemukseni puukäsitöistä rajoittuu peruskoulun kolmannella luokalla tekemääni puiseen kirkonmalliseen kynttilätelineeseen.

Minulla ei myöskään ole minkäänlaista käsityöalan koulutusta enkä ole aiemmin harrastanut käsitöitä, mitä nyt joskus joulukortteja ja -koristeita tehnyt. Nuorempana olin puolisen vuotta käsityöpajassa töissä ja siellä opin muun muassa entisöimään huonekaluja (lähinnä poistamaan vanhan maalikerroksen, hiomaan ja maalaamaan), tekemään käsinuken sekä nuken pään ja raajat taikataikinasta, taittelemaan paperinarusta kukkia omenapuunoksaan ja hieman ompelemaan. Luovuutta ja mielikuvitusta minulla on kuitenkin yllin kyllin ja olen aina pitänyt haasteista. Olen myös hyvä ratkomaan ongelmia.

Materiaalituntemukseni oli alussa myös hyvin heikko enkä tiennyt, miten esimerkiksi puuta tulisi työstää ja millaisilla työkaluilla. Vasara, ruuvimeisseli, saha ja pora olivat minulle kuitenkin tuttuja, kun olen joskus muun muassa korjannut aitaa, kasannut huonekaluja ja porannut reikiä seinään taulun ripustamista varten. Tavalliset isot työkalut ovat tosin kömpelöjä käyttää miniatyyrimaailmassa.

Nyttemmin olen tehnyt jo kaikenlaista muun muassa puusta, pahvista, muovista, massasta ja kierrätetyistä materiaaleista ja tietämykseni laajenee jatkuvasti. Lisäksi olen hankkinut nukkekodin rakentamiseen ja näpertämiseen paremmin soveltuvia työkaluja. Rakensin aluksi nukketaloni rungon vanhasta sängynpohjavanerista, mutta korvasin sen myöhemmin uudella vanerilla tehdessäni taloon muutoksia ja laajennuksia.

Olen melko hidas työskentelemään ja usein kaipaan oikeanlaista inspiraatiota tekemiseen. Minun on vaikea pusertaa mitään pakolla, vaikka joitakin kertoja olen patistanut itseäni tarttumaan "johonkin". Koska minulla on rajallisesti aikaa käytössäni tälle harrastukselle enkä halua tuhlata noita hetkiä päättämättömyyteen, on minun joskus vain tartuttava toimeen. Yleensä, kun alan sunnittelu- tai rakennustyöhön, se vie minut kokonaan mukanaan ja tunnit kuluvat vilkkaan. Nautin tuolloin myös joka hetkestä, vaikka joskus tuntuu, että työ etenee piinallisen hitaasti.

Rakennan nukketaloani kotona makuuhuoneessa, keittiön pöydän ääressä, olohuoneen lattialla, kylpyhuoneessa ja kesäisin parvekkeella. Suurimman osan kuvistani kuvaan riittävän valon optimoimiseksi kaikkina vuodenaikoina parvekkeella. Työskentelyasentoni eivät lähes koskaan ole ergonomiset, mutta sillä mennään mitä on annettu.

 

Näin nukketaloni rakentuu osa osalta

Olen aina rakastanut ideointia ja haaveillut paljon. Suuri osa nukkekotiprojektiin käyttämästäni ajastani meneekin nukketaloni suunnittelutyöhön ja suunnitelmien työstämiseen mielessäni. Suunnittelutyöni alkaa usein konkreettisesta halusta tehdä jotain, esimerkiksi portaikko. Alan kerätä inspiraatiokuvia ja sitä kautta työstämään erilaisia ideoita. Vähitellen huomaan, millainen malli minua kiinnostaa eniten, mitkä muodot viehättävät, mikä tyyli vetää puoleensa.

Seuraavaksi etsin yksityiskohtaisempia kuvia ja ohjeita juuri tietynlaisen portaikon valmistamiseen. Tämän jälkeen alan hahmotella sitä sopivaksi nukketalooni, mittailen ja pyörittelen visualisoimaani kuvaa päässäni yrittäen luoda siitä kolmiulotteisen mallin (tämä on usein haastavin vaihe). Kun olen saanut käsityksen siitä, miten portaikko istuu paikalleen, piirrän siitä kuvan tarkoilla mittasuhteilla ymmärtääkseni millaisista paloista tai osista se pitää rakentaa. Samalla mietin materiaaleja, joita aion käyttää. Aina tai edes usein ei ole olemassa ohjetta, joka kelpaisi sellaisenaan ja minun pitää soveltaa sitä tai keksiä, miten saan jonkin kohdan tehtyä.

Rakennusvaihe onkin sitten usein "vain" ajatusteni soveltamista käytäntöön. Kun olen tehnyt pohjatyön hyvin, rakennelma valmistuu kuin itsestään. Joskus kuitenkin tulee yllätyksiä vastaan, kun en ole osannut huomioida jotain seikkaa tai olen tehnyt mittausvirheen. Silloin joudun käyttämään ongelmanratkaisutaitojani, jotta pääsen eteenpäin. Vaikeimpia vaiheita minulle ovat liimaaminen ja maalaaminen, vaikka nekin alkavat pikkuhiljaa sujua.

Lopuksi viimeistelen työn, mutta en tee sitä aivan loppuun asti valmiiksi ennen kuin olen luonut sitä tukevat ja ympäröivät rakenteet ja esineet, koska kokonaisuus saattaa vielä vaikuttaa lopputulokseen. Vasta kiinnitysvaiheen jälkeen (mikä siis on vielä edessä) viimeistelen työn loppuun.

Joskus suunnittelutyö lähtee puolestaan jostakin esineestä tai materiaalista, joka toimii suunnittelun ytimenä. Silloin kaikki valinnat johtuvat juuri tuosta esineestä tai määrittyvät valitun materiaalin mukaan. Näin kävi esimerkiksi Ruusulinnan toisen kerroksen sisäkaton kanssa. Kerron siitä sitten toisessa julkaisussa myöhemmin lisää.

Nukketalon rakennus vaatii kärsivällisyyttä

Listasin asioita, mitä kannattaa huomioida ennen päätöstä nukketalon rakentamisesta, koska helpompiakin tapoja kuin tehdä kaikki itse, on olemassa.

1. Kärsivällisyys, kärsivällisyys, kärsivällisyys

Lahjakkuutta ja opittuja taitoja tärkeämpää ryhdyttäessä pitkälliseen ja haastavaan rakennusprojektiin on kärsivällisyys. Sitä vaaditaan, kun pitää toistaa samaa työvaihetta uudestaan ja uudestaan, kun täytyy aloittaa alusta pieleen mennyt vaihe, kun haluaisi saada valmista, mutta loppua ei näy, kun sormet ovat pikaliimassa, vaatteet maalissa, peukalossa viilto mattoveitsestä, kämmenessä rakko ruuvaamisesta ja rystyset ruvella sahaamisesta. Pitkää pinnaa kysytään eniten juuri silloin, kun kämpässä joka paikka on pölyssä, maalissa ja roskassa ja kun nurkissa lojuu työkaluja, liimoja, hiomapaperia ja kaikenlaista pikkusälää ja silti pitäisi saada jotain kaunista aikaa.

2. Tarkkuus vs. suurpiirteisyys

Ihmiset jakautuvat usein suurpiirteisiin sinnepäin tekijöihin ja pikkutarkkoihin pilkun viilaajiin. Molemmilla on vahvuutensa ja heikkoutensa. Jos olet suurpiirteinen ihminen, niin pikkutarkkuutta vaativa näpertely ei välttämättä kiehdo sinua niin paljon, mutta saatat saada nopesti paljon aikaan isommissa projekteissa. Jos taas yksityiskohdat kiinnostavat ja olet valmis uhraamaan niiden tavoitteluun aikaa, niin jaksat paneutua myös monimutkaisempiin tarkkuutta vaativiin töihin. Tarkkuuttaa oppii harjoittelemalla ja tekemällä aina vain pienempiä yksityiskohtia.

3. Huolellisuus

Hieman edelliseen verrattava piirre, mutta huolellisuutta nukkekotiprojektissa vaaditaan kaikilta. Huolellinen harrastaja kerää tavarat talteen eikä jätä niitä joka puolelle lojumaan, järjestää työkalut ja muut vehkeet omille paikoilleen (väliaikaisvarastoja ja sijoituspaikkoja ei lasketa :D) ja muistaa sulkea maalipurkit, liimatuubit ym. aineet, jotka saattavat kuivua. Hän suojaa itsensä ja työskentelytilan ennen työhön ryhtymistä ja pesee siveltimet ja pyyhkii työtasot ym. pinnat, kun lopettaa.

Hän säilyttää keskeneräisiä töitään (sekä vaarallisia työvälineitä ja aineita) turvallisessa paikassa lasten ja eläinten ulottumattomissa. Jos siis koet huolellisuuden haasteeksi, kannattaa harkita, onko näin iso projekti sinua varten tai vaarantaako se sinun ja perheesi turvallisuuden tai terveyden, siististä seesteisyydestä puhumattakaan. Pieni luova kaaos ei kuitenkaan maailmaa kaada!

4. Pitkäjänteisyys

Tämä on kärsivällisyyden pikkuserkku, mutta nostan sen omana piirteenään esiin, koska olen lukenut paljon ihmisten kertomuksia siitä, miten heillä on useita aloitettuja keskenjääneitä nukketaloprojekteja. Kun aloittaa ison projektin kuten kokonaisen nukketalon rakentamisen, täytyy hyväksyä se seikka, että vie aikaa ennen kuin se on valmis, paljon aikaa. Kuinka paljon aikaa, riippuu siitä, miten paljon voit irrottaa aikaasi muusta elämästäsi talon rakentamiseen. Kannattaa siis pysähtyä miettimään ennen kuin ryntää vaneriostoksille.

On hyvä miettiä, onko esimerkiksi oman talon rakentaminen / sisustaminen kesken, taapero tai useampi lapsi hoidettavana, stressaava ja aikaa vievä työ, puoliso, joka haluaa harrastaa yhdessä ja matkustella. Onko muita omia harrastuksia, lempi tv-sarjoja, joita on pakko seurata, puutarha, kesämökki, tavoite käydä mahdollisimman monessa tapahtumassa vuoden aikana, tapana tavata ystäviä ja käydä ostoksilla viikonloppuisin, sukulaisia, jotka pyytelevät kylään jatkuvasti. Kaikki nämä kilpailevat ajastasi, jota tarvitset yhden nukketalon rakentamiseen VALMIIKSI. Pitkäjänteisyys vie maaliin asti, sen puute saattaa uuvuttaa alkumetreille. Mutta muista, että hiljaa hyvä tulee.

5. Rakkaus lajia kohtaa

Vaikka olisit kärsivällinen, pitkäjänteinen, tekisit tarkkaa ja huolellista työtä ja uhraisit kaiken vapaa-aikasi, et pääse pitkälle ilman motivaatiota, intohimoa ja rakkautta nukkekodin rakentamista kohtaan. Jossain vaiheessa kiinnostuksesi alkaisi suuntautua muualle ja huomiosi kääntyisi helpommin ja nopeammin saavutettaviin tavoitteisiin. Alkaisit viettää aikaa enemmän muiden harrastusten parissa. Pian nukkekotisi keräisi pölyä huoneen nurkassa tai peittyisi muun roinan alle varastossa.

Kun sydämessäsi palaa tuli tätä harrastusta kohtaan ja varsinkin nukketalon rakentamista kohtaan, järjestät aikaa, luovut muista harrastuksista (älä kuitenkaan luovu kaikesta) ja tartut jokaiseen vapaaseen hetkeen edistääksesi nukketalosi valmistumista. Kaiken tämän teet siksi, että maalissa häämöttää uniikki, omin pikkukätösin valmistettu talo, joka on juuri sellainen kuin olet aina halunnut. Sitä on ihana ihailla ja se on kaunis esitellä ylpeänä muille ja sen voi jättää perinnöksi vaikka lapsenlapsille.

Lopuksi

Vielä muutama sana nukkekodin rakentamisesta ja nukkekotiharrastuksesta. Lopuksi kuvakollaasi menneistä kahdesta vuodesta.

Tärkeintä ei ole se, mitä teet, vaan miten teet. Eikä se, mitä muille kerrot nukketalostasi, vaan miten kerrot. Näiden kahden vuoden aikana olen oppinut, että ihmisten on joskus vaikea ymmärtää paloani tähän harrastukseen. He kyllä ihailevat nukketaloani, mutta eivät välttämättä ymmärrä, miksi rakennan "lasten lelua" itselleni?

Monilla ei ole käsitystäkään siitä, miten paljon aikaa ja vaivaa jonkin vaiheen rakentaminen kestää tai miten paljon ärräpäitä sen tekemisen aikana on suustani päässyt. Älä sinäkään siis turhaan odota läheisiltäsi sellaista kiinnostusta kuin itse koet, äläkä vaivaa heitä monimutkaisilla selostuksilla vaivalloisesta rupeamastasi, vaan kerro nukketalostasi ylpeänä, näytä heille kuvia eri työvaiheista ja kerro siitä, miten onnelliseksi tämä harrastus sinut tekee. Näytä ilosi ja intohimosi ja herätä heidän uteliaisuutensa. Silloin myös ystäväsi ja perheesi arvostavat tekemääsi enemmän ja tukevat sinua projektissasi. Saattavatpa he joskus tarjota apuaankin tai lahjoittaa sinulle omasta mielestään arvottomia, mutta sinun mielestäsi arvokkaita pikkuesineitä ja materiaaleja.

Kahden vuoden rupeama

Paljon olen saanut jo aikaan, vaikka nukketaloni onkin vasta puolivalmis. Paljon on kuitenkin vielä tekemistä. Ruusulinna on myös kokenut jo muodonmuutoksen. Myös jotkin sen osat, kuten ikkunat, lattiat ja huuva ovat muuttuneet siitä, millaisiksi ne olen alunperin tehnyt. Seuraavaksi lisää muutamia aikaansaannoksiani. Rakentamisurakasta voit lukea aiemmista tai tulevista julkaisuistani. Kaikesta en vielä ole ehtinyt kirjoittaa blogiini.

Ruusulinnan rakennustyöt etenevät ja sisäosat alkavat pian olla kiinnitystä vaille valmiita. Yritän ehtiä kirjoitella kaikista työvaiheista jonkinlaisen kuvauksen ja ehkä ohjettakin. Hitaasti, mutta varmasti! :)

Tampereen Nukke- ja nukkekotimessut 2020

Tämä julkaisu on odotellut kuvien lisäämistä jo puolitoista kuukautta ja nyt minulla on vihdoin hetki aikaa saattaa tämä valmiiksi.

Lauantaina 15.2. pidettiin Nukkekoti- ja nukkemessut Tampereelle. Kävimme messuilla siskoni kanssa. Yhdentoista aikaan, kun saavuimme paikalle, väkeä oli mukavanlaisesti ja pöytien luona kävi iloinen kuhina. Minulla ei ollut mielessäni hankintoja, mutta olin varautunut käteisellä, jos jotain ihanaa kuitenkin löytyisi. Ja löytyihän sitä.

Joissakin pöydissä oli esillä pienoishuoneita tai miniatyyriasetelmia. Ihastuin eräässä pöydässä olleeseen pienoishuoneeseen, sen esineistöön ja varsinkin oviin (tekijää en valitettavasti tullut kysyneeksi).

Päivi Variksen pöydässä oli esillä tuttuun tapaan paljon hauskannäköisiä ja-oloisia nukkeja sekä hienot kaksikerroksinen talo ja vanhanaikainen auto.

Eräässä pöydässä oli ihastuttava pieni kukkakauppa (tämänkään tekijä ei jäänyt mieleen).
 

Ostoksia

Tein lähinnä heräteostoksia ja mukaan lähti esineitä ja liinoja (valitettavasti en tiedä tekijöitä), joita voisin ajatella laittavani esille Ruusulinnaan. Nuken ostin (Mineillen pöydästä), koska sen avulla hahmotan mittasuhteet nukketalossani paremmin. Mielettömän upean Hortensian ostin Kati Rauhaniemeltä. Se tulee pääsemään Ruusulinnaan aitiopaikalle. Kati kirjoittaa blogia Nukkekoti Sonaatti. Päijät-Hämeen nukkekotiharrastajien arvasta sain kauniin tuolin ja pyyhkeitä. Kehys on puolestaan Koirafanitus.fi pöydästä. Lisäksi ostin aina tuikitarpeellisia materiaaleja.

Aurinkoista kevättä!